وَالذَّارِيَاتِ ذَرْوًا (1)
Katso niitä, jotka tuhlaavat hajalle viskoen |
فَالْحَامِلَاتِ وِقْرًا (2)
niitä, jotka taakkaa kantavat |
فَالْجَارِيَاتِ يُسْرًا (3)
niitä, joiden kulku on kevyttä |
فَالْمُقَسِّمَاتِ أَمْرًا (4)
niitä, jotka jakelevat määräyksiä |
إِنَّمَا تُوعَدُونَ لَصَادِقٌ (5)
Se, millä teitä uhataan, on totista totta |
وَإِنَّ الدِّينَ لَوَاقِعٌ (6)
ja tuomion täytyy totisesti tulla |
وَالسَّمَاءِ ذَاتِ الْحُبُكِ (7)
Katso taivasta, tähtiratainsa täyttämää |
إِنَّكُمْ لَفِي قَوْلٍ مُّخْتَلِفٍ (8)
Totisesti te riitelette puhuessanne toistenne kanssa |
يُؤْفَكُ عَنْهُ مَنْ أُفِكَ (9)
Mutta vain se kääntyy uskosta pois, joka tahtoo kääntyä |
قُتِلَ الْخَرَّاصُونَ (10)
Kirotut olkoot valehtelijat |
الَّذِينَ هُمْ فِي غَمْرَةٍ سَاهُونَ (11)
jotka tietämättömyytensä kuilussa eivät mistään välitä |
يَسْأَلُونَ أَيَّانَ يَوْمُ الدِّينِ (12)
He kysyvät: »Milloin tulee tuomion päivä?» |
يَوْمَ هُمْ عَلَى النَّارِ يُفْتَنُونَ (13)
Se on päivä, jolloin heidät tulessa koetellaan |
ذُوقُوا فِتْنَتَكُمْ هَٰذَا الَّذِي كُنتُم بِهِ تَسْتَعْجِلُونَ (14)
Maistakaa nyt rangaistustanne. Tätä halusitte jouduttaa |
إِنَّ الْمُتَّقِينَ فِي جَنَّاتٍ وَعُيُونٍ (15)
Totisesti ovat ne, jotka pahaa karttavat, kerran puutarhoissa ja lähteitten partaalla |
آخِذِينَ مَا آتَاهُمْ رَبُّهُمْ ۚ إِنَّهُمْ كَانُوا قَبْلَ ذَٰلِكَ مُحْسِنِينَ (16)
ottaen vastaan, mitä heidän Herransa heille antaa. Totisesti tekivät he sitä ennen hyviä tekoja |
كَانُوا قَلِيلًا مِّنَ اللَّيْلِ مَا يَهْجَعُونَ (17)
Vähän nukkuivat he yleensä yöllä |
وَبِالْأَسْحَارِ هُمْ يَسْتَغْفِرُونَ (18)
ja aamulla he anoivat anteeksiantoa |
وَفِي أَمْوَالِهِمْ حَقٌّ لِّلسَّائِلِ وَالْمَحْرُومِ (19)
heidän omaisuudestaan riitti sopiva osa anojalle ja avuttomalle |
وَفِي الْأَرْضِ آيَاتٌ لِّلْمُوقِنِينَ (20)
Maan päällä on tunnusmerkkejä niille, joilla on varmuus |
وَفِي أَنفُسِكُمْ ۚ أَفَلَا تُبْصِرُونَ (21)
niin myöskin omissa sieluissanne. Ettekö siis näe niitä |
وَفِي السَّمَاءِ رِزْقُكُمْ وَمَا تُوعَدُونَ (22)
Ja taivaassa on ravintonne sekä se, mikä teille on luvattu |
فَوَرَبِّ السَّمَاءِ وَالْأَرْضِ إِنَّهُ لَحَقٌّ مِّثْلَ مَا أَنَّكُمْ تَنطِقُونَ (23)
Taivaitten ja maan Herran nimessä. Tämä on totisesti totuus, yhtä varma kuin teidän vakuutuksenne |
هَلْ أَتَاكَ حَدِيثُ ضَيْفِ إِبْرَاهِيمَ الْمُكْرَمِينَ (24)
Onko sinulle tullut sanoma Aabrahamin kunnioitetuista vieraista |
إِذْ دَخَلُوا عَلَيْهِ فَقَالُوا سَلَامًا ۖ قَالَ سَلَامٌ قَوْمٌ مُّنكَرُونَ (25)
He astuivat sisään hänen luokseen ja sanoivat: »Rauha!» Ja hän vastasi: »Rauha, olette vieraita ihmisiä.» |
فَرَاغَ إِلَىٰ أَهْلِهِ فَجَاءَ بِعِجْلٍ سَمِينٍ (26)
Ja hän hiipi salaa perheensä luokse ja palasi tuoden mukanaan juottovasikan |
فَقَرَّبَهُ إِلَيْهِمْ قَالَ أَلَا تَأْكُلُونَ (27)
jonka hän asetti heidän eteensä sanoen: »Ettekö tahdo syödä?» |
فَأَوْجَسَ مِنْهُمْ خِيفَةً ۖ قَالُوا لَا تَخَفْ ۖ وَبَشَّرُوهُ بِغُلَامٍ عَلِيمٍ (28)
Ja hän alkoi pelätä heitä, mutta he sanoivat: »Älä pelkää», ja he ilmoittivat hänelle ilosanoman viisaan pojan syntymästä |
فَأَقْبَلَتِ امْرَأَتُهُ فِي صَرَّةٍ فَصَكَّتْ وَجْهَهَا وَقَالَتْ عَجُوزٌ عَقِيمٌ (29)
Silloin tuli hänen vaimonsa paikalle suuren murheen vallassa, löi kasvoihinsa ja sanoi: »Vanha hedelmätön nainen.» |
قَالُوا كَذَٰلِكِ قَالَ رَبُّكِ ۖ إِنَّهُ هُوَ الْحَكِيمُ الْعَلِيمُ (30)
He sanoivat: »Sanomamme on Herraltasi, Hänen on totisesti viisaus ja tieto» |
۞ قَالَ فَمَا خَطْبُكُمْ أَيُّهَا الْمُرْسَلُونَ (31)
Ja Aabraham sanoi: »Mikä on asianne, viestintuojat?» |
قَالُوا إِنَّا أُرْسِلْنَا إِلَىٰ قَوْمٍ مُّجْرِمِينَ (32)
He vastasivat: »Meidät on totisesti lähetetty syntisten ihmisten luo |
لِنُرْسِلَ عَلَيْهِمْ حِجَارَةً مِّن طِينٍ (33)
heittämään heidän päälleen tiilikiviä |
مُّسَوَّمَةً عِندَ رَبِّكَ لِلْمُسْرِفِينَ (34)
jotka Herrasi on varannut jumalattomille |
فَأَخْرَجْنَا مَن كَانَ فِيهَا مِنَ الْمُؤْمِنِينَ (35)
ja Me olemme erottanut heistä pois ne, jotka uskoivat |
فَمَا وَجَدْنَا فِيهَا غَيْرَ بَيْتٍ مِّنَ الْمُسْلِمِينَ (36)
Mutta Me emme löytänyt enempää kuin yhden Jumalalle alamaisen suvun.» |
وَتَرَكْنَا فِيهَا آيَةً لِّلَّذِينَ يَخَافُونَ الْعَذَابَ الْأَلِيمَ (37)
Me jätimme merkin niitä varten, jotka pelkäävät tuskallista rangaistusta |
وَفِي مُوسَىٰ إِذْ أَرْسَلْنَاهُ إِلَىٰ فِرْعَوْنَ بِسُلْطَانٍ مُّبِينٍ (38)
Kun lähetimme Mooseksen Faraon luo selvin valtuuksin |
فَتَوَلَّىٰ بِرُكْنِهِ وَقَالَ سَاحِرٌ أَوْ مَجْنُونٌ (39)
niin tämä mahtavuudessaan käänsi hänelle selkänsä ja sanoi: »Noita tai hullu.» |
فَأَخَذْنَاهُ وَجُنُودَهُ فَنَبَذْنَاهُمْ فِي الْيَمِّ وَهُوَ مُلِيمٌ (40)
Me tartuimme häneen ja hänen sotajoukkoihinsa ja paiskasimme heidät mereen, koska hänen tekonsa oli rangaistava |
وَفِي عَادٍ إِذْ أَرْسَلْنَا عَلَيْهِمُ الرِّيحَ الْعَقِيمَ (41)
Ja Aadia vastaan Me päästimme tuhoavan tuulen |
مَا تَذَرُ مِن شَيْءٍ أَتَتْ عَلَيْهِ إِلَّا جَعَلَتْهُ كَالرَّمِيمِ (42)
joka ei sinne, missä puhalsi, jättänyt mitään jälkeensä, vaan muutti kaiken tuhaksi |
وَفِي ثَمُودَ إِذْ قِيلَ لَهُمْ تَمَتَّعُوا حَتَّىٰ حِينٍ (43)
Ja Tamuudille sanottiin: »Nauttikaa hetkinen!» |
فَعَتَوْا عَنْ أَمْرِ رَبِّهِمْ فَأَخَذَتْهُمُ الصَّاعِقَةُ وَهُمْ يَنظُرُونَ (44)
Mutta he kapinoivat Herransa käskyä vastaan, ja niin iski heihin heidän nähtensä ukkonen |
فَمَا اسْتَطَاعُوا مِن قِيَامٍ وَمَا كَانُوا مُنتَصِرِينَ (45)
Eivätkä he kyenneet nousemaan ylös eivätkä puolustautumaan |
وَقَوْمَ نُوحٍ مِّن قَبْلُ ۖ إِنَّهُمْ كَانُوا قَوْمًا فَاسِقِينَ (46)
Ja Nooan kansan tuhosimme jo aikaisemmin. Totisesti, he olivat syntisiä ihmisiä |
وَالسَّمَاءَ بَنَيْنَاهَا بِأَيْدٍ وَإِنَّا لَمُوسِعُونَ (47)
Ja taivaan olemme Me voimallamme kohottanut korkealle ja totisesti tehnyt sen laajaksi |
وَالْأَرْضَ فَرَشْنَاهَا فَنِعْمَ الْمَاهِدُونَ (48)
Maan olemme tehnyt suureksi ja avaraksi. Ja kuinka hyvin olemmekaan sen avartanut |
وَمِن كُلِّ شَيْءٍ خَلَقْنَا زَوْجَيْنِ لَعَلَّكُمْ تَذَكَّرُونَ (49)
Kaikkea olemme luonut kaksittain, jotta ottaisitte vaarin |
فَفِرُّوا إِلَى اللَّهِ ۖ إِنِّي لَكُم مِّنْهُ نَذِيرٌ مُّبِينٌ (50)
Paetkaa Jumalan luo! Minä olen totisesti Jumalan lähettämä julkinen varoittajanne |
وَلَا تَجْعَلُوا مَعَ اللَّهِ إِلَٰهًا آخَرَ ۖ إِنِّي لَكُم مِّنْهُ نَذِيرٌ مُّبِينٌ (51)
Älkää asettako Jumalan rinnalle muuta jumalaa. Minä olen totisesti Hänen teitä varten lähettämänsä julkinen varoittaja |
كَذَٰلِكَ مَا أَتَى الَّذِينَ مِن قَبْلِهِم مِّن رَّسُولٍ إِلَّا قَالُوا سَاحِرٌ أَوْ مَجْنُونٌ (52)
Ei yksikään sananjulistaja ole tullut niiden luokse, jotka ennen heitä elivät, heidän sanomattansa: »Noita tai hullu.» |
أَتَوَاصَوْا بِهِ ۚ بَلْ هُمْ قَوْمٌ طَاغُونَ (53)
Ovatko he antaneet tämän toisilleen perinnöksi? Totisesti, he ovat väärämielisiä ihmisiä |
فَتَوَلَّ عَنْهُمْ فَمَا أَنتَ بِمَلُومٍ (54)
Käänny siis pois heistä, niin ei tätä lueta sinulle viaksi |
وَذَكِّرْ فَإِنَّ الذِّكْرَىٰ تَنفَعُ الْمُؤْمِنِينَ (55)
Ja jatka kehoituksiasi, sillä totisesti muistutus koituu uskovien hyödyksi |
وَمَا خَلَقْتُ الْجِنَّ وَالْإِنسَ إِلَّا لِيَعْبُدُونِ (56)
Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni |
مَا أُرِيدُ مِنْهُم مِّن رِّزْقٍ وَمَا أُرِيدُ أَن يُطْعِمُونِ (57)
En halua heiltä mitään ravintoa enkä vaadi, että he ruokkisivat Minua |
إِنَّ اللَّهَ هُوَ الرَّزَّاقُ ذُو الْقُوَّةِ الْمَتِينُ (58)
Jumala on totisesti ravinnon jakaja, Herra, jonka on valta ja voima |
فَإِنَّ لِلَّذِينَ ظَلَمُوا ذَنُوبًا مِّثْلَ ذَنُوبِ أَصْحَابِهِمْ فَلَا يَسْتَعْجِلُونِ (59)
Niin on totisesti jumalattomilla oleva sama osa kuin heidän kaltaisillaan; heidän ei sentähden tarvitse pyytää Minua jouduttamaan asiaa |
فَوَيْلٌ لِّلَّذِينَ كَفَرُوا مِن يَوْمِهِمُ الَّذِي يُوعَدُونَ (60)
Voi siis niitä, jotka eivät usko, sen päivän takia, joka heitä uhkaa |
