| إِذَا زُلْزِلَتِ الْأَرْضُ زِلْزَالَهَا (1) Kun maa järkkyy omasta järinästään |
| وَأَخْرَجَتِ الْأَرْضُ أَثْقَالَهَا (2) kun se purkaa esiin kuormansa |
| وَقَالَ الْإِنسَانُ مَا لَهَا (3) ja kun ihminen kysyy: »Mikä sitä vaivaa?» |
| يَوْمَئِذٍ تُحَدِّثُ أَخْبَارَهَا (4) sinä päivänä on se sanova sanomansa |
| بِأَنَّ رَبَّكَ أَوْحَىٰ لَهَا (5) kun Herrasi on antanut siihen käskyn |
| يَوْمَئِذٍ يَصْدُرُ النَّاسُ أَشْتَاتًا لِّيُرَوْا أَعْمَالَهُمْ (6) sinä päivänä astuvat (kuolleet) ihmiset esiin erilaisissa ryhmissä näkemään tekojaan |
| فَمَن يَعْمَلْ مِثْقَالَ ذَرَّةٍ خَيْرًا يَرَهُ (7) Silloin se, joka on tehnyt hyvää hiukkasenkin verran, on sen näkevä |
| وَمَن يَعْمَلْ مِثْقَالَ ذَرَّةٍ شَرًّا يَرَهُ (8) ja se, joka on tehnyt pahaa hiukkasenkin verran, saa sen havaita |