الْحَاقَّةُ (1)
Varma tuho |
مَا الْحَاقَّةُ (2)
Mikä on varma tuho |
وَمَا أَدْرَاكَ مَا الْحَاقَّةُ (3)
Ja miten saisi sinut käsittämään, mikä varma tuho on |
كَذَّبَتْ ثَمُودُ وَعَادٌ بِالْقَارِعَةِ (4)
Tamuud ja Aad väittivät, ettei tuomiopäivää tule |
فَأَمَّا ثَمُودُ فَأُهْلِكُوا بِالطَّاغِيَةِ (5)
Tamuudin kansan tuhosi ärjyvä ukonilma |
وَأَمَّا عَادٌ فَأُهْلِكُوا بِرِيحٍ صَرْصَرٍ عَاتِيَةٍ (6)
Aadin tuhosi raivoisa tuuli, joka puhalsi tavattomalla voimalla |
سَخَّرَهَا عَلَيْهِمْ سَبْعَ لَيَالٍ وَثَمَانِيَةَ أَيَّامٍ حُسُومًا فَتَرَى الْقَوْمَ فِيهَا صَرْعَىٰ كَأَنَّهُمْ أَعْجَازُ نَخْلٍ خَاوِيَةٍ (7)
se raivosi heidän keskuudessaan seitsemän yötä ja seitsemän päivää suurella voimalla, niin että olisit voinut nähdä ihmisten kaatuvan maahan kuin palmujen ontot rungot |
فَهَلْ تَرَىٰ لَهُم مِّن بَاقِيَةٍ (8)
Näetkö heistä jälkeäkään |
وَجَاءَ فِرْعَوْنُ وَمَن قَبْلَهُ وَالْمُؤْتَفِكَاتُ بِالْخَاطِئَةِ (9)
Farao ja ne, jotka elivät ennen häntä, sekä hävitetyt kaupungit tekivät myös syntiä |
فَعَصَوْا رَسُولَ رَبِّهِمْ فَأَخَذَهُمْ أَخْذَةً رَّابِيَةً (10)
ollen tottelemattomia Herransa sananjulistajalle; siksi Hän kuritti heitä väkevin ottein |
إِنَّا لَمَّا طَغَى الْمَاءُ حَمَلْنَاكُمْ فِي الْجَارِيَةِ (11)
Kun vesi tulvi, Me totisesti annoimme laivan kantaa teitä |
لِنَجْعَلَهَا لَكُمْ تَذْكِرَةً وَتَعِيَهَا أُذُنٌ وَاعِيَةٌ (12)
teille ojennukseksi ja jotta kuunteleva korva vaarin ottaisi ja muistaisi sen |
فَإِذَا نُفِخَ فِي الصُّورِ نَفْخَةٌ وَاحِدَةٌ (13)
Kun, puhalletaan yhden ainoan kerran pasuunaan |
وَحُمِلَتِ الْأَرْضُ وَالْجِبَالُ فَدُكَّتَا دَكَّةً وَاحِدَةً (14)
ja maa sekä vuoret kohoavat ja sitten yht'äkkiä vaipuvat murskattuina alas |
فَيَوْمَئِذٍ وَقَعَتِ الْوَاقِعَةُ (15)
sinä päivänä on suuri tuho tapahtuva |
وَانشَقَّتِ السَّمَاءُ فَهِيَ يَوْمَئِذٍ وَاهِيَةٌ (16)
taivas repeää; sinä päivänä se syöksyy alas |
وَالْمَلَكُ عَلَىٰ أَرْجَائِهَا ۚ وَيَحْمِلُ عَرْشَ رَبِّكَ فَوْقَهُمْ يَوْمَئِذٍ ثَمَانِيَةٌ (17)
Enkeleitä on oleva ylt'ympäri, ja kahdeksan heistä kantaa yläpuolellaan Herrasi valtaistuinta |
يَوْمَئِذٍ تُعْرَضُونَ لَا تَخْفَىٰ مِنكُمْ خَافِيَةٌ (18)
Sinä päivänä teidät tuodaan oikeuden eteen, ja yksikään salaisuutenne ei voi jäädä kätköön |
فَأَمَّا مَنْ أُوتِيَ كِتَابَهُ بِيَمِينِهِ فَيَقُولُ هَاؤُمُ اقْرَءُوا كِتَابِيَهْ (19)
Se, jolle kirja on annettu hänen oikeaan käteensä, sanoo: »Tulkaa ja lukekaa kirjani |
إِنِّي ظَنَنتُ أَنِّي مُلَاقٍ حِسَابِيَهْ (20)
Totisesti uskon, että koittaa tilinteon päivä.» |
فَهُوَ فِي عِيشَةٍ رَّاضِيَةٍ (21)
Ja hän on saava mieluisan elämän |
فِي جَنَّةٍ عَالِيَةٍ (22)
ihanassa puutarhassa |
قُطُوفُهَا دَانِيَةٌ (23)
jossa hedelmät ovat käden ulottuvilla |
كُلُوا وَاشْرَبُوا هَنِيئًا بِمَا أَسْلَفْتُمْ فِي الْأَيَّامِ الْخَالِيَةِ (24)
»Syökää ja juokaa mielenne mukaan palkaksi siitä, mitä olette tehneet menneinä päivinä!» |
وَأَمَّا مَنْ أُوتِيَ كِتَابَهُ بِشِمَالِهِ فَيَقُولُ يَا لَيْتَنِي لَمْ أُوتَ كِتَابِيَهْ (25)
Ja hän, jolle kirja on annettu vasempaan käteen, sanoo: »Oi, jospa en olisi kirjaani milloinkaan saanut |
وَلَمْ أَدْرِ مَا حِسَابِيَهْ (26)
ja jospa en olisi koskaan joutunut kokemaan, mitä tilinteko on |
يَا لَيْتَهَا كَانَتِ الْقَاضِيَةَ (27)
Oi, jospa kuolema olisi ollut kaiken loppu |
مَا أَغْنَىٰ عَنِّي مَالِيَهْ ۜ (28)
Rikkauteni ei minua lainkaan hyödytä |
هَلَكَ عَنِّي سُلْطَانِيَهْ (29)
valtani on minulta häipynyt.» |
خُذُوهُ فَغُلُّوهُ (30)
»Ottakaa hänet, sitokaa hänet |
ثُمَّ الْجَحِيمَ صَلُّوهُ (31)
ja heittäkää sitten helvettiin |
ثُمَّ فِي سِلْسِلَةٍ ذَرْعُهَا سَبْعُونَ ذِرَاعًا فَاسْلُكُوهُ (32)
Kytkekää hänet kahleisiin, joiden pituus on seitsemänkymmentä kyynärää |
إِنَّهُ كَانَ لَا يُؤْمِنُ بِاللَّهِ الْعَظِيمِ (33)
Totisesti, hän ei uskonut Jumalaan, suureen |
وَلَا يَحُضُّ عَلَىٰ طَعَامِ الْمِسْكِينِ (34)
eikä kehoittanut ravitsemaan köyhiä |
فَلَيْسَ لَهُ الْيَوْمَ هَاهُنَا حَمِيمٌ (35)
sentähden hänellä ei ole yhtään ystävää tuona päivänä |
وَلَا طَعَامٌ إِلَّا مِنْ غِسْلِينٍ (36)
eikä muuta ruokaa kuin likavesi |
لَّا يَأْكُلُهُ إِلَّا الْخَاطِئُونَ (37)
jota vain jumalattomat nielevät.» |
فَلَا أُقْسِمُ بِمَا تُبْصِرُونَ (38)
Mutta ei! Vannon kaiken sen nimessä, mitä näette |
وَمَا لَا تُبْصِرُونَ (39)
ja mitä eivät silmänne näe |
إِنَّهُ لَقَوْلُ رَسُولٍ كَرِيمٍ (40)
Totisesti, se on kunnioitettavan sananjulistajan sana |
وَمَا هُوَ بِقَوْلِ شَاعِرٍ ۚ قَلِيلًا مَّا تُؤْمِنُونَ (41)
eikä mitään runoilijan puhetta - vähän te uskotte |
وَلَا بِقَوْلِ كَاهِنٍ ۚ قَلِيلًا مَّا تَذَكَّرُونَ (42)
ei se liioin ole mitään ennustelijan puhetta - vähän te käsitätte |
تَنزِيلٌ مِّن رَّبِّ الْعَالَمِينَ (43)
se on ilmoitus Jumalalta, maailman Herralta |
وَلَوْ تَقَوَّلَ عَلَيْنَا بَعْضَ الْأَقَاوِيلِ (44)
Ja jos profeetta olisi sepitellyt runoja Meistä |
لَأَخَذْنَا مِنْهُ بِالْيَمِينِ (45)
olisimme totisesti tarttunut häntä oikeaan käteen |
ثُمَّ لَقَطَعْنَا مِنْهُ الْوَتِينَ (46)
ja katkaissut häneltä suuren valtasuonen |
فَمَا مِنكُم مِّنْ أَحَدٍ عَنْهُ حَاجِزِينَ (47)
teidän kenenkään voimatta Meitä siitä estää |
وَإِنَّهُ لَتَذْكِرَةٌ لِّلْمُتَّقِينَ (48)
Tämä on totisesti muistutus niille, jotka karttavat pahaa |
وَإِنَّا لَنَعْلَمُ أَنَّ مِنكُم مُّكَذِّبِينَ (49)
Ja Me totisesti tiedämme, että joukossanne on sellaisia, jotka julistavat totuuden valheeksi |
وَإِنَّهُ لَحَسْرَةٌ عَلَى الْكَافِرِينَ (50)
ja totisesti tuleva tuomio on surkea asia epäuskoisille |
وَإِنَّهُ لَحَقُّ الْيَقِينِ (51)
mutta se on totisesti varma todellisuus |
فَسَبِّحْ بِاسْمِ رَبِّكَ الْعَظِيمِ (52)
Ylistä siis Herrasi, suuren, nimeä |
