حم (1)
Ylistetty, kunnian Jumala |
تَنزِيلٌ مِّنَ الرَّحْمَٰنِ الرَّحِيمِ (2)
Katso, tämä on ilmoitus laupiaalta, armolliselta Jumalalta |
كِتَابٌ فُصِّلَتْ آيَاتُهُ قُرْآنًا عَرَبِيًّا لِّقَوْمٍ يَعْلَمُونَ (3)
kirjoitus, jonka säkeet ovat selvät, arabialainen Koraani kansalle, jolla on tieto |
بَشِيرًا وَنَذِيرًا فَأَعْرَضَ أَكْثَرُهُمْ فَهُمْ لَا يَسْمَعُونَ (4)
hyvien sanomain lähetti ja varottaja, mutta useimmat heistä kääntyvät pois, niin etteivät kuule |
وَقَالُوا قُلُوبُنَا فِي أَكِنَّةٍ مِّمَّا تَدْعُونَا إِلَيْهِ وَفِي آذَانِنَا وَقْرٌ وَمِن بَيْنِنَا وَبَيْنِكَ حِجَابٌ فَاعْمَلْ إِنَّنَا عَامِلُونَ (5)
ja he sanovat: »Sydämemme ovat suljetut siltä, jonka puoleen kutsut meitä; korvamme ovat kuurot, ja sinun ja meidän välillämme riippuu verho. Toimi siis; kyllä mekin toimimme.» |
قُلْ إِنَّمَا أَنَا بَشَرٌ مِّثْلُكُمْ يُوحَىٰ إِلَيَّ أَنَّمَا إِلَٰهُكُمْ إِلَٰهٌ وَاحِدٌ فَاسْتَقِيمُوا إِلَيْهِ وَاسْتَغْفِرُوهُ ۗ وَوَيْلٌ لِّلْمُشْرِكِينَ (6)
Sano: »Minä olen vain kuolevainen niinkuin tekin. Minulle on ilmoitettu, että Jumalanne on ainoa Jumala. Seuratkaa siis oikeata tietä, joka johtaa Hänen luokseen, ja anokaa Häneltä anteeksiantoa. Voi monijumalaisia |
الَّذِينَ لَا يُؤْتُونَ الزَّكَاةَ وَهُم بِالْآخِرَةِ هُمْ كَافِرُونَ (7)
niitä, jotka eivät anna almuja eivätkä usko tämänjälkeiseen elämään.» |
إِنَّ الَّذِينَ آمَنُوا وَعَمِلُوا الصَّالِحَاتِ لَهُمْ أَجْرٌ غَيْرُ مَمْنُونٍ (8)
Ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, saavat totisesti verrattoman palkinnon |
۞ قُلْ أَئِنَّكُمْ لَتَكْفُرُونَ بِالَّذِي خَلَقَ الْأَرْضَ فِي يَوْمَيْنِ وَتَجْعَلُونَ لَهُ أَندَادًا ۚ ذَٰلِكَ رَبُّ الْعَالَمِينَ (9)
Sano: »Kiellättekö todella Hänet, joka loi maan kahdessa päivässä, ja asetatteko Hänen rinnalleen vertaisia?» Hän on maailmojen valtias |
وَجَعَلَ فِيهَا رَوَاسِيَ مِن فَوْقِهَا وَبَارَكَ فِيهَا وَقَدَّرَ فِيهَا أَقْوَاتَهَا فِي أَرْبَعَةِ أَيَّامٍ سَوَاءً لِّلسَّائِلِينَ (10)
Hän pystytti vuoret maan pinnalle, siunasi maan ja varusti sen ravinnolla neljässä päivässä, yhtä runsaasti kaikille tarvitsijoille |
ثُمَّ اسْتَوَىٰ إِلَى السَّمَاءِ وَهِيَ دُخَانٌ فَقَالَ لَهَا وَلِلْأَرْضِ ائْتِيَا طَوْعًا أَوْ كَرْهًا قَالَتَا أَتَيْنَا طَائِعِينَ (11)
Sitten tuli vuoro taivaan, joka oli pelkkää usvaa, ja Hän sanoi sille sekä maalle: »Tulkaa esiin kumpikin, suosiolla tai vastahakoisesti.» Ja ne sanoivat kumpikin: » Me tulemme suosiolla» |
فَقَضَاهُنَّ سَبْعَ سَمَاوَاتٍ فِي يَوْمَيْنِ وَأَوْحَىٰ فِي كُلِّ سَمَاءٍ أَمْرَهَا ۚ وَزَيَّنَّا السَّمَاءَ الدُّنْيَا بِمَصَابِيحَ وَحِفْظًا ۚ ذَٰلِكَ تَقْدِيرُ الْعَزِيزِ الْعَلِيمِ (12)
Niin Hän järjesti ne kahdessa päivässä seitsemäksi taivaaksi ja ilmoitti kullekin taivaalle sen tehtävän. Ja Me koristimme alemman taivaan loistavin tähdin, jotka panimme sen vartijoiksi; tämä on Hänen asetuksensa, jonka on valta ja tieto |
فَإِنْ أَعْرَضُوا فَقُلْ أَنذَرْتُكُمْ صَاعِقَةً مِّثْلَ صَاعِقَةِ عَادٍ وَثَمُودَ (13)
Mutta jos he kääntyvät pois, sano: »Olen varoittanut teitä kurituksesta, sellaisesta rangaistuksesta kuin Aadin ja Tamuudin.» |
إِذْ جَاءَتْهُمُ الرُّسُلُ مِن بَيْنِ أَيْدِيهِمْ وَمِنْ خَلْفِهِمْ أَلَّا تَعْبُدُوا إِلَّا اللَّهَ ۖ قَالُوا لَوْ شَاءَ رَبُّنَا لَأَنزَلَ مَلَائِكَةً فَإِنَّا بِمَا أُرْسِلْتُم بِهِ كَافِرُونَ (14)
Kun näille lähetetyt sananjulistajat tulivat heidän luokseen sekä edestä että takaa sanoen: »Älkää palkelko muuta kuin Jumalaa!» niin he sanoivat: »Jos Herramme olisi tahtonut, Hän olisi varmasti lähettänyt alas enkelinsä; niinpä emme totisesti usko sanomaa, joka on lähetetty teidän mukananne.» |
فَأَمَّا عَادٌ فَاسْتَكْبَرُوا فِي الْأَرْضِ بِغَيْرِ الْحَقِّ وَقَالُوا مَنْ أَشَدُّ مِنَّا قُوَّةً ۖ أَوَلَمْ يَرَوْا أَنَّ اللَّهَ الَّذِي خَلَقَهُمْ هُوَ أَشَدُّ مِنْهُمْ قُوَّةً ۖ وَكَانُوا بِآيَاتِنَا يَجْحَدُونَ (15)
Aadin kansa pöyhkeili suotta ja sanoi: »Kuka on meitä mahtavampi?» Eivätkö he havainneet, että Jumala, joka heidät oli luonut, oli heitä mahtavampi? Ja he kielsivät ilmoituksemme |
فَأَرْسَلْنَا عَلَيْهِمْ رِيحًا صَرْصَرًا فِي أَيَّامٍ نَّحِسَاتٍ لِّنُذِيقَهُمْ عَذَابَ الْخِزْيِ فِي الْحَيَاةِ الدُّنْيَا ۖ وَلَعَذَابُ الْآخِرَةِ أَخْزَىٰ ۖ وَهُمْ لَا يُنصَرُونَ (16)
Niin Me lähetimme raivoisan tuulen heidän ylitseen useana onnettomuutta tuottavana päivänä antaaksemme heidän maistaa häpeällistä rangaistusta maallisessa elämässä. Mutta totisesti on tulevan elämän rangaistus vielä paljon häpeällisempi, eivätkä he saa mitään apua |
وَأَمَّا ثَمُودُ فَهَدَيْنَاهُمْ فَاسْتَحَبُّوا الْعَمَىٰ عَلَى الْهُدَىٰ فَأَخَذَتْهُمْ صَاعِقَةُ الْعَذَابِ الْهُونِ بِمَا كَانُوا يَكْسِبُونَ (17)
Mitä tulee Tamuudiin, osoitimme heille oikean tien, mutta he valitsivat harhan välittämättä johdatuksesta. Niin kohtasi heitä nöyryyttävän rangaistuksen ruoska heidän ansionsa mukaan |
وَنَجَّيْنَا الَّذِينَ آمَنُوا وَكَانُوا يَتَّقُونَ (18)
Mutta niitä armahdimme, jotka kavahtivat pahaa ja uskoivat |
وَيَوْمَ يُحْشَرُ أَعْدَاءُ اللَّهِ إِلَى النَّارِ فَهُمْ يُوزَعُونَ (19)
Sinä päivänä, jolloin Jumalan viholliset kootaan tulen eteen, heidät jaetaan ryhmiin |
حَتَّىٰ إِذَا مَا جَاءُوهَا شَهِدَ عَلَيْهِمْ سَمْعُهُمْ وَأَبْصَارُهُمْ وَجُلُودُهُم بِمَا كَانُوا يَعْمَلُونَ (20)
Ja kun he saapuvat sinne, heidän silmänsä, korvansa ja ihonsa todistavat heitä vastaan siitä, mitä he ovat tehneet |
وَقَالُوا لِجُلُودِهِمْ لِمَ شَهِدتُّمْ عَلَيْنَا ۖ قَالُوا أَنطَقَنَا اللَّهُ الَّذِي أَنطَقَ كُلَّ شَيْءٍ وَهُوَ خَلَقَكُمْ أَوَّلَ مَرَّةٍ وَإِلَيْهِ تُرْجَعُونَ (21)
Ja he sanovat iholle: »Miksi todistat meitä vastaan»? Tämä sanoo: »Jumala, joka antaa kaikille ilmaisukyvyn, on pannut minut puhumaan; Hän on alussa luonut teidät, ja Hänen tykönsä joudutte palaamaan |
وَمَا كُنتُمْ تَسْتَتِرُونَ أَن يَشْهَدَ عَلَيْكُمْ سَمْعُكُمْ وَلَا أَبْصَارُكُمْ وَلَا جُلُودُكُمْ وَلَٰكِن ظَنَنتُمْ أَنَّ اللَّهَ لَا يَعْلَمُ كَثِيرًا مِّمَّا تَعْمَلُونَ (22)
Te ette voineet niin kätkeytyä, etteivät korvanne, silmänne ja ihonne todistaneet teitä vastaan, vaikka ajattelitte, että Jumalalle oli tuntematonta suuri osa siitä, minkä te teitte |
وَذَٰلِكُمْ ظَنُّكُمُ الَّذِي ظَنَنتُم بِرَبِّكُمْ أَرْدَاكُمْ فَأَصْبَحْتُم مِّنَ الْخَاسِرِينَ (23)
Tämä ajatus Herrastanne on syössyt teidät kadotukseen, ja teistä on tullut turmion omia.» |
فَإِن يَصْبِرُوا فَالنَّارُ مَثْوًى لَّهُمْ ۖ وَإِن يَسْتَعْتِبُوا فَمَا هُم مِّنَ الْمُعْتَبِينَ (24)
Jos he kestävät, pysyy tuli yhä heidän asuntonaan, ja jos he anovat armoa, eivät he niihin kuulu, joille armoa suodaan |
۞ وَقَيَّضْنَا لَهُمْ قُرَنَاءَ فَزَيَّنُوا لَهُم مَّا بَيْنَ أَيْدِيهِمْ وَمَا خَلْفَهُمْ وَحَقَّ عَلَيْهِمُ الْقَوْلُ فِي أُمَمٍ قَدْ خَلَتْ مِن قَبْلِهِم مِّنَ الْجِنِّ وَالْإِنسِ ۖ إِنَّهُمْ كَانُوا خَاسِرِينَ (25)
Me olemme määrännyt heille seuralaisia, jotka kuvailivat kauniiksi sen, mikä odotti heitä, ja myös sen, mikä heillä oli takanaan. Ja niin kävi heidän suhteensa toteen sana, joka dzinnien ja ihmisten keskuudessa jo ennen on sanottu, että he totisesti joutuvat kadotukseen |
وَقَالَ الَّذِينَ كَفَرُوا لَا تَسْمَعُوا لِهَٰذَا الْقُرْآنِ وَالْغَوْا فِيهِ لَعَلَّكُمْ تَغْلِبُونَ (26)
Ja ne, jotka eivät usko, sanovat: »Alkää kuunnelko tämän Koraanin lukemista, vaan pitäkää melua; ehkä pääsette voitolle.» |
فَلَنُذِيقَنَّ الَّذِينَ كَفَرُوا عَذَابًا شَدِيدًا وَلَنَجْزِيَنَّهُمْ أَسْوَأَ الَّذِي كَانُوا يَعْمَلُونَ (27)
Sentähden Me totisesti annamme uskottomien maistaa ankaraa kuritusta ja totisesti annamme heille palkan pahoista töistä, joita he tekivät |
ذَٰلِكَ جَزَاءُ أَعْدَاءِ اللَّهِ النَّارُ ۖ لَهُمْ فِيهَا دَارُ الْخُلْدِ ۖ جَزَاءً بِمَا كَانُوا بِآيَاتِنَا يَجْحَدُونَ (28)
Jumalan vihollisten palkka on tuli; se on oleva heidän asuntonaan ikuisesti, palkaksi siitä, että he kielsivät Meidän ilmoituksemme |
وَقَالَ الَّذِينَ كَفَرُوا رَبَّنَا أَرِنَا اللَّذَيْنِ أَضَلَّانَا مِنَ الْجِنِّ وَالْإِنسِ نَجْعَلْهُمَا تَحْتَ أَقْدَامِنَا لِيَكُونَا مِنَ الْأَسْفَلِينَ (29)
Ja ne, jotka eivät usko, sanovat: »Herra, osoita meille dzinnien ja ihmisten joukosta ne, jotka johtivat meidät harhaan, jotta saattaisimme polkea heidät jalkoihimme, niin että he alimpaan paikkaan joutuisivat.» |
إِنَّ الَّذِينَ قَالُوا رَبُّنَا اللَّهُ ثُمَّ اسْتَقَامُوا تَتَنَزَّلُ عَلَيْهِمُ الْمَلَائِكَةُ أَلَّا تَخَافُوا وَلَا تَحْزَنُوا وَأَبْشِرُوا بِالْجَنَّةِ الَّتِي كُنتُمْ تُوعَدُونَ (30)
Niiden luokse, jotka sanovat: »Jumala on Herramme» ja pysyvät oikealla tiellä, laskeutuvat enkelit sanoen: »Alkää pelätkö älkääkä olko murheissanne, vaan ottakaa vastaan ilosanoma paratiisista, joka teille on luvattu |
نَحْنُ أَوْلِيَاؤُكُمْ فِي الْحَيَاةِ الدُّنْيَا وَفِي الْآخِرَةِ ۖ وَلَكُمْ فِيهَا مَا تَشْتَهِي أَنفُسُكُمْ وَلَكُمْ فِيهَا مَا تَدَّعُونَ (31)
Me olemme teidän suojelijanne sekä tämän maailman elämässä että sitä seuraavassa; siinä olette saavat mitä pyydätte ja mitä sielunne halajaa |
نُزُلًا مِّنْ غَفُورٍ رَّحِيمٍ (32)
Lahjaksi Häneltä, joka on anteeksiantava, armahtava |
وَمَنْ أَحْسَنُ قَوْلًا مِّمَّن دَعَا إِلَى اللَّهِ وَعَمِلَ صَالِحًا وَقَالَ إِنَّنِي مِنَ الْمُسْلِمِينَ (33)
Ken puhuu paremmin kuin se, joka kutsuu muita Jumalan luokse, tekee hyvää ja sanoo: »Totisesti olen Jumalalle alamainen» |
وَلَا تَسْتَوِي الْحَسَنَةُ وَلَا السَّيِّئَةُ ۚ ادْفَعْ بِالَّتِي هِيَ أَحْسَنُ فَإِذَا الَّذِي بَيْنَكَ وَبَيْنَهُ عَدَاوَةٌ كَأَنَّهُ وَلِيٌّ حَمِيمٌ (34)
Hyvä ja paha eivät ole samanlaisia. Karkoita paha sillä, mikä on parempaa, ja katso se, jonka kanssa olit vihoissa, on kuin hyvä ystäväsi |
وَمَا يُلَقَّاهَا إِلَّا الَّذِينَ صَبَرُوا وَمَا يُلَقَّاهَا إِلَّا ذُو حَظٍّ عَظِيمٍ (35)
Mutta sen saavuttavat vain pitkämieliset; sen saavat vain ne, joiden osana on suuri onni |
وَإِمَّا يَنزَغَنَّكَ مِنَ الشَّيْطَانِ نَزْغٌ فَاسْتَعِذْ بِاللَّهِ ۖ إِنَّهُ هُوَ السَّمِيعُ الْعَلِيمُ (36)
Ja jos Saatana sinua tahtoisi johtaa kiusaukseen, turvaudu Jumalaan; totisesti, Hän on kuuleva, kaikkitietävä |
وَمِنْ آيَاتِهِ اللَّيْلُ وَالنَّهَارُ وَالشَّمْسُ وَالْقَمَرُ ۚ لَا تَسْجُدُوا لِلشَّمْسِ وَلَا لِلْقَمَرِ وَاسْجُدُوا لِلَّهِ الَّذِي خَلَقَهُنَّ إِن كُنتُمْ إِيَّاهُ تَعْبُدُونَ (37)
Hänen tunnusmerkkejään ovat yö ja päivä, aurinko ja kuu. Älkää kumartako aurinkoa ja kuuta, vaan kumartakaa Jumalaa, joka ne loi, jos Häntä tahdotte palvoa |
فَإِنِ اسْتَكْبَرُوا فَالَّذِينَ عِندَ رَبِّكَ يُسَبِّحُونَ لَهُ بِاللَّيْلِ وَالنَّهَارِ وَهُمْ لَا يَسْأَمُونَ ۩ (38)
Mutta jos he osoittautuvat ylpeiksi, niin kyllä ne, jotka ovat Herrasi luona, ylistävät Häntä päivin ja öin, väsymättä |
وَمِنْ آيَاتِهِ أَنَّكَ تَرَى الْأَرْضَ خَاشِعَةً فَإِذَا أَنزَلْنَا عَلَيْهَا الْمَاءَ اهْتَزَّتْ وَرَبَتْ ۚ إِنَّ الَّذِي أَحْيَاهَا لَمُحْيِي الْمَوْتَىٰ ۚ إِنَّهُ عَلَىٰ كُلِّ شَيْءٍ قَدِيرٌ (39)
Hänen merkkejään on sekin, että näette maan kuivuneena, mutta kun Me lähetämme sille vettä, se saa elon ja kasvuvoiman; totisesti Hän, joka antaa sille elon, on antava elämän kuolleille, totisesti Hänellä on valta kaiken yli |
إِنَّ الَّذِينَ يُلْحِدُونَ فِي آيَاتِنَا لَا يَخْفَوْنَ عَلَيْنَا ۗ أَفَمَن يُلْقَىٰ فِي النَّارِ خَيْرٌ أَم مَّن يَأْتِي آمِنًا يَوْمَ الْقِيَامَةِ ۚ اعْمَلُوا مَا شِئْتُمْ ۖ إِنَّهُ بِمَا تَعْمَلُونَ بَصِيرٌ (40)
Totisesti eivät ne, jotka poikkeavat oikealta tieltä kieltäen ilmoituksemme, pääse Meiltä piiloon. Kumpi on parempi, sekö, joka on heitetty tuleen, vai se, joka pääsee turvaan ylösnousemuksen päivänä? Tehkää mitä tahdotte, Hän totisesti näkee mitä teette |
إِنَّ الَّذِينَ كَفَرُوا بِالذِّكْرِ لَمَّا جَاءَهُمْ ۖ وَإِنَّهُ لَكِتَابٌ عَزِيزٌ (41)
näkee ne, jotka eivät usko varoitukseen, kun se tulee heidän luokseen. Totisesti, Koraani on ylevä Kirjoitus |
لَّا يَأْتِيهِ الْبَاطِلُ مِن بَيْنِ يَدَيْهِ وَلَا مِنْ خَلْفِهِ ۖ تَنزِيلٌ مِّنْ حَكِيمٍ حَمِيدٍ (42)
valhe ei siihen ylety, ei edestä eikä takaa; se on sanoma viisaalta, ylistetyltä |
مَّا يُقَالُ لَكَ إِلَّا مَا قَدْ قِيلَ لِلرُّسُلِ مِن قَبْلِكَ ۚ إِنَّ رَبَّكَ لَذُو مَغْفِرَةٍ وَذُو عِقَابٍ أَلِيمٍ (43)
Sinulle ei sanota mitään muuta, kuin mitä sanottiin jo sananjulistajille ennen sinua; Herrasi voi anteeksi antaa, mutta myös ankarasti rangaista |
وَلَوْ جَعَلْنَاهُ قُرْآنًا أَعْجَمِيًّا لَّقَالُوا لَوْلَا فُصِّلَتْ آيَاتُهُ ۖ أَأَعْجَمِيٌّ وَعَرَبِيٌّ ۗ قُلْ هُوَ لِلَّذِينَ آمَنُوا هُدًى وَشِفَاءٌ ۖ وَالَّذِينَ لَا يُؤْمِنُونَ فِي آذَانِهِمْ وَقْرٌ وَهُوَ عَلَيْهِمْ عَمًى ۚ أُولَٰئِكَ يُنَادَوْنَ مِن مَّكَانٍ بَعِيدٍ (44)
Jos Me olisimme tehnyt siitä vieraskielisen Koraanin, niin olisivat he varmasti sanoneet: »Miksi hänen merkkinsä eivät ole selviä? Vierastako kieltä arabialaiselle?» Sano: »Se on niille, jotka uskovat, ojennus ja parannus.» Mutta epäuskoisten korvat ovat kuurot ja heidän silmänsä sokeat; he kuulevat huudot vain heikosti |
وَلَقَدْ آتَيْنَا مُوسَى الْكِتَابَ فَاخْتُلِفَ فِيهِ ۗ وَلَوْلَا كَلِمَةٌ سَبَقَتْ مِن رَّبِّكَ لَقُضِيَ بَيْنَهُمْ ۚ وَإِنَّهُمْ لَفِي شَكٍّ مِّنْهُ مُرِيبٍ (45)
Totisesti, Me annoimme Moosekselle Kirjoituksen, mutta siitä on kiistelty. Ja ellei Herrasi olisi toisin määrännyt, olisi tuomio totisesti jo annettu heille; mutta rauhattomina he yhä pelkäävät sitä |
مَّنْ عَمِلَ صَالِحًا فَلِنَفْسِهِ ۖ وَمَنْ أَسَاءَ فَعَلَيْهَا ۗ وَمَا رَبُّكَ بِظَلَّامٍ لِّلْعَبِيدِ (46)
Kuka tahansa tekee hyvää, sille se koituu hänen oman sielunsa hyväksi, ja kuka pahaa tekee, sille koituu se hänen sielunsa vahingoksi. Herrasi ei tee vääryyttä palvelijoilleen |
۞ إِلَيْهِ يُرَدُّ عِلْمُ السَّاعَةِ ۚ وَمَا تَخْرُجُ مِن ثَمَرَاتٍ مِّنْ أَكْمَامِهَا وَمَا تَحْمِلُ مِنْ أُنثَىٰ وَلَا تَضَعُ إِلَّا بِعِلْمِهِ ۚ وَيَوْمَ يُنَادِيهِمْ أَيْنَ شُرَكَائِي قَالُوا آذَنَّاكَ مَا مِنَّا مِن شَهِيدٍ (47)
Hänestä riippuu hetki, ja Hän sen tietää. Ei tule hedelmä kuorestaan, ei nainen kanna eikä synnytä Hänen tietämättään. Ja sinä päivänä, jolloin Hän huutaa heille: »Missä ovat ne, joita vertaisinani palvelitte?» he sanovat: » Me vakuutamme Sinulle, että meidän joukossamme ei ole yhtään niiden todistajaa.» |
وَضَلَّ عَنْهُم مَّا كَانُوا يَدْعُونَ مِن قَبْلُ ۖ وَظَنُّوا مَا لَهُم مِّن مَّحِيصٍ (48)
Ja ne, joita he ennen kumarsivat, häipyvät heiltä, ja he huomaavat, ettei heillä ole pelastuksen mahdollisuutta |
لَّا يَسْأَمُ الْإِنسَانُ مِن دُعَاءِ الْخَيْرِ وَإِن مَّسَّهُ الشَّرُّ فَيَئُوسٌ قَنُوطٌ (49)
Ihminen ei milloinkaan väsy pyytämään hyvää, mutta jos paha kohtaa häntä, joutuu hän epätoivon valtaan |
وَلَئِنْ أَذَقْنَاهُ رَحْمَةً مِّنَّا مِن بَعْدِ ضَرَّاءَ مَسَّتْهُ لَيَقُولَنَّ هَٰذَا لِي وَمَا أَظُنُّ السَّاعَةَ قَائِمَةً وَلَئِن رُّجِعْتُ إِلَىٰ رَبِّي إِنَّ لِي عِندَهُ لَلْحُسْنَىٰ ۚ فَلَنُنَبِّئَنَّ الَّذِينَ كَفَرُوا بِمَا عَمِلُوا وَلَنُذِيقَنَّهُم مِّنْ عَذَابٍ غَلِيظٍ (50)
Mutta jos Me annamme hänen kokea armoamme ahdistuksen jälkeen, hän sanoo varmasti: »Tämä on minulle kuuluvaa, enkä usko tuomion päivään; mutta jos minut lähetetään takaisin Herrani luo, olen Hänen luonaan varmasti kokeva hyvää.» Mutta totisesti Me osoitamme epäuskoisille, mitä he ovat tehneet, ja annamme heidän kokea kovan rangaistuksen |
وَإِذَا أَنْعَمْنَا عَلَى الْإِنسَانِ أَعْرَضَ وَنَأَىٰ بِجَانِبِهِ وَإِذَا مَسَّهُ الشَّرُّ فَذُو دُعَاءٍ عَرِيضٍ (51)
Kun Me osoitamme suosiota ihmiselle, hän kääntyy pois ja etääntyy, mutta kun vastoinkäyminen kohtaa häntä, hänen rukouksensa ovat pitkät ja nöyrät |
قُلْ أَرَأَيْتُمْ إِن كَانَ مِنْ عِندِ اللَّهِ ثُمَّ كَفَرْتُم بِهِ مَنْ أَضَلُّ مِمَّنْ هُوَ فِي شِقَاقٍ بَعِيدٍ (52)
Sano: »Katso, jos se on Jumalalta, te kiellätte sen; kuka erehtyy enemmän kuin se, joka näin kauaksi harhautuu?» |
سَنُرِيهِمْ آيَاتِنَا فِي الْآفَاقِ وَفِي أَنفُسِهِمْ حَتَّىٰ يَتَبَيَّنَ لَهُمْ أَنَّهُ الْحَقُّ ۗ أَوَلَمْ يَكْفِ بِرَبِّكَ أَنَّهُ عَلَىٰ كُلِّ شَيْءٍ شَهِيدٌ (53)
Me osoitamme heille pian merkkimme sekä kaukaisilla seuduilla että heidän oman kansansa keskuudessa, kunnes totuus kirkastuu heille kokonaan. Eikö riitä, että Herrasi on kaiken todistaja |
أَلَا إِنَّهُمْ فِي مِرْيَةٍ مِّن لِّقَاءِ رَبِّهِمْ ۗ أَلَا إِنَّهُ بِكُلِّ شَيْءٍ مُّحِيطٌ (54)
Toden totta, he epäilevät joutumistaan Herransa eteen, mutta Hän totisesti ohjaa maailman menoa |
