ق ۚ وَالْقُرْآنِ الْمَجِيدِ (1) Kaikkivoipa Jumala ja ylevä Koraani |
بَلْ عَجِبُوا أَن جَاءَهُم مُّنذِرٌ مِّنْهُمْ فَقَالَ الْكَافِرُونَ هَٰذَا شَيْءٌ عَجِيبٌ (2) He ihmettelevät, että heille on tullut varoittaja heidän omasta keskuudestaan, ja epäuskoiset sanovat: »Olisi ihmeellistä |
أَإِذَا مِتْنَا وَكُنَّا تُرَابًا ۖ ذَٰلِكَ رَجْعٌ بَعِيدٌ (3) että kuoltuamme ja muututtuamme tomuksi jälleen ylösnousisimme. Se olisi ihmeellinen paluu.» |
قَدْ عَلِمْنَا مَا تَنقُصُ الْأَرْضُ مِنْهُمْ ۖ وَعِندَنَا كِتَابٌ حَفِيظٌ (4) Mehän tiedämme, minkä verran heistä jää maan omaksi, sillä meillä on kirjoitus, joka sisältää kaiken |
بَلْ كَذَّبُوا بِالْحَقِّ لَمَّا جَاءَهُمْ فَهُمْ فِي أَمْرٍ مَّرِيجٍ (5) Ei, he hylkäsivät totuuden, kun se tuli heille, niin että he nyt ovat sekasorron tilassa |
أَفَلَمْ يَنظُرُوا إِلَى السَّمَاءِ فَوْقَهُمْ كَيْفَ بَنَيْنَاهَا وَزَيَّنَّاهَا وَمَا لَهَا مِن فُرُوجٍ (6) Eivätkö he siis katso ylös taivaaseen nähdäkseen, miten Me olemme sen rakentanut ja koristanut, niin että siinä ei ole mitään vajaata |
وَالْأَرْضَ مَدَدْنَاهَا وَأَلْقَيْنَا فِيهَا رَوَاسِيَ وَأَنبَتْنَا فِيهَا مِن كُلِّ زَوْجٍ بَهِيجٍ (7) Ja maan Me olemme avartanut sekä sijoittanut siihen vuoria ja kasvattanut siinä kaikenlaisia kauniita kasveja |
تَبْصِرَةً وَذِكْرَىٰ لِكُلِّ عَبْدٍ مُّنِيبٍ (8) antaaksemme ymmärryksen ja kehoituksen jokaiselle Jumalan puoleen kääntyvälle palvelijalle |
وَنَزَّلْنَا مِنَ السَّمَاءِ مَاءً مُّبَارَكًا فَأَنبَتْنَا بِهِ جَنَّاتٍ وَحَبَّ الْحَصِيدِ (9) Me lähetämme myös pilvistä siunatun sateen ja sillä kasvatamme puutarhat ja viljan, joka korjataan |
وَالنَّخْلَ بَاسِقَاتٍ لَّهَا طَلْعٌ نَّضِيدٌ (10) kookkaat palmut, hedelmäkimput oksissa toinen toisensa yläpuolella |
رِّزْقًا لِّلْعِبَادِ ۖ وَأَحْيَيْنَا بِهِ بَلْدَةً مَّيْتًا ۚ كَذَٰلِكَ الْخُرُوجُ (11) ravinnoksi palvelijoilleni, ja siten annamme elämän kuivaneelle maalle. Sellainen on ylösnousemus |
كَذَّبَتْ قَبْلَهُمْ قَوْمُ نُوحٍ وَأَصْحَابُ الرَّسِّ وَثَمُودُ (12) Ennen heitä Nooan kansa, Ar-Rassin asukkaat, Tamuud |
وَعَادٌ وَفِرْعَوْنُ وَإِخْوَانُ لُوطٍ (13) Aad, Farao ja Lootin veljet hylkäsivät profeetat |
وَأَصْحَابُ الْأَيْكَةِ وَقَوْمُ تُبَّعٍ ۚ كُلٌّ كَذَّبَ الرُّسُلَ فَحَقَّ وَعِيدِ (14) ja viidakon asukkaat sekä Tuuban kansa; kaikki he hylkäsivät sananjulistajani, mutta silloin uhkaukseni kävi toteen |
أَفَعَيِينَا بِالْخَلْقِ الْأَوَّلِ ۚ بَلْ هُمْ فِي لَبْسٍ مِّنْ خَلْقٍ جَدِيدٍ (15) Väsyimmekö ensimmäisessä luomisessa? Kuitenkin he epäilevät uutta luomista |
وَلَقَدْ خَلَقْنَا الْإِنسَانَ وَنَعْلَمُ مَا تُوَسْوِسُ بِهِ نَفْسُهُ ۖ وَنَحْنُ أَقْرَبُ إِلَيْهِ مِنْ حَبْلِ الْوَرِيدِ (16) Totisesti Me olemme luonut ihmisen ja tiedämme, mitä hänen sielunsa hänelle kuiskaa, ja olemme lähempänä häntä kuin hänen oma elinsuonensa |
إِذْ يَتَلَقَّى الْمُتَلَقِّيَانِ عَنِ الْيَمِينِ وَعَنِ الشِّمَالِ قَعِيدٌ (17) On kaksi kuuntelijaa, jotka istuvat oikealla ja vasemmalla puolella kuunnellen |
مَّا يَلْفِظُ مِن قَوْلٍ إِلَّا لَدَيْهِ رَقِيبٌ عَتِيدٌ (18) Eikä ihminen lausu sanaakaan hänen lähettyvillään olevan tarkkaajan kuulematta |
وَجَاءَتْ سَكْرَةُ الْمَوْتِ بِالْحَقِّ ۖ ذَٰلِكَ مَا كُنتَ مِنْهُ تَحِيدُ (19) Ja kuoleman hourailu on tuleva ilmaisten totuuden: »Tämä oli se päivä, jota kavahditte.» |
وَنُفِخَ فِي الصُّورِ ۚ ذَٰلِكَ يَوْمُ الْوَعِيدِ (20) Ja pasuunaan puhalletaan; se on uhkausten ja lupauksen päivä |
وَجَاءَتْ كُلُّ نَفْسٍ مَّعَهَا سَائِقٌ وَشَهِيدٌ (21) Ja joka sielu on tuleva seurassaan kiihoittaja ja todistaja |
لَّقَدْ كُنتَ فِي غَفْلَةٍ مِّنْ هَٰذَا فَكَشَفْنَا عَنكَ غِطَاءَكَ فَبَصَرُكَ الْيَوْمَ حَدِيدٌ (22) »Totisesti et ole tästä päivästä välittänyt, mutta nyt olemme poistanut verhon silmiltäsi, niin että näkösi tänään on tarkka.» |
وَقَالَ قَرِينُهُ هَٰذَا مَا لَدَيَّ عَتِيدٌ (23) Ja hänen seuralaisensa sanoo: »Tässä on se, mitä minulla on valmiina.» |
أَلْقِيَا فِي جَهَنَّمَ كُلَّ كَفَّارٍ عَنِيدٍ (24) »Heittäkää alas helvettiin jokainen kiittämätön ja kapinallinen |
مَّنَّاعٍ لِّلْخَيْرِ مُعْتَدٍ مُّرِيبٍ (25) hyvän kieltäjä, rajain ylittäjä, epäilijä |
الَّذِي جَعَلَ مَعَ اللَّهِ إِلَٰهًا آخَرَ فَأَلْقِيَاهُ فِي الْعَذَابِ الشَّدِيدِ (26) joka asettaa muita Jumalan rinnalle! Heittäkää hänet kauheaan kidutukseen!» |
۞ قَالَ قَرِينُهُ رَبَّنَا مَا أَطْغَيْتُهُ وَلَٰكِن كَانَ فِي ضَلَالٍ بَعِيدٍ (27) Hänen seuralaisensa sanoo: »Herra, en ole vietellyt häntä, vaan hän itse oli suuresti eksynyt.» |
قَالَ لَا تَخْتَصِمُوا لَدَيَّ وَقَدْ قَدَّمْتُ إِلَيْكُم بِالْوَعِيدِ (28) Hän vastaa: »Älkää kiistelkö Minun luonani! Olen totisesti varoittanut teitä etukäteen.» |
مَا يُبَدَّلُ الْقَوْلُ لَدَيَّ وَمَا أَنَا بِظَلَّامٍ لِّلْعَبِيدِ (29) Minun sanani ei muutu, enkä Minä tee vääryyttä palvelijoilleni.» |
يَوْمَ نَقُولُ لِجَهَنَّمَ هَلِ امْتَلَأْتِ وَتَقُولُ هَلْ مِن مَّزِيدٍ (30) Sinä päivänä Me sanomme helvetille: »Oletko täynnä?» ja se vastaa: »Tuleeko vielä lisää?» |
وَأُزْلِفَتِ الْجَنَّةُ لِلْمُتَّقِينَ غَيْرَ بَعِيدٍ (31) Ja paratiisi lähestyy niitä, jotka pahaa karttavat |
هَٰذَا مَا تُوعَدُونَ لِكُلِّ أَوَّابٍ حَفِيظٍ (32) Tämä on se, mitä teille luvattiin, jokaiselle, joka usein kääntyy Jumalan puoleen ja pitää Hänen käskynsä |
مَّنْ خَشِيَ الرَّحْمَٰنَ بِالْغَيْبِ وَجَاءَ بِقَلْبٍ مُّنِيبٍ (33) joka pelkää laupiasta Jumalaa salaisestikin ja lähestyy Häntä katuvaisin sydämin |
ادْخُلُوهَا بِسَلَامٍ ۖ ذَٰلِكَ يَوْمُ الْخُلُودِ (34) Astukaa sisään rauhassa! Tämä on ikuisuuden päivä.» |
لَهُم مَّا يَشَاءُونَ فِيهَا وَلَدَيْنَا مَزِيدٌ (35) He saavat siellä mitä toivovat ja Meidän luonamme vielä enemmän |
وَكَمْ أَهْلَكْنَا قَبْلَهُم مِّن قَرْنٍ هُمْ أَشَدُّ مِنْهُم بَطْشًا فَنَقَّبُوا فِي الْبِلَادِ هَلْ مِن مَّحِيصٍ (36) Kuinka monet sukupolvet ennen heitä tuhosimmekaan, sukupolvet, jotka olivat mahtavampia kuin he. Kiertäkää maita, niin näette, onko mitään turvapaikkaa minun kostoltani |
إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَذِكْرَىٰ لِمَن كَانَ لَهُ قَلْبٌ أَوْ أَلْقَى السَّمْعَ وَهُوَ شَهِيدٌ (37) Totisesti tämä on riittävä muistutus sille, jolla on ymmärtäväinen sydän ja joka käyttää kuuloaan ja näkee omilla silmillään |
وَلَقَدْ خَلَقْنَا السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضَ وَمَا بَيْنَهُمَا فِي سِتَّةِ أَيَّامٍ وَمَا مَسَّنَا مِن لُّغُوبٍ (38) Totisesti Me olemme kuudessa päivässä luonut taivaat ja maan ja mitä on niiden välillä, eikä väsymys vähääkään vaivannut meitä |
فَاصْبِرْ عَلَىٰ مَا يَقُولُونَ وَسَبِّحْ بِحَمْدِ رَبِّكَ قَبْلَ طُلُوعِ الشَّمْسِ وَقَبْلَ الْغُرُوبِ (39) Kestä sentähden kärsivällisesti, mitä he sanovat, ja ylistä ja kiitä Herraa ennen sekä auringon nousua että sen laskua |
وَمِنَ اللَّيْلِ فَسَبِّحْهُ وَأَدْبَارَ السُّجُودِ (40) Ylistä Häntä yöllä ja rukouksen jälkeen |
وَاسْتَمِعْ يَوْمَ يُنَادِ الْمُنَادِ مِن مَّكَانٍ قَرِيبٍ (41) ja kuunnelkaa sinä päivänä, jolloin kutsuja kutsuu lähellänne |
يَوْمَ يَسْمَعُونَ الصَّيْحَةَ بِالْحَقِّ ۚ ذَٰلِكَ يَوْمُ الْخُرُوجِ (42) päivänä, jolloin he kuulevat totuuden huudon. Se on ylösnousemuksen päivä |
إِنَّا نَحْنُ نُحْيِي وَنُمِيتُ وَإِلَيْنَا الْمَصِيرُ (43) Totisesti, Meistä on elämä ja kuolema lähtöisin ja Meidän luoksemme kaikki palaa |
يَوْمَ تَشَقَّقُ الْأَرْضُ عَنْهُمْ سِرَاعًا ۚ ذَٰلِكَ حَشْرٌ عَلَيْنَا يَسِيرٌ (44) Päivänä, jolloin maa repeää heidän allaan, he kiirehtivät; silloin tapahtuu kokoaminen, mikä on Meille helppoa |
نَّحْنُ أَعْلَمُ بِمَا يَقُولُونَ ۖ وَمَا أَنتَ عَلَيْهِم بِجَبَّارٍ ۖ فَذَكِّرْ بِالْقُرْآنِ مَن يَخَافُ وَعِيدِ (45) Me tiedämme parhaiten, mitä he sanovat, ja sinä et ole heidän hallitsijansa. Muistuta siis Koraanin avulla sitä, joka pelkää uhkaustani |