الم (1)
Aliif, Laam, Miim. (Minä olen Jumala, parhain tietäjä) |
غُلِبَتِ الرُّومُ (2)
Roomalaiset on voitettu |
فِي أَدْنَى الْأَرْضِ وَهُم مِّن بَعْدِ غَلَبِهِمْ سَيَغْلِبُونَ (3)
lähellä olevassa maassa, mutta lähitulevaisuudessa he tappionsa jälkeen pääsevät voittajiksi |
فِي بِضْعِ سِنِينَ ۗ لِلَّهِ الْأَمْرُ مِن قَبْلُ وَمِن بَعْدُ ۚ وَيَوْمَئِذٍ يَفْرَحُ الْمُؤْمِنُونَ (4)
vähemmässä kuin kymmenessä vuodessa. Jumalalle kuuluu käskyvalta alussa ja lopussa, ja tuona päivänä uskovaiset ovat onnellisia |
بِنَصْرِ اللَّهِ ۚ يَنصُرُ مَن يَشَاءُ ۖ وَهُوَ الْعَزِيزُ الرَّحِيمُ (5)
Jumalan avulla. Hän auttaa ketä tahtoo, sillä Hän on kaikkivaltias, kaikkein armollisin |
وَعْدَ اللَّهِ ۖ لَا يُخْلِفُ اللَّهُ وَعْدَهُ وَلَٰكِنَّ أَكْثَرَ النَّاسِ لَا يَعْلَمُونَ (6)
Tämä on Jumalan lupaus. Jumala ei milloinkaan riko lupaustaan, mutta useimmat ihmiset eivät sitä tiedä |
يَعْلَمُونَ ظَاهِرًا مِّنَ الْحَيَاةِ الدُّنْيَا وَهُمْ عَنِ الْآخِرَةِ هُمْ غَافِلُونَ (7)
He tuntevat vain tämän maailman elämän ulkonaisen puolen, mutta tulevasta elämästä he ovat peräti välinpitämättömiä |
أَوَلَمْ يَتَفَكَّرُوا فِي أَنفُسِهِم ۗ مَّا خَلَقَ اللَّهُ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضَ وَمَا بَيْنَهُمَا إِلَّا بِالْحَقِّ وَأَجَلٍ مُّسَمًّى ۗ وَإِنَّ كَثِيرًا مِّنَ النَّاسِ بِلِقَاءِ رَبِّهِمْ لَكَافِرُونَ (8)
Eivätkö he ajattelekin mielessään: »Ei kai Jumala ole luonut vain määräajaksi taivasta ja maata ja kaikkea niiden välillä olevaa.» Mutta totisesti, useimmat ihmiset kieltävät joutuvansa Herransa eteen |
أَوَلَمْ يَسِيرُوا فِي الْأَرْضِ فَيَنظُرُوا كَيْفَ كَانَ عَاقِبَةُ الَّذِينَ مِن قَبْلِهِمْ ۚ كَانُوا أَشَدَّ مِنْهُمْ قُوَّةً وَأَثَارُوا الْأَرْضَ وَعَمَرُوهَا أَكْثَرَ مِمَّا عَمَرُوهَا وَجَاءَتْهُمْ رُسُلُهُم بِالْبَيِّنَاتِ ۖ فَمَا كَانَ اللَّهُ لِيَظْلِمَهُمْ وَلَٰكِن كَانُوا أَنفُسَهُمْ يَظْلِمُونَ (9)
Eivätkö he ole kiertäneet maata ja nähneet, millaisen lopun saivat ennen heitä eläneet? Nämä olivat heitä voimiltaan väkevämpiä, he kaivoivat maata ja rakensivat sen pinnalle enemmän kuin nykyiset, ja heidän lähettiläänsä tulivat heidän luokseen selvin tunnusmerkein. Jumala ei tehnyt heille vääryyttä, mutta itse he tuottivat turmion sieluilleen |
ثُمَّ كَانَ عَاقِبَةَ الَّذِينَ أَسَاءُوا السُّوأَىٰ أَن كَذَّبُوا بِآيَاتِ اللَّهِ وَكَانُوا بِهَا يَسْتَهْزِئُونَ (10)
Surkea oli niiden loppu, jotka pahaa tekivät, koska he kielsivät Jumalan merkit ja niitä pilkkasivat |
اللَّهُ يَبْدَأُ الْخَلْقَ ثُمَّ يُعِيدُهُ ثُمَّ إِلَيْهِ تُرْجَعُونَ (11)
Jumala on pannut alulle luomistyön ja antaa sitten kaiken toistua, ja Hänen luoksensa teidän on palattava |
وَيَوْمَ تَقُومُ السَّاعَةُ يُبْلِسُ الْمُجْرِمُونَ (12)
Ja sinä päivänä, jolloin hetki lyö, syntiset joutuvat epätoivoon |
وَلَمْ يَكُن لَّهُم مِّن شُرَكَائِهِمْ شُفَعَاءُ وَكَانُوا بِشُرَكَائِهِمْ كَافِرِينَ (13)
eivätkä he suojelusjumalistaan saa ketään auttajaa, ja he kieltävät suojelijansa |
وَيَوْمَ تَقُومُ السَّاعَةُ يَوْمَئِذٍ يَتَفَرَّقُونَ (14)
Sinä päivänä, jolloin hetki lyö, sinä päivänä heidät kaikki hajoitetaan |
فَأَمَّا الَّذِينَ آمَنُوا وَعَمِلُوا الصَّالِحَاتِ فَهُمْ فِي رَوْضَةٍ يُحْبَرُونَ (15)
Silloin ne, jotka nyt uskovat ja tekevät hyvää, ovat tervetulleita puutarhaan |
وَأَمَّا الَّذِينَ كَفَرُوا وَكَذَّبُوا بِآيَاتِنَا وَلِقَاءِ الْآخِرَةِ فَأُولَٰئِكَ فِي الْعَذَابِ مُحْضَرُونَ (16)
Mutta jotka eivät uskoneet, vaan kielsivät ilmoituksemme ja Meidän kohtaamisemme tulevassa elämässä, heitä kohtaa kuritus |
فَسُبْحَانَ اللَّهِ حِينَ تُمْسُونَ وَحِينَ تُصْبِحُونَ (17)
Julistakaa siksi Jumalan kunniaa sekä illoin että aamuin |
وَلَهُ الْحَمْدُ فِي السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ وَعَشِيًّا وَحِينَ تُظْهِرُونَ (18)
Hänelle kuuluu kaikki ylistys taivaassa ja maan päällä, sekä illalla että keskipäivällä |
يُخْرِجُ الْحَيَّ مِنَ الْمَيِّتِ وَيُخْرِجُ الْمَيِّتَ مِنَ الْحَيِّ وَيُحْيِي الْأَرْضَ بَعْدَ مَوْتِهَا ۚ وَكَذَٰلِكَ تُخْرَجُونَ (19)
Hän tekee kuolleesta elävän ja elävästä kuolleen, ja Hän elvyttää eloon kuolleen maan. Näin myös teidät (Arabian kansa) herätetään uuteen eloon |
وَمِنْ آيَاتِهِ أَنْ خَلَقَكُم مِّن تُرَابٍ ثُمَّ إِذَا أَنتُم بَشَرٌ تَنتَشِرُونَ (20)
Eräs Hänen merkeistään on se, että Hän on luonut teidät tomusta, ja katso, sitten teistä on tullut kautta maan levinnyt ihmissuku |
وَمِنْ آيَاتِهِ أَنْ خَلَقَ لَكُم مِّنْ أَنفُسِكُمْ أَزْوَاجًا لِّتَسْكُنُوا إِلَيْهَا وَجَعَلَ بَيْنَكُم مَّوَدَّةً وَرَحْمَةً ۚ إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَآيَاتٍ لِّقَوْمٍ يَتَفَكَّرُونَ (21)
Eräs Hänen merkeistään on myös se, että Hän on teistä itsestänne luonut teille puolisot, jotta löytäisitte heistä tyydytyksen, ja Hän on antanut teille keskinäistä rakkautta ja laupeutta. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat |
وَمِنْ آيَاتِهِ خَلْقُ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ وَاخْتِلَافُ أَلْسِنَتِكُمْ وَأَلْوَانِكُمْ ۚ إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَآيَاتٍ لِّلْعَالِمِينَ (22)
Hänen merkkejään on myöskin taivaitten ja maan luominen sekä kieltenne ja ihonvärinne moninaisuus. Totisesti, tässä on merkkejä maailman kansoille |
وَمِنْ آيَاتِهِ مَنَامُكُم بِاللَّيْلِ وَالنَّهَارِ وَابْتِغَاؤُكُم مِّن فَضْلِهِ ۚ إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَآيَاتٍ لِّقَوْمٍ يَسْمَعُونَ (23)
Hänen merkkejään on myöskin teidän unenne sekä yöllä että päivällä ja teidän pyrkimyksenne hankkia ylläpitonne hänen yltäkylläisyydestään. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka kuuntelevat |
وَمِنْ آيَاتِهِ يُرِيكُمُ الْبَرْقَ خَوْفًا وَطَمَعًا وَيُنَزِّلُ مِنَ السَّمَاءِ مَاءً فَيُحْيِي بِهِ الْأَرْضَ بَعْدَ مَوْتِهَا ۚ إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَآيَاتٍ لِّقَوْمٍ يَعْقِلُونَ (24)
Hänen merkkejään on edelleen se, että Hän antaa teidän nähdä salaman sekä peläten että toivoen ja että Hän lähettää sateen taivaasta maan päälle, elvyttäen siten kuolleen maan eloon. Totisesti, tässä on merkkejä niille, joilla on ymmärrystä |
وَمِنْ آيَاتِهِ أَن تَقُومَ السَّمَاءُ وَالْأَرْضُ بِأَمْرِهِ ۚ ثُمَّ إِذَا دَعَاكُمْ دَعْوَةً مِّنَ الْأَرْضِ إِذَا أَنتُمْ تَخْرُجُونَ (25)
Eräs Hänen merkeistään on se, että taivas ja maa pysyvät Hänen käskystään paikoillaan. Kun Hän viimein lähettää teille kutsunsa, teidät noudetaan maan päältä |
وَلَهُ مَن فِي السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ ۖ كُلٌّ لَّهُ قَانِتُونَ (26)
Hänelle kuuluvat kaikki, jotka ovat taivaassa ja maan päällä. Kaikki tottelevat Häntä |
وَهُوَ الَّذِي يَبْدَأُ الْخَلْقَ ثُمَّ يُعِيدُهُ وَهُوَ أَهْوَنُ عَلَيْهِ ۚ وَلَهُ الْمَثَلُ الْأَعْلَىٰ فِي السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ ۚ وَهُوَ الْعَزِيزُ الْحَكِيمُ (27)
Juuri Hän on pannut alulle luomistyön ja antaa sitten kaiken palata takaisin, ja Hänelle tämä on helppoa. Hänelle kuuluvat ylevimmät nimitykset sekä taivaassa että maan päällä, sillä Hän on kaikkivaltias, viisas |
ضَرَبَ لَكُم مَّثَلًا مِّنْ أَنفُسِكُمْ ۖ هَل لَّكُم مِّن مَّا مَلَكَتْ أَيْمَانُكُم مِّن شُرَكَاءَ فِي مَا رَزَقْنَاكُمْ فَأَنتُمْ فِيهِ سَوَاءٌ تَخَافُونَهُمْ كَخِيفَتِكُمْ أَنفُسَكُمْ ۚ كَذَٰلِكَ نُفَصِّلُ الْآيَاتِ لِقَوْمٍ يَعْقِلُونَ (28)
Hän esittää teille vertauksen teistä itsestänne: »Onko teillä ja omistamillanne orjilla yhtäläinen osuus omaisuuteen, minkä Me olemme teille suonut? Varotteko heitä samassa määrin kuin toinen toistanne?» Tällä tavoin Me tuomme julki merkkimme niille, joilla on ymmärrystä |
بَلِ اتَّبَعَ الَّذِينَ ظَلَمُوا أَهْوَاءَهُم بِغَيْرِ عِلْمٍ ۖ فَمَن يَهْدِي مَنْ أَضَلَّ اللَّهُ ۖ وَمَا لَهُم مِّن نَّاصِرِينَ (29)
Ne, jotka tekevät syntiä, seuraavat vain omia halujaan, eikä heillä ole mitään tietoa. Kuka voi ohjata sellaista, jonka Jumala antaa eksyä? Heillä ei ole ketään auttajaa |
فَأَقِمْ وَجْهَكَ لِلدِّينِ حَنِيفًا ۚ فِطْرَتَ اللَّهِ الَّتِي فَطَرَ النَّاسَ عَلَيْهَا ۚ لَا تَبْدِيلَ لِخَلْقِ اللَّهِ ۚ ذَٰلِكَ الدِّينُ الْقَيِّمُ وَلَٰكِنَّ أَكْثَرَ النَّاسِ لَا يَعْلَمُونَ (30)
Käännä siis kasvosi vilpittömästi oikeata uskoa kohti, jonka Jumala on ihmissukua varten perustanut. Jumalan tekoja ei voida muuttaa. Tämä on oikea uskonto, mutta useimmat ihmiset eivät sitä tiedä |
۞ مُنِيبِينَ إِلَيْهِ وَاتَّقُوهُ وَأَقِيمُوا الصَّلَاةَ وَلَا تَكُونُوا مِنَ الْمُشْرِكِينَ (31)
Turvautukaa Häneen, täyttäen velvollisuutenne Häntä kohtaan. Palvelkaa Häntä, suorittakaa rukouksenne. älkää olko pakanoita |
مِنَ الَّذِينَ فَرَّقُوا دِينَهُمْ وَكَانُوا شِيَعًا ۖ كُلُّ حِزْبٍ بِمَا لَدَيْهِمْ فَرِحُونَ (32)
niitä, jotka ovat pirstoneet uskontonsa ja hajaantuneet moniin lahkoihin, ja kukin ryhmäkunta riemuitsee omasta opistaan |
وَإِذَا مَسَّ النَّاسَ ضُرٌّ دَعَوْا رَبَّهُم مُّنِيبِينَ إِلَيْهِ ثُمَّ إِذَا أَذَاقَهُم مِّنْهُ رَحْمَةً إِذَا فَرِيقٌ مِّنْهُم بِرَبِّهِمْ يُشْرِكُونَ (33)
Kun onnettomuus kohtaa ihmisiä, he rukoilevat Herraa kääntyen Hänen puoleensa, mutta kun Hän antaa heidän maistaa armoansa, niin katso, osa heistä alkaa asettaa muita jumalia Hänen rinnalleen |
لِيَكْفُرُوا بِمَا آتَيْنَاهُمْ ۚ فَتَمَتَّعُوا فَسَوْفَ تَعْلَمُونَ (34)
Täten he kieltävät sen, minkä olemme heille antanut. Nauttikaa aikanne, kyllä viimein tulette palkkanne saamaan |
أَمْ أَنزَلْنَا عَلَيْهِمْ سُلْطَانًا فَهُوَ يَتَكَلَّمُ بِمَا كَانُوا بِهِ يُشْرِكُونَ (35)
Olemmeko lähettänyt heille ketään, joka olisi valtuuttanut heidät asettamaan muita Jumalan rinnalle |
وَإِذَا أَذَقْنَا النَّاسَ رَحْمَةً فَرِحُوا بِهَا ۖ وَإِن تُصِبْهُمْ سَيِّئَةٌ بِمَا قَدَّمَتْ أَيْدِيهِمْ إِذَا هُمْ يَقْنَطُونَ (36)
Kun annamme ihmisten maistaa armoa, he iloitsevat siitä, mutta kun heitä kohtaa onnettomuus heidän tekojensa johdosta, niin katso, he joutuvat epätoivoon |
أَوَلَمْ يَرَوْا أَنَّ اللَّهَ يَبْسُطُ الرِّزْقَ لِمَن يَشَاءُ وَيَقْدِرُ ۚ إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَآيَاتٍ لِّقَوْمٍ يُؤْمِنُونَ (37)
Eivätkö he ole huomanneet, että Jumala suo runsaat antimensa kenelle haluaa, ja että Hän myös voi mitata ne niukasti? Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka uskovat |
فَآتِ ذَا الْقُرْبَىٰ حَقَّهُ وَالْمِسْكِينَ وَابْنَ السَّبِيلِ ۚ ذَٰلِكَ خَيْرٌ لِّلَّذِينَ يُرِيدُونَ وَجْهَ اللَّهِ ۖ وَأُولَٰئِكَ هُمُ الْمُفْلِحُونَ (38)
Anna siis sukulaiselle, mikä hänelle kuuluu, samoin tarvitseville ja matkamiehille. Tämä on parasta niille, jotka haluavat Jumalan mielisuosiota; ja he ovat niitä, jotka menestyvät |
وَمَا آتَيْتُم مِّن رِّبًا لِّيَرْبُوَ فِي أَمْوَالِ النَّاسِ فَلَا يَرْبُو عِندَ اللَّهِ ۖ وَمَا آتَيْتُم مِّن زَكَاةٍ تُرِيدُونَ وَجْهَ اللَّهِ فَأُولَٰئِكَ هُمُ الْمُضْعِفُونَ (39)
Minkä te lainaatte korkoa vastaan, jotta se lisääntyisi ihmisten omaisuuksien avulla, se ei ole lisäystä Jumalan silmissä; mutta jos te suoritatte säädetyt almut haluten Jumalan mielisuosiota, niin sellaisten ihmisten palkka moninkertaistuu |
اللَّهُ الَّذِي خَلَقَكُمْ ثُمَّ رَزَقَكُمْ ثُمَّ يُمِيتُكُمْ ثُمَّ يُحْيِيكُمْ ۖ هَلْ مِن شُرَكَائِكُم مَّن يَفْعَلُ مِن ذَٰلِكُم مِّن شَيْءٍ ۚ سُبْحَانَهُ وَتَعَالَىٰ عَمَّا يُشْرِكُونَ (40)
Juuri Jumala on teidät luonut ja sitten huolehtinut teidän elannostanne; sitten hän antaa teidän kuolla ja senjälkeen herättää teidät uuteen eloon. Onko suojelusjumalienne joukossa ketään, joka saattaisi tehdä yhdenkään näistä teoista? Kunnia olkoon Hänelle! Hän on korkealla sen yläpuolella, mitä he Hänen rinnalleen asettavat |
ظَهَرَ الْفَسَادُ فِي الْبَرِّ وَالْبَحْرِ بِمَا كَسَبَتْ أَيْدِي النَّاسِ لِيُذِيقَهُم بَعْضَ الَّذِي عَمِلُوا لَعَلَّهُمْ يَرْجِعُونَ (41)
Turmiota tapahtuu sekä maalla että merellä ihmiskätten työnä, jotta Hän voisi antaa ihmisten maistaa tekojensa seurauksia, niin että he tekisivät kääntymyksen |
قُلْ سِيرُوا فِي الْأَرْضِ فَانظُرُوا كَيْفَ كَانَ عَاقِبَةُ الَّذِينَ مِن قَبْلُ ۚ كَانَ أَكْثَرُهُم مُّشْرِكِينَ (42)
Sano: »Kulkekaa maalla ja merellä nähdäksenne millaisen lopun saivat ne, jotka ennen elivät; useimmat heistä olivat pakanoita.» |
فَأَقِمْ وَجْهَكَ لِلدِّينِ الْقَيِّمِ مِن قَبْلِ أَن يَأْتِيَ يَوْمٌ لَّا مَرَدَّ لَهُ مِنَ اللَّهِ ۖ يَوْمَئِذٍ يَصَّدَّعُونَ (43)
Käännä siis kasvosi oikean uskonnon puoleen, ennenkuin Jumalan päivä saapuu, jota kukaan ei voi välttää. Sinä päivänä heidät hajoitetaan |
مَن كَفَرَ فَعَلَيْهِ كُفْرُهُ ۖ وَمَنْ عَمِلَ صَالِحًا فَلِأَنفُسِهِمْ يَمْهَدُونَ (44)
Ken valitsee epäuskon, häntä vastaan todistaa hänen epäuskonsa, ja ken ikinä tekee hyvää, hän tekee sitä oman sielunsa hyväksi |
لِيَجْزِيَ الَّذِينَ آمَنُوا وَعَمِلُوا الصَّالِحَاتِ مِن فَضْلِهِ ۚ إِنَّهُ لَا يُحِبُّ الْكَافِرِينَ (45)
niin että Hän voi armostaan palkita niitä, jotka uskovat ja suorittavat hyviä tekoja. Totisesti, Hän ei rakasta uskottomia |
وَمِنْ آيَاتِهِ أَن يُرْسِلَ الرِّيَاحَ مُبَشِّرَاتٍ وَلِيُذِيقَكُم مِّن رَّحْمَتِهِ وَلِتَجْرِيَ الْفُلْكُ بِأَمْرِهِ وَلِتَبْتَغُوا مِن فَضْلِهِ وَلَعَلَّكُمْ تَشْكُرُونَ (46)
Eräs Hänen merkeistään on, että Hän lähettää tuulet tuomaan ilosanomaa, antaakseen teidän maistaa Hänen armoaan ja laivojen purjehtia Hänen käskystään ja teidän etsiä Hänen armoaan ja osoittaa kiitollisuutta |
وَلَقَدْ أَرْسَلْنَا مِن قَبْلِكَ رُسُلًا إِلَىٰ قَوْمِهِمْ فَجَاءُوهُم بِالْبَيِّنَاتِ فَانتَقَمْنَا مِنَ الَّذِينَ أَجْرَمُوا ۖ وَكَانَ حَقًّا عَلَيْنَا نَصْرُ الْمُؤْمِنِينَ (47)
Totisesti, olemme jo ennen sinua lähettänyt lähettiläitä heidän kansojensa luokse, ja nämä saapuivat heidän keskuuteensa selvin tunnusmerkein. Senjälkeen Me langetimme kirouksemme niille, jotka olivat syntisiä, sillä velvollisuutemme oli auttaa uskovaisia |
اللَّهُ الَّذِي يُرْسِلُ الرِّيَاحَ فَتُثِيرُ سَحَابًا فَيَبْسُطُهُ فِي السَّمَاءِ كَيْفَ يَشَاءُ وَيَجْعَلُهُ كِسَفًا فَتَرَى الْوَدْقَ يَخْرُجُ مِنْ خِلَالِهِ ۖ فَإِذَا أَصَابَ بِهِ مَن يَشَاءُ مِنْ عِبَادِهِ إِذَا هُمْ يَسْتَبْشِرُونَ (48)
Juuri Jumala lähettää tuulet, ja nämä nostavat pilviä, jotka Hän levittää taivaalle mielensä mukaan kerroksittain. Sitten näet sateen virtaavan alimmista kerroksista, ja kun se lankeaa Hänen palvelijoittensa ylitse, niin katso, he ovat onnellisia |
وَإِن كَانُوا مِن قَبْلِ أَن يُنَزَّلَ عَلَيْهِم مِّن قَبْلِهِ لَمُبْلِسِينَ (49)
Ja vastikään, ennenkuin tämä tapahtui, he olivat masentuneita, vallan epätoivoisia |
فَانظُرْ إِلَىٰ آثَارِ رَحْمَتِ اللَّهِ كَيْفَ يُحْيِي الْأَرْضَ بَعْدَ مَوْتِهَا ۚ إِنَّ ذَٰلِكَ لَمُحْيِي الْمَوْتَىٰ ۖ وَهُوَ عَلَىٰ كُلِّ شَيْءٍ قَدِيرٌ (50)
Tarkastele siis Jumalan armon merkkejä, miten Hän elvyttää kuolleen maan. Totisesti, tällä tavoin Me annamme kuolleille elämän, ja Hän on kykenevä tekemään kaiken, minkä haluaa |
وَلَئِنْ أَرْسَلْنَا رِيحًا فَرَأَوْهُ مُصْفَرًّا لَّظَلُّوا مِن بَعْدِهِ يَكْفُرُونَ (51)
Jos olisimme lähettänyt maan päälle toisenlaisen tuulen, niin he olisivat nähneet laihonsa kuihtuvan, ja he olisivat senjälkeen olleet kiittämättömiä |
فَإِنَّكَ لَا تُسْمِعُ الْمَوْتَىٰ وَلَا تُسْمِعُ الصُّمَّ الدُّعَاءَ إِذَا وَلَّوْا مُدْبِرِينَ (52)
Totisesti, sinä et kykene tekemään kuolleita eläviksi etkä saamaan kuuroja kuulemaan kutsuasi, kun he kokonaan kääntävät sinulle selkänsä |
وَمَا أَنتَ بِهَادِ الْعُمْيِ عَن ضَلَالَتِهِمْ ۖ إِن تُسْمِعُ إِلَّا مَن يُؤْمِنُ بِآيَاتِنَا فَهُم مُّسْلِمُونَ (53)
Et voi myöskään johdattaa sokeita pois eksymyksestään. Totisesti, voit johdattaa vain niitä, jotka uskovat merkkeihimme ja ovat alistuvaisia |
۞ اللَّهُ الَّذِي خَلَقَكُم مِّن ضَعْفٍ ثُمَّ جَعَلَ مِن بَعْدِ ضَعْفٍ قُوَّةً ثُمَّ جَعَلَ مِن بَعْدِ قُوَّةٍ ضَعْفًا وَشَيْبَةً ۚ يَخْلُقُ مَا يَشَاءُ ۖ وَهُوَ الْعَلِيمُ الْقَدِيرُ (54)
Juuri Jumala on luonut teidät heikoiksi ja antanut senjälkeen teille voimaa, ja miehuuden jälkeen Hän tekee teidät jälleen heikoiksi ja iäkkäiksi. Hän luo, mitä tahtoo, sillä Hän on kaikkitietävä, kaikkivoipa |
وَيَوْمَ تَقُومُ السَّاعَةُ يُقْسِمُ الْمُجْرِمُونَ مَا لَبِثُوا غَيْرَ سَاعَةٍ ۚ كَذَٰلِكَ كَانُوا يُؤْفَكُونَ (55)
Ja sinä päivänä, jolloin hetki lyö, syntiset vannovat, että he eivät viivytelleet kuin tunnin ajan. Näin he valehtelevat |
وَقَالَ الَّذِينَ أُوتُوا الْعِلْمَ وَالْإِيمَانَ لَقَدْ لَبِثْتُمْ فِي كِتَابِ اللَّهِ إِلَىٰ يَوْمِ الْبَعْثِ ۖ فَهَٰذَا يَوْمُ الْبَعْثِ وَلَٰكِنَّكُمْ كُنتُمْ لَا تَعْلَمُونَ (56)
Ne, joille on annettu totista tietoa ja uskoa, sanovat: »Totisesti, teillä on ollut Jumalan Kirjan mukaan aikaa ylösnousemuksen päivään saakka. Tämä on ylösnousemuksen päivä, mutta te ette tienneet mitään.» |
فَيَوْمَئِذٍ لَّا يَنفَعُ الَّذِينَ ظَلَمُوا مَعْذِرَتُهُمْ وَلَا هُمْ يُسْتَعْتَبُونَ (57)
Mutta sinä päivänä anteeksipyynnöt eivät auta niitä, jotka ovat olleet väärämielisiä, eikä heidän sallita enää päästä sovintoon |
وَلَقَدْ ضَرَبْنَا لِلنَّاسِ فِي هَٰذَا الْقُرْآنِ مِن كُلِّ مَثَلٍ ۚ وَلَئِن جِئْتَهُم بِآيَةٍ لَّيَقُولَنَّ الَّذِينَ كَفَرُوا إِنْ أَنتُمْ إِلَّا مُبْطِلُونَ (58)
Totisesti, olemme jo esittänyt tässä Koraanissa monenlaisia vertauksia ihmissuvun hyväksi. Mutta jos sinä tuot heille merkin, niin totisesti uskottomat lausuvat: »Te olette pelkkiä valehtelijoita.» |
كَذَٰلِكَ يَطْبَعُ اللَّهُ عَلَىٰ قُلُوبِ الَّذِينَ لَا يَعْلَمُونَ (59)
Näin Jumala paaduttaa niiden sydämet, jotka eivät halua tietää |
فَاصْبِرْ إِنَّ وَعْدَ اللَّهِ حَقٌّ ۖ وَلَا يَسْتَخِفَّنَّكَ الَّذِينَ لَا يُوقِنُونَ (60)
Sentähden pysy sinä lujana; totisesti, Jumalan lupaus on tosi, äläkä anna niiden, joilla ei ole varmuutta, saattaa sinua horjuvaksi |
