حم (1)
Ylistetty olkoon kunnian Jumala |
وَالْكِتَابِ الْمُبِينِ (2)
Pitäkää arvossa Kirjoitus, joka ilmituo totuuden |
إِنَّا جَعَلْنَاهُ قُرْآنًا عَرَبِيًّا لَّعَلَّكُمْ تَعْقِلُونَ (3)
Totisesti olemme tehnyt siitä arabialaisen Koraanin, jotta ymmärtäisitte |
وَإِنَّهُ فِي أُمِّ الْكِتَابِ لَدَيْنَا لَعَلِيٌّ حَكِيمٌ (4)
Ja se on totisesti ylevä ja viisautta täynnä niinkuin alkuperäinen Kirjoitus Meidän luonamme |
أَفَنَضْرِبُ عَنكُمُ الذِّكْرَ صَفْحًا أَن كُنتُمْ قَوْمًا مُّسْرِفِينَ (5)
Pitääkö Meidän kokonaan luopua muistuttamasta teitä sentähden, että olette syntistä kansaa |
وَكَمْ أَرْسَلْنَا مِن نَّبِيٍّ فِي الْأَوَّلِينَ (6)
Kuinka monta profeettaa olemmekaan lähettänyt ihmisille ennen muinoin |
وَمَا يَأْتِيهِم مِّن نَّبِيٍّ إِلَّا كَانُوا بِهِ يَسْتَهْزِئُونَ (7)
Mutta yksikään profeetta ei käynyt heidän luonaan saamatta osakseen pilkkaa |
فَأَهْلَكْنَا أَشَدَّ مِنْهُم بَطْشًا وَمَضَىٰ مَثَلُ الْأَوَّلِينَ (8)
Silloin tuhosimme ne, jotka olivat nykyisiä mahtavammat, mutta se, miten kävi ihmisille ennen vanhaan, kuuluu menneisyyteen |
وَلَئِن سَأَلْتَهُم مَّنْ خَلَقَ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضَ لَيَقُولُنَّ خَلَقَهُنَّ الْعَزِيزُ الْعَلِيمُ (9)
Jos kysyt heiltä, kuka on luonut taivaat ja maan, he vastaavat varmasti: »Mahtava, ainoa tietävä on luonut ne.» |
الَّذِي جَعَلَ لَكُمُ الْأَرْضَ مَهْدًا وَجَعَلَ لَكُمْ فِيهَا سُبُلًا لَّعَلَّكُمْ تَهْتَدُونَ (10)
Hän, joka loi maan teille olinpaikaksi ja raivasi sen kamaralle tiet voidaksenne kulkea oikeaan |
وَالَّذِي نَزَّلَ مِنَ السَّمَاءِ مَاءً بِقَدَرٍ فَأَنشَرْنَا بِهِ بَلْدَةً مَّيْتًا ۚ كَذَٰلِكَ تُخْرَجُونَ (11)
Hän, joka lähettää pilvistä vettä määrän mukaan, niin että Me sillä herätämme kuolleen maan eloon - näin teidätkin herätetään |
وَالَّذِي خَلَقَ الْأَزْوَاجَ كُلَّهَا وَجَعَلَ لَكُم مِّنَ الْفُلْكِ وَالْأَنْعَامِ مَا تَرْكَبُونَ (12)
ja Hän, joka loi kaikki parittain ja hankki teille laivat ja kotieläimet matkataksenne niiden avulla |
لِتَسْتَوُوا عَلَىٰ ظُهُورِهِ ثُمَّ تَذْكُرُوا نِعْمَةَ رَبِّكُمْ إِذَا اسْتَوَيْتُمْ عَلَيْهِ وَتَقُولُوا سُبْحَانَ الَّذِي سَخَّرَ لَنَا هَٰذَا وَمَا كُنَّا لَهُ مُقْرِنِينَ (13)
voidaksenne turvallisesti istua niiden selässä ja sitten muistaa Herranne armoa, kun niillä kuljette, ja sanoa: »Kunnia olkoon Hänelle, joka saattoi tämän alamaisuuteemme; me emme siihen kyenneet |
وَإِنَّا إِلَىٰ رَبِّنَا لَمُنقَلِبُونَ (14)
Mutta Herramme luokse on meidän totisesti palattava.» |
وَجَعَلُوا لَهُ مِنْ عِبَادِهِ جُزْءًا ۚ إِنَّ الْإِنسَانَ لَكَفُورٌ مُّبِينٌ (15)
Ja he määräävät Hänelle vain osan Hänen palvelijoistaan; totisesti, ihminen on selvästi kiittämätön |
أَمِ اتَّخَذَ مِمَّا يَخْلُقُ بَنَاتٍ وَأَصْفَاكُم بِالْبَنِينَ (16)
Onko Hän ottanut luomistaan olennoista tyttäret itselleen ja mieluummin antanut teille pojat |
وَإِذَا بُشِّرَ أَحَدُهُم بِمَا ضَرَبَ لِلرَّحْمَٰنِ مَثَلًا ظَلَّ وَجْهُهُ مُسْوَدًّا وَهُوَ كَظِيمٌ (17)
Ja kun joku heistä saa tiedon sellaisen lapsen syntymästä, minkä katsotaan armolliselle Jumalalle kuuluvan, tummuvat hänen kasvonsa vihasta |
أَوَمَن يُنَشَّأُ فِي الْحِلْيَةِ وَهُوَ فِي الْخِصَامِ غَيْرُ مُبِينٍ (18)
Jumalalleko sellainen lapsi, joka kasvaa koreudessa eikä kiistan tullen saa selvää sanaa suustaan |
وَجَعَلُوا الْمَلَائِكَةَ الَّذِينَ هُمْ عِبَادُ الرَّحْمَٰنِ إِنَاثًا ۚ أَشَهِدُوا خَلْقَهُمْ ۚ سَتُكْتَبُ شَهَادَتُهُمْ وَيُسْأَلُونَ (19)
He tekevät myös enkeleistä, niistä, jotka ovat laupiaan Jumalan palvelijoita, naisolentoja. Olivatko he edes silminnäkijöinä, kun loimme nämä enkelit? Heidän todistuksensa kirjoitetaan muistiin, ja heitä tullaan kuulustamaan |
وَقَالُوا لَوْ شَاءَ الرَّحْمَٰنُ مَا عَبَدْنَاهُم ۗ مَّا لَهُم بِذَٰلِكَ مِنْ عِلْمٍ ۖ إِنْ هُمْ إِلَّا يَخْرُصُونَ (20)
He sanovat myös: »Jos laupias Jumala olisi tahtonut, me emme olisi milloinkaan palvelleet niitä.» Heillä ei ole tästä mitään tietoa; he vain valehtelevat |
أَمْ آتَيْنَاهُمْ كِتَابًا مِّن قَبْلِهِ فَهُم بِهِ مُسْتَمْسِكُونَ (21)
vai olemmeko Me antanut heille mitään Kirjoitusta sitä ennen, niin että he voivat pitää siitä kiinni |
بَلْ قَالُوا إِنَّا وَجَدْنَا آبَاءَنَا عَلَىٰ أُمَّةٍ وَإِنَّا عَلَىٰ آثَارِهِم مُّهْتَدُونَ (22)
Ei, he sanovat: »Olemme nähneet isiemme kulkevan määrättyä suuntaa, ja totisesti me olemme seuranneet heidän jälkiään.» |
وَكَذَٰلِكَ مَا أَرْسَلْنَا مِن قَبْلِكَ فِي قَرْيَةٍ مِّن نَّذِيرٍ إِلَّا قَالَ مُتْرَفُوهَا إِنَّا وَجَدْنَا آبَاءَنَا عَلَىٰ أُمَّةٍ وَإِنَّا عَلَىٰ آثَارِهِم مُّقْتَدُونَ (23)
Niin emme myöskään ennen sinua saattanut lähettää varoittajaa mihinkään kaupunkiin suruttomien sanomatta: »Varmasti olemme nähneet isäimme käyneen määrättyä suuntaa, ja totisesti me kuljemme heidän jäljissään.» |
۞ قَالَ أَوَلَوْ جِئْتُكُم بِأَهْدَىٰ مِمَّا وَجَدتُّمْ عَلَيْهِ آبَاءَكُمْ ۖ قَالُوا إِنَّا بِمَا أُرْسِلْتُم بِهِ كَافِرُونَ (24)
Varoittaja sanoi: »Entäpä jos antaisin teille paremman opastajan kuin se, jota isienne näitte seuranneen?» He sanoivat: »Totisesti emme usko siihen sanomaan, mikä on lähetetty sinun mukanasi.» |
فَانتَقَمْنَا مِنْهُمْ ۖ فَانظُرْ كَيْفَ كَانَ عَاقِبَةُ الْمُكَذِّبِينَ (25)
Silloin määräsimme heille koston, ja katso, minkälainen oli kieltäjäin loppu |
وَإِذْ قَالَ إِبْرَاهِيمُ لِأَبِيهِ وَقَوْمِهِ إِنَّنِي بَرَاءٌ مِّمَّا تَعْبُدُونَ (26)
Aabraham sanoi isälleen ja kansalleen: »Totisesti tahdon olla vapaa kaikesta mitä te jumaloitte |
إِلَّا الَّذِي فَطَرَنِي فَإِنَّهُ سَيَهْدِينِ (27)
paitsi Hänestä, joka minut on luonut, sillä totisesti, Hän johtaa minua.» |
وَجَعَلَهَا كَلِمَةً بَاقِيَةً فِي عَقِبِهِ لَعَلَّهُمْ يَرْجِعُونَ (28)
Ja tästä hän teki säännön jälkeläisilleen, jotta he kääntyisivät |
بَلْ مَتَّعْتُ هَٰؤُلَاءِ وَآبَاءَهُمْ حَتَّىٰ جَاءَهُمُ الْحَقُّ وَرَسُولٌ مُّبِينٌ (29)
Niin annoin heidän ja heidän isiensä nauttia elämästä, kunnes totuus ja sananjulistaja, joka vahvisti totuuden, tulivat heidän luokseen |
وَلَمَّا جَاءَهُمُ الْحَقُّ قَالُوا هَٰذَا سِحْرٌ وَإِنَّا بِهِ كَافِرُونَ (30)
Mutta kun totuus tuli heidän luokseen, he sanoivat: »Tämä on taikuutta, totisesti, emme usko siihen.» |
وَقَالُوا لَوْلَا نُزِّلَ هَٰذَا الْقُرْآنُ عَلَىٰ رَجُلٍ مِّنَ الْقَرْيَتَيْنِ عَظِيمٍ (31)
He sanoivat myös: »Miksi ei tätä Koraania ole ilmoitettu johtomiehille kummassakaan kaupungissa?» |
أَهُمْ يَقْسِمُونَ رَحْمَتَ رَبِّكَ ۚ نَحْنُ قَسَمْنَا بَيْنَهُم مَّعِيشَتَهُمْ فِي الْحَيَاةِ الدُّنْيَا ۚ وَرَفَعْنَا بَعْضَهُمْ فَوْقَ بَعْضٍ دَرَجَاتٍ لِّيَتَّخِذَ بَعْضُهُم بَعْضًا سُخْرِيًّا ۗ وَرَحْمَتُ رَبِّكَ خَيْرٌ مِّمَّا يَجْمَعُونَ (32)
Jakelevatko he Herrasi armoa? Me jaamme heille elantonsa maallisessa elämässä ja Me olemme korottanut heistä muutamia arvossa toisten yläpuolelle, jotta toiset eläisivät toisille alamaisina, mutta Herrasi armo on parempi kuin se, mitä he kokoavat |
وَلَوْلَا أَن يَكُونَ النَّاسُ أُمَّةً وَاحِدَةً لَّجَعَلْنَا لِمَن يَكْفُرُ بِالرَّحْمَٰنِ لِبُيُوتِهِمْ سُقُفًا مِّن فِضَّةٍ وَمَعَارِجَ عَلَيْهَا يَظْهَرُونَ (33)
Elleivät kaikki ihmiset olisi olleet kuin yksi ainoa kansa, Me olisimme antanut niille, jotka eivät usko laupiaaseen Jumalaan, hopeasta katot heidän asumuksiinsa ja portaat, joita he nousevat |
وَلِبُيُوتِهِمْ أَبْوَابًا وَسُرُرًا عَلَيْهَا يَتَّكِئُونَ (34)
ovet heidän taloihinsa ja vuoteet, joille he laskeutuvat lepäämään |
وَزُخْرُفًا ۚ وَإِن كُلُّ ذَٰلِكَ لَمَّا مَتَاعُ الْحَيَاةِ الدُّنْيَا ۚ وَالْآخِرَةُ عِندَ رَبِّكَ لِلْمُتَّقِينَ (35)
ja kultaiset koristeet; mutta kaikki nämä ovat vain maallisen elämän tarpeita, ja tämänjälkeinen elämä Herrasi luona on varattu vain niille, jotka karttavat pahaa |
وَمَن يَعْشُ عَن ذِكْرِ الرَّحْمَٰنِ نُقَيِّضْ لَهُ شَيْطَانًا فَهُوَ لَهُ قَرِينٌ (36)
Sille, joka hylkää laupiaan Jumalan muistutuksen, Me annamme saatanan seuralaiseksi |
وَإِنَّهُمْ لَيَصُدُّونَهُمْ عَنِ السَّبِيلِ وَيَحْسَبُونَ أَنَّهُم مُّهْتَدُونَ (37)
Tämä totisesti saattaa heidät harhaan polulta. Mutta he luulevat, että heitä ohjataan oikeaa tietä |
حَتَّىٰ إِذَا جَاءَنَا قَالَ يَا لَيْتَ بَيْنِي وَبَيْنَكَ بُعْدَ الْمَشْرِقَيْنِ فَبِئْسَ الْقَرِينُ (38)
kunnes joku heistä tulee Meidän tykömme ja sanoo: »Ah, olisimmepa olleet toisistamme yhtä kaukana kuin itä ja länsi!» Mikä katala seuralainen |
وَلَن يَنفَعَكُمُ الْيَوْمَ إِذ ظَّلَمْتُمْ أَنَّكُمْ فِي الْعَذَابِ مُشْتَرِكُونَ (39)
Ja koska teitte väärin, teitä ei tuona päivänä hyödytä se, että muitakin osallistuu rangaistukseenne |
أَفَأَنتَ تُسْمِعُ الصُّمَّ أَوْ تَهْدِي الْعُمْيَ وَمَن كَانَ فِي ضَلَالٍ مُّبِينٍ (40)
Voitko saada kuurot kuulemaan tai ohjata sokeita ja kokonaan eksyneitä |
فَإِمَّا نَذْهَبَنَّ بِكَ فَإِنَّا مِنْهُم مُّنتَقِمُونَ (41)
Mutta vaikka otamme sinut pois, annamme kuitenkin koston kohdata heitä |
أَوْ نُرِيَنَّكَ الَّذِي وَعَدْنَاهُمْ فَإِنَّا عَلَيْهِم مُّقْتَدِرُونَ (42)
mieluummin Me totisesti tahdomme näyttää sinulle, mitä olemme heille luvannut, sillä totisesti, Meillä on kaikki valta heihin |
فَاسْتَمْسِكْ بِالَّذِي أُوحِيَ إِلَيْكَ ۖ إِنَّكَ عَلَىٰ صِرَاطٍ مُّسْتَقِيمٍ (43)
Pidä sentähden kiinni siitä, mikä sinulle on ilmoitettu. Olet varmasti oikealla tiellä |
وَإِنَّهُ لَذِكْرٌ لَّكَ وَلِقَوْمِكَ ۖ وَسَوْفَ تُسْأَلُونَ (44)
Se on totisesti sinulle ja kansallesi kehoitus, ja teidän on tehtävä siitä pian tili |
وَاسْأَلْ مَنْ أَرْسَلْنَا مِن قَبْلِكَ مِن رُّسُلِنَا أَجَعَلْنَا مِن دُونِ الرَّحْمَٰنِ آلِهَةً يُعْبَدُونَ (45)
Kysy myös niiltä sananjulistajilta, jotka lähetimme ennen sinua, olemmeko milloinkaan määrännyt palvelemaan muita jumalia kuin Armahtajaa |
وَلَقَدْ أَرْسَلْنَا مُوسَىٰ بِآيَاتِنَا إِلَىٰ فِرْعَوْنَ وَمَلَئِهِ فَقَالَ إِنِّي رَسُولُ رَبِّ الْعَالَمِينَ (46)
Totisesti olemme lähettänyt Mooseksen viemään ilmoitustamme faraolle ja hänen päälliköillensä, ja hän sanoi: »Totisesti, olen maailmojen Herran julistaja.» |
فَلَمَّا جَاءَهُم بِآيَاتِنَا إِذَا هُم مِّنْهَا يَضْحَكُونَ (47)
Mutta kun hän tuli heidän luokseen tuomaan tunnusmerkkejämme, katso, he nauroivat niille |
وَمَا نُرِيهِم مِّنْ آيَةٍ إِلَّا هِيَ أَكْبَرُ مِنْ أُخْتِهَا ۖ وَأَخَذْنَاهُم بِالْعَذَابِ لَعَلَّهُمْ يَرْجِعُونَ (48)
Ja Me näytimme heille tunnustekoja toinen toistaan suurempia, ja Me yllätimme heidät kurituksella, jotta he kääntyisivät |
وَقَالُوا يَا أَيُّهَ السَّاحِرُ ادْعُ لَنَا رَبَّكَ بِمَا عَهِدَ عِندَكَ إِنَّنَا لَمُهْتَدُونَ (49)
Mutta he sanoivat: »Noita, huuda Herraasi avuksemme, niinkuin Hän on sopinut kanssasi; me kuljemme varmasti oikeata tietä.» |
فَلَمَّا كَشَفْنَا عَنْهُمُ الْعَذَابَ إِذَا هُمْ يَنكُثُونَ (50)
Mutta kun Me otimme heidän päältään kurituksen, katso, he rikkoivat lupauksensa |
وَنَادَىٰ فِرْعَوْنُ فِي قَوْمِهِ قَالَ يَا قَوْمِ أَلَيْسَ لِي مُلْكُ مِصْرَ وَهَٰذِهِ الْأَنْهَارُ تَجْرِي مِن تَحْتِي ۖ أَفَلَا تُبْصِرُونَ (51)
Ja farao julisti kansalleen: »Kansani, eikö valta Egyptissä kuulu minulle? Niin myös nämä virrat, jotka virtaavat alueellani? Ettekö huomaa |
أَمْ أَنَا خَيْرٌ مِّنْ هَٰذَا الَّذِي هُوَ مَهِينٌ وَلَا يَكَادُ يُبِينُ (52)
Olen parempi kuin tämä mies, joka on viheliäinen raukka ja tuskin osaa selvästi puhua |
فَلَوْلَا أُلْقِيَ عَلَيْهِ أَسْوِرَةٌ مِّن ذَهَبٍ أَوْ جَاءَ مَعَهُ الْمَلَائِكَةُ مُقْتَرِنِينَ (53)
Miksi ei hänelle ole annettu kultaisia rannerenkaita? Ja miksi ei hänen mukanaan ole tullut enkeleitä?» |
فَاسْتَخَفَّ قَوْمَهُ فَأَطَاعُوهُ ۚ إِنَّهُمْ كَانُوا قَوْمًا فَاسِقِينَ (54)
Näin yllytti hän kansaansa epäuskoon, ja he tottelivat häntä; he olivat totisesti syntistä kansaa |
فَلَمَّا آسَفُونَا انتَقَمْنَا مِنْهُمْ فَأَغْرَقْنَاهُمْ أَجْمَعِينَ (55)
Koska he nostattivat vihamme, kostimme heille ja hukutimme heidät kaikki veteen |
فَجَعَلْنَاهُمْ سَلَفًا وَمَثَلًا لِّلْآخِرِينَ (56)
Ja asetimme heidät varoitukseksi ja esimerkiksi myöhemmille sukupolville |
۞ وَلَمَّا ضُرِبَ ابْنُ مَرْيَمَ مَثَلًا إِذَا قَوْمُكَ مِنْهُ يَصِدُّونَ (57)
Kun Marian poika asetettiin esikuvaksi, nosti kansasi siitä melun |
وَقَالُوا أَآلِهَتُنَا خَيْرٌ أَمْ هُوَ ۚ مَا ضَرَبُوهُ لَكَ إِلَّا جَدَلًا ۚ بَلْ هُمْ قَوْمٌ خَصِمُونَ (58)
ja he sanoivat: »Mikä on parempi, meidän jumalamme vai hän? » Tämän he sanoivat sinulle vain saadakseen aikaan väittelyn; niin, he olivat riidanhaluista kansaa |
إِنْ هُوَ إِلَّا عَبْدٌ أَنْعَمْنَا عَلَيْهِ وَجَعَلْنَاهُ مَثَلًا لِّبَنِي إِسْرَائِيلَ (59)
Hän oli vain palvelija, jolle Me osoitimme armoamme ja jonka Me asetimme esikuvaksi Israelin lapsille |
وَلَوْ نَشَاءُ لَجَعَلْنَا مِنكُم مَّلَائِكَةً فِي الْأَرْضِ يَخْلُفُونَ (60)
Ja jos Me tahtoisimme, voisimme luoda joukostanne enkeleitä seuraajiksenne maan päälle |
وَإِنَّهُ لَعِلْمٌ لِّلسَّاعَةِ فَلَا تَمْتَرُنَّ بِهَا وَاتَّبِعُونِ ۚ هَٰذَا صِرَاطٌ مُّسْتَقِيمٌ (61)
Hän on totisesti merkki hetkestä; älkää siis epäilkö sitä, vaan seuratkaa minua. Tämä on oikea tie |
وَلَا يَصُدَّنَّكُمُ الشَّيْطَانُ ۖ إِنَّهُ لَكُمْ عَدُوٌّ مُّبِينٌ (62)
Älkää antako saatanan estää teitä; hän on totisesti ilmeinen vihollisenne |
وَلَمَّا جَاءَ عِيسَىٰ بِالْبَيِّنَاتِ قَالَ قَدْ جِئْتُكُم بِالْحِكْمَةِ وَلِأُبَيِّنَ لَكُم بَعْضَ الَّذِي تَخْتَلِفُونَ فِيهِ ۖ فَاتَّقُوا اللَّهَ وَأَطِيعُونِ (63)
Kun Jeesus tuli selvin todistuksin, hän sanoi: » Olen tullut luoksenne ja tuonut teille viisauden selvittääkseni teille osan siitä, mistä olette eri mieltä. Pitäkää siis huoli velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan ja totelkaa minua |
إِنَّ اللَّهَ هُوَ رَبِّي وَرَبُّكُمْ فَاعْبُدُوهُ ۚ هَٰذَا صِرَاطٌ مُّسْتَقِيمٌ (64)
Totisesti on Jumala minun ja teidän Herranne; palvelkaa sentähden Häntä. Tämä on oikea tie.» |
فَاخْتَلَفَ الْأَحْزَابُ مِن بَيْنِهِمْ ۖ فَوَيْلٌ لِّلَّذِينَ ظَلَمُوا مِنْ عَذَابِ يَوْمٍ أَلِيمٍ (65)
Mutta eri ryhmät heidän keskuudessaan riitelivät, ja voi rangaistusta, jonka väärämieliset saavat tuskan päivänä |
هَلْ يَنظُرُونَ إِلَّا السَّاعَةَ أَن تَأْتِيَهُم بَغْتَةً وَهُمْ لَا يَشْعُرُونَ (66)
Voivatko he odottaa muuta kuin hetkeä, joka yllättää heidät äkkiä, silloin kun he eivät mitään aavista |
الْأَخِلَّاءُ يَوْمَئِذٍ بَعْضُهُمْ لِبَعْضٍ عَدُوٌّ إِلَّا الْمُتَّقِينَ (67)
Ystävät tulevat tuona päivänä olemaan toinen toistensa vihamiehiä, lukuunottamatta niitä, jotka karttavat pahaa |
يَا عِبَادِ لَا خَوْفٌ عَلَيْكُمُ الْيَوْمَ وَلَا أَنتُمْ تَحْزَنُونَ (68)
Palvelijani, teidän ei tarvitse pelätä eikä murehtia tuota päivää |
الَّذِينَ آمَنُوا بِآيَاتِنَا وَكَانُوا مُسْلِمِينَ (69)
teidän, jotka uskoitte ilmoituksiini ja olitte Minulle kuuliaisia |
ادْخُلُوا الْجَنَّةَ أَنتُمْ وَأَزْوَاجُكُمْ تُحْبَرُونَ (70)
Käykää paratiisiin, te ja vaimonne, ja teidät tehdään onnellisiksi |
يُطَافُ عَلَيْهِم بِصِحَافٍ مِّن ذَهَبٍ وَأَكْوَابٍ ۖ وَفِيهَا مَا تَشْتَهِيهِ الْأَنفُسُ وَتَلَذُّ الْأَعْيُنُ ۖ وَأَنتُمْ فِيهَا خَالِدُونَ (71)
Siellä kiertävät kultaiset kulhot ja pikarit; siellä saavat he, mitä heidän sielunsa halajaa ja mistä heidän silmänsä iloitsevat, ja siellä te saatte asua ikuisesti |
وَتِلْكَ الْجَنَّةُ الَّتِي أُورِثْتُمُوهَا بِمَا كُنتُمْ تَعْمَلُونَ (72)
Se on paratiisi, joka on annettu teille perinnöksi siitä, mitä teitte |
لَكُمْ فِيهَا فَاكِهَةٌ كَثِيرَةٌ مِّنْهَا تَأْكُلُونَ (73)
Teille on siellä varattu runsaasti hedelmiä syödäksenne |
إِنَّ الْمُجْرِمِينَ فِي عَذَابِ جَهَنَّمَ خَالِدُونَ (74)
Syntiset saavat ikuisesti asua helvetin piinassa |
لَا يُفَتَّرُ عَنْهُمْ وَهُمْ فِيهِ مُبْلِسُونَ (75)
Sitä ei heille huojenneta vaan he joutuvat siellä epätoivoon |
وَمَا ظَلَمْنَاهُمْ وَلَٰكِن كَانُوا هُمُ الظَّالِمِينَ (76)
Me emme ole tehnyt heille vääryyttä, vaan he itse tekivät väärin |
وَنَادَوْا يَا مَالِكُ لِيَقْضِ عَلَيْنَا رَبُّكَ ۖ قَالَ إِنَّكُم مَّاكِثُونَ (77)
Ja he huutavat: »Maalik , anna Herrasi tehdä loppu meistä!» Hän vastaa: »Teidän on totisesti jäätävä sinne.» |
لَقَدْ جِئْنَاكُم بِالْحَقِّ وَلَٰكِنَّ أَكْثَرَكُمْ لِلْحَقِّ كَارِهُونَ (78)
Olemmehan lähettänyt teille totuuden, mutta useimmille teistä on totuus vastenmielinen |
أَمْ أَبْرَمُوا أَمْرًا فَإِنَّا مُبْرِمُونَ (79)
Hekö ovat päättäneet jotakin? Totisesti, Meillä on ratkaisu |
أَمْ يَحْسَبُونَ أَنَّا لَا نَسْمَعُ سِرَّهُمْ وَنَجْوَاهُم ۚ بَلَىٰ وَرُسُلُنَا لَدَيْهِمْ يَكْتُبُونَ (80)
Vai ajattelevatko he, että Me emme tiedä, mitä he kätkevät, emmekä kuule heidän salaisia keskustelujaan? Meidän sanansaattajamme heidän luonaan kirjoittavat kaiken muistiin |
قُلْ إِن كَانَ لِلرَّحْمَٰنِ وَلَدٌ فَأَنَا أَوَّلُ الْعَابِدِينَ (81)
Sano: »Jos armollisella Jumalalla olisi poika, olisin ensimmäinen palvelemaan Häntä.» |
سُبْحَانَ رَبِّ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ رَبِّ الْعَرْشِ عَمَّا يَصِفُونَ (82)
Kunnia taivaitten ja maan Herralle, jolla on valta ja joka on kaukana siitä, mitä he Hänestä väittävät |
فَذَرْهُمْ يَخُوضُوا وَيَلْعَبُوا حَتَّىٰ يُلَاقُوا يَوْمَهُمُ الَّذِي يُوعَدُونَ (83)
Anna heidän siis antautua valheellisiin jaaritteluihinsa ja ilveilyihinsä, kunnes heidät kohtaa se päivä, jolla heitä uhataan |
وَهُوَ الَّذِي فِي السَّمَاءِ إِلَٰهٌ وَفِي الْأَرْضِ إِلَٰهٌ ۚ وَهُوَ الْحَكِيمُ الْعَلِيمُ (84)
Hän on Jumala taivaassa ja maan päällä; niin, Hän on viisas ja Hänen on tieto |
وَتَبَارَكَ الَّذِي لَهُ مُلْكُ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ وَمَا بَيْنَهُمَا وَعِندَهُ عِلْمُ السَّاعَةِ وَإِلَيْهِ تُرْجَعُونَ (85)
Siunattu on Hän, jonka on valta taivaassa ja maan päällä sekä niiden välillä; Hän tietää, milloin hetki tulee, ja Hänen luoksensa on teidän palattava |
وَلَا يَمْلِكُ الَّذِينَ يَدْعُونَ مِن دُونِهِ الشَّفَاعَةَ إِلَّا مَن شَهِدَ بِالْحَقِّ وَهُمْ يَعْلَمُونَ (86)
Niillä, joita he Hänen rinnallaan palvelevat, ei ole mitään välittäjän valtuutta, vaan ainoastaan hänellä, joka todistaa totuudesta, ja he tuntevat hänet |
وَلَئِن سَأَلْتَهُم مَّنْ خَلَقَهُمْ لَيَقُولُنَّ اللَّهُ ۖ فَأَنَّىٰ يُؤْفَكُونَ (87)
Ja jos kysyt heiltä, kuka on heidät luonut, he varmasti vastaavat: »Jumala.» Miksi he siis kääntyvät pois |
وَقِيلِهِ يَا رَبِّ إِنَّ هَٰؤُلَاءِ قَوْمٌ لَّا يُؤْمِنُونَ (88)
Hänen huutonsa kuuluu: »Herra, totisesti he ovat kansa, joka ei usko.» |
فَاصْفَحْ عَنْهُمْ وَقُلْ سَلَامٌ ۚ فَسَوْفَ يَعْلَمُونَ (89)
Käänny siis pois heistä ja sano: »Rauha», sillä pian he saavat osansa |
