سَأَلَ سَائِلٌ بِعَذَابٍ وَاقِعٍ (1)
Eräs tiedonhaluinen kyseli, millainen on kuritus, joka on tuleva |
لِّلْكَافِرِينَ لَيْسَ لَهُ دَافِعٌ (2)
epäuskoisten osaksi. Ei kukaan voi sitä estää |
مِّنَ اللَّهِ ذِي الْمَعَارِجِ (3)
Se tulee Jumalalta, nousevain portaitten Herralta |
تَعْرُجُ الْمَلَائِكَةُ وَالرُّوحُ إِلَيْهِ فِي يَوْمٍ كَانَ مِقْدَارُهُ خَمْسِينَ أَلْفَ سَنَةٍ (4)
Enkelit ja henki nousevat Hänen tykönsä päivänä, jonka pituus on viisikymmentä tuhatta vuotta |
فَاصْبِرْ صَبْرًا جَمِيلًا (5)
Osoita siis jaloa kestävyyttä |
إِنَّهُمْ يَرَوْنَهُ بَعِيدًا (6)
He kuvittelevat sen olevan kaukana |
وَنَرَاهُ قَرِيبًا (7)
mutta Me näemme sen läheltä |
يَوْمَ تَكُونُ السَّمَاءُ كَالْمُهْلِ (8)
Sinä päivänä, jolloin taivas on oleva kuin sulaa kuparia |
وَتَكُونُ الْجِبَالُ كَالْعِهْنِ (9)
ja vuoret kuin villaa |
وَلَا يَسْأَلُ حَمِيمٌ حَمِيمًا (10)
jolloin ystävä ei kysy ystävää |
يُبَصَّرُونَهُمْ ۚ يَوَدُّ الْمُجْرِمُ لَوْ يَفْتَدِي مِنْ عَذَابِ يَوْمِئِذٍ بِبَنِيهِ (11)
vaikka he näkevät toisensa. Syyllinen toivoisi tuona päivänä vapautuvansa vaivasta uhraamalla lapsensa |
وَصَاحِبَتِهِ وَأَخِيهِ (12)
vaimonsa ja veljensä |
وَفَصِيلَتِهِ الَّتِي تُؤْوِيهِ (13)
sukulaisensa, jotka antoivat hänelle suojaa |
وَمَن فِي الْأَرْضِ جَمِيعًا ثُمَّ يُنجِيهِ (14)
jopa kaikki, jotka maan päälle on luotu, kunhan hän niiden avulla lunastaisi itsensä |
كَلَّا ۖ إِنَّهَا لَظَىٰ (15)
Ei mitenkään! Sillä katso, tämä on leimuava liekki |
نَزَّاعَةً لِّلشَّوَىٰ (16)
joka raastaa pois ihon |
تَدْعُو مَنْ أَدْبَرَ وَتَوَلَّىٰ (17)
ja vaatii omakseen sen, joka kääntyi pois ja pakeni |
وَجَمَعَ فَأَوْعَىٰ (18)
ja joka ahnaasti kokosi rikkautta |
۞ إِنَّ الْإِنسَانَ خُلِقَ هَلُوعًا (19)
Totisesti on ihminen luotu epävakaiseksi mieleltään |
إِذَا مَسَّهُ الشَّرُّ جَزُوعًا (20)
Kun jokin paha kohtaa häntä, hän on kärkäs valittamaan |
وَإِذَا مَسَّهُ الْخَيْرُ مَنُوعًا (21)
mutta kun jotakin hyvää annetaan hänen osalleen, hän on kiittämätön |
إِلَّا الْمُصَلِّينَ (22)
lukuunottomatta niitä, jotka rukoilevat |
الَّذِينَ هُمْ عَلَىٰ صَلَاتِهِمْ دَائِمُونَ (23)
jotka uskollisesti suorittavat rukouksensa |
وَالَّذِينَ فِي أَمْوَالِهِمْ حَقٌّ مَّعْلُومٌ (24)
niitä, joiden rikkaudessa on määrätty osa |
لِّلسَّائِلِ وَالْمَحْرُومِ (25)
kerjäläistä ja osatonta varten |
وَالَّذِينَ يُصَدِّقُونَ بِيَوْمِ الدِّينِ (26)
niitä, jotka uskovat tuomion päivään |
وَالَّذِينَ هُم مِّنْ عَذَابِ رَبِّهِم مُّشْفِقُونَ (27)
ja jotka pelkäävät Herransa kuritusta |
إِنَّ عَذَابَ رَبِّهِمْ غَيْرُ مَأْمُونٍ (28)
ei kukaan, totisesti, saata säästyä kuritukselta, joka on heidän Herraltansa tuleva |
وَالَّذِينَ هُمْ لِفُرُوجِهِمْ حَافِظُونَ (29)
sekä lukuunottamatta niitä, jotka hillitsevät halujaan |
إِلَّا عَلَىٰ أَزْوَاجِهِمْ أَوْ مَا مَلَكَتْ أَيْمَانُهُمْ فَإِنَّهُمْ غَيْرُ مَلُومِينَ (30)
paitsi vaimojensa ja orjattariensa suhteen, koska heissä silloin ei ole moittimista |
فَمَنِ ابْتَغَىٰ وَرَاءَ ذَٰلِكَ فَأُولَٰئِكَ هُمُ الْعَادُونَ (31)
Toisin on niiden, jotka pyrkivät ylittämään tämän, sillä ne ovat lain rikkojia |
وَالَّذِينَ هُمْ لِأَمَانَاتِهِمْ وَعَهْدِهِمْ رَاعُونَ (32)
Ne, jotka ovat rehellisiä sopimuksissaan ja siinä, mitä heidän huostaansa on uskottu |
وَالَّذِينَ هُم بِشَهَادَاتِهِمْ قَائِمُونَ (33)
jotka ovat vilpittömiä todistaessaan |
وَالَّذِينَ هُمْ عَلَىٰ صَلَاتِهِمْ يُحَافِظُونَ (34)
ja jotka ahkeroivat hartauden harjoituksissa |
أُولَٰئِكَ فِي جَنَّاتٍ مُّكْرَمُونَ (35)
saavat elää paratiisin kunniassa |
فَمَالِ الَّذِينَ كَفَرُوا قِبَلَكَ مُهْطِعِينَ (36)
Mutta mitä ajattelevat uskottomat, jotka avosilmin rientävät sinun edelläsi |
عَنِ الْيَمِينِ وَعَنِ الشِّمَالِ عِزِينَ (37)
oikealta ja vasemmalta, ryhmä toisensa jälkeen |
أَيَطْمَعُ كُلُّ امْرِئٍ مِّنْهُمْ أَن يُدْخَلَ جَنَّةَ نَعِيمٍ (38)
Kuvitteleeko heistä kukin pääsevänsä autuuden puutarhaan |
كَلَّا ۖ إِنَّا خَلَقْنَاهُم مِّمَّا يَعْلَمُونَ (39)
Totisesti ei! Totisesti he tietävät, mistä Me olemme luonut heidät |
فَلَا أُقْسِمُ بِرَبِّ الْمَشَارِقِ وَالْمَغَارِبِ إِنَّا لَقَادِرُونَ (40)
Mutta ei! Vannon idän ja lännen Herran nimessä: »Totisesti Me voimme |
عَلَىٰ أَن نُّبَدِّلَ خَيْرًا مِّنْهُمْ وَمَا نَحْنُ بِمَسْبُوقِينَ (41)
nostaa heidän sijalleen ne, jotka ovat heitä paremmat, eikä Meitä voi tästä mikään estää |
فَذَرْهُمْ يَخُوضُوا وَيَلْعَبُوا حَتَّىٰ يُلَاقُوا يَوْمَهُمُ الَّذِي يُوعَدُونَ (42)
Anna siis heidän jäädä turhien puheittensa varaan ja laskea leikkiä, kunnes heitä katsoo silmästä silmään se päivä, joka on heille ennustettu |
يَوْمَ يَخْرُجُونَ مِنَ الْأَجْدَاثِ سِرَاعًا كَأَنَّهُمْ إِلَىٰ نُصُبٍ يُوفِضُونَ (43)
Sinä päivänä he tulevat esiin haudoistaan kiirehtien, aivan kuin maalia kohti kiitäen |
خَاشِعَةً أَبْصَارُهُمْ تَرْهَقُهُمْ ذِلَّةٌ ۚ ذَٰلِكَ الْيَوْمُ الَّذِي كَانُوا يُوعَدُونَ (44)
silmät maahan luotuina, häpeän valtaamina. Tämä on se päivä, joka heille ennustettiin |
