يَا أَيُّهَا الْمُدَّثِّرُ (1)
Sinä, joka olet viittaan kiedottu |
قُمْ فَأَنذِرْ (2)
nouse ja varoita |
وَرَبَّكَ فَكَبِّرْ (3)
ylistä Herraasi |
وَثِيَابَكَ فَطَهِّرْ (4)
puhdista vaatteesi |
وَالرُّجْزَ فَاهْجُرْ (5)
karta epäpuhdasta |
وَلَا تَمْنُن تَسْتَكْثِرُ (6)
älä jaa antimia saadaksesi ne runsaampina takaisin |
وَلِرَبِّكَ فَاصْبِرْ (7)
vaan pysy lujana Jumalan asiassa |
فَإِذَا نُقِرَ فِي النَّاقُورِ (8)
Sillä kun pasuunaan puhalletaan |
فَذَٰلِكَ يَوْمَئِذٍ يَوْمٌ عَسِيرٌ (9)
on se päivä oleva ankara päivä |
عَلَى الْكَافِرِينَ غَيْرُ يَسِيرٍ (10)
epäuskoisille kaikkea muuta kuin otollinen |
ذَرْنِي وَمَنْ خَلَقْتُ وَحِيدًا (11)
Jätä Minun huostaani hänet, jonka olen luonut |
وَجَعَلْتُ لَهُ مَالًا مَّمْدُودًا (12)
jolle olen antanut runsaasti rikkauksia |
وَبَنِينَ شُهُودًا (13)
ja poikia silmien iloksi |
وَمَهَّدتُّ لَهُ تَمْهِيدًا (14)
jonka asioita olen parhain päin sovitellut |
ثُمَّ يَطْمَعُ أَنْ أَزِيدَ (15)
ja joka vain haluaa yhä enemmän |
كَلَّا ۖ إِنَّهُ كَانَ لِآيَاتِنَا عَنِيدًا (16)
Mutta totisesti ei! Sillä hän uhmaa tunnusmerkkejämme |
سَأُرْهِقُهُ صَعُودًا (17)
Minä panen hänen kestettäväkseen raskaan kurituksen |
إِنَّهُ فَكَّرَ وَقَدَّرَ (18)
Kylläpä hän mietti ja mietti |
فَقُتِلَ كَيْفَ قَدَّرَ (19)
voi, miten hän harkitsikaan |
ثُمَّ قُتِلَ كَيْفَ قَدَّرَ (20)
Ja kuinka hän punnitsi mielessään |
ثُمَّ نَظَرَ (21)
Sitten hän katsahti ympärilleen |
ثُمَّ عَبَسَ وَبَسَرَ (22)
sitten rypisti otsaansa ja näytti tuimalta |
ثُمَّ أَدْبَرَ وَاسْتَكْبَرَ (23)
sitten hän kääntyi pois ja paisui ylpeydestä |
فَقَالَ إِنْ هَٰذَا إِلَّا سِحْرٌ يُؤْثَرُ (24)
ja sanoi: »Tämä on pelkkää opittua noituutta |
إِنْ هَٰذَا إِلَّا قَوْلُ الْبَشَرِ (25)
pelkkiä sanoja kuolevaisen suusta.» |
سَأُصْلِيهِ سَقَرَ (26)
Minä syöksen hänet helvetin liekkeihin |
وَمَا أَدْرَاكَ مَا سَقَرُ (27)
Mutta kuinka saisin sinut käsittämään, mikä tuo palo on |
لَا تُبْقِي وَلَا تَذَرُ (28)
Se ei jätä jäljelle mitään eikä säästä ketään |
لَوَّاحَةٌ لِّلْبَشَرِ (29)
se kärventää kuolevaisen kokonaan |
عَلَيْهَا تِسْعَةَ عَشَرَ (30)
ja sen yläpuolella on yhdeksäntoista |
وَمَا جَعَلْنَا أَصْحَابَ النَّارِ إِلَّا مَلَائِكَةً ۙ وَمَا جَعَلْنَا عِدَّتَهُمْ إِلَّا فِتْنَةً لِّلَّذِينَ كَفَرُوا لِيَسْتَيْقِنَ الَّذِينَ أُوتُوا الْكِتَابَ وَيَزْدَادَ الَّذِينَ آمَنُوا إِيمَانًا ۙ وَلَا يَرْتَابَ الَّذِينَ أُوتُوا الْكِتَابَ وَالْمُؤْمِنُونَ ۙ وَلِيَقُولَ الَّذِينَ فِي قُلُوبِهِم مَّرَضٌ وَالْكَافِرُونَ مَاذَا أَرَادَ اللَّهُ بِهَٰذَا مَثَلًا ۚ كَذَٰلِكَ يُضِلُّ اللَّهُ مَن يَشَاءُ وَيَهْدِي مَن يَشَاءُ ۚ وَمَا يَعْلَمُ جُنُودَ رَبِّكَ إِلَّا هُوَ ۚ وَمَا هِيَ إِلَّا ذِكْرَىٰ لِلْبَشَرِ (31)
Tulen vartijoiksi asetimme vain enkeleitä, ja heidän lukunsa asetimme vain koetukseksi niille, jotka eivät usko, jotta ne, joille on annettu Pyhä kirja, olisivat varmoja, ja ne, jotka uskovat, kasvaisivat uskossa; jotta Pyhän kirjan saaneet sekä uskovaiset eivät epäilisi, ja taasen ne, joiden sydämissä on sairaus ja epäusko, sanoisivat: »Mitä tarkoittaa Jumala tällä vertauksella?» Näin johtaa Jumala harhaan kenet haluaa ja ohjaa ketä mielii, eikä Herrasi sotajoukkoja tunne kukaan muu kuin Hän itse, tämä on vain muistutus kuolevaisille |
كَلَّا وَالْقَمَرِ (32)
Ei milloinkaan |
وَاللَّيْلِ إِذْ أَدْبَرَ (33)
Vakuutan kuun ja valkenevan yön nimessä |
وَالصُّبْحِ إِذَا أَسْفَرَ (34)
sekä aamun nimessä, kun sen valkeus sarastaa |
إِنَّهَا لَإِحْدَى الْكُبَرِ (35)
tämä on totisesti ankarampia asioista |
نَذِيرًا لِّلْبَشَرِ (36)
varoitus ihmiselle |
لِمَن شَاءَ مِنكُمْ أَن يَتَقَدَّمَ أَوْ يَتَأَخَّرَ (37)
jokaiselle teistä, joka tahtoo päästä eteenpäin tai jäädä jälkeen |
كُلُّ نَفْسٍ بِمَا كَسَبَتْ رَهِينَةٌ (38)
jokainen sielu on vastuussa teoistaan |
إِلَّا أَصْحَابَ الْيَمِينِ (39)
paitsi ne, jotka ovat (Jumalan) oikealla puolella |
فِي جَنَّاتٍ يَتَسَاءَلُونَ (40)
Ollessaan paratiisissa nämä kyselevät toisiltaan |
عَنِ الْمُجْرِمِينَ (41)
syntisten kohtaloa |
مَا سَلَكَكُمْ فِي سَقَرَ (42)
»Mikä on saattanut teidät tulen ruoaksi?» |
قَالُوا لَمْ نَكُ مِنَ الْمُصَلِّينَ (43)
Ja nämä vastaavat: »Me emme kuuluneet niihin, jotka rukoilivat |
وَلَمْ نَكُ نُطْعِمُ الْمِسْكِينَ (44)
emmekä niihin, jotka ruokkivat köyhiä |
وَكُنَّا نَخُوضُ مَعَ الْخَائِضِينَ (45)
vaan haastoimme joutavia niiden kanssa, jotka turhia puhuivat |
وَكُنَّا نُكَذِّبُ بِيَوْمِ الدِّينِ (46)
me pidimme puhetta tuomiopäivästä valheena |
حَتَّىٰ أَتَانَا الْيَقِينُ (47)
kunnes kuolema yllätti meidät.» |
فَمَا تَنفَعُهُمْ شَفَاعَةُ الشَّافِعِينَ (48)
Niinpä ei heitä enää hyödytä puolustajain apu |
فَمَا لَهُمْ عَنِ التَّذْكِرَةِ مُعْرِضِينَ (49)
Mutta miksi he kääntyvät pois muistuttajasta |
كَأَنَّهُمْ حُمُرٌ مُّسْتَنفِرَةٌ (50)
kuin säikkyneet aasit |
فَرَّتْ مِن قَسْوَرَةٍ (51)
jotka pakenevat kuullessaan leijonan karjunnan |
بَلْ يُرِيدُ كُلُّ امْرِئٍ مِّنْهُمْ أَن يُؤْتَىٰ صُحُفًا مُّنَشَّرَةً (52)
Jokainen heistä odottaa erikoiskutsua |
كَلَّا ۖ بَل لَّا يَخَافُونَ الْآخِرَةَ (53)
Mutta eiväthän he pelkää tulevaa elämää |
كَلَّا إِنَّهُ تَذْكِرَةٌ (54)
Ei! Tämä on totisesti varoitus |
فَمَن شَاءَ ذَكَرَهُ (55)
ja kukin halukas voi painaa sen mieleensä |
وَمَا يَذْكُرُونَ إِلَّا أَن يَشَاءَ اللَّهُ ۚ هُوَ أَهْلُ التَّقْوَىٰ وَأَهْلُ الْمَغْفِرَةِ (56)
Mutta he eivät tahdo pitää sitä mielessään, ellei se ole Jumalan tahto. Hän ansaitsee kunnioituksen, ja Hänen on anteeksiantamus |
