لَا أُقْسِمُ بِيَوْمِ الْقِيَامَةِ (1)
Kutsun todistajaksi ylösnousemuksen päivän |
وَلَا أُقْسِمُ بِالنَّفْسِ اللَّوَّامَةِ (2)
kutsun todistajaksi omantunnon soimaavan äänen |
أَيَحْسَبُ الْإِنسَانُ أَلَّن نَّجْمَعَ عِظَامَهُ (3)
»Luuleeko ihminen, että Me emme kerran voi koota hänen luitaan |
بَلَىٰ قَادِرِينَ عَلَىٰ أَن نُّسَوِّيَ بَنَانَهُ (4)
Kyllä, Me kykenemme uusimaan täydellisesti hänen sormensakin.» |
بَلْ يُرِيدُ الْإِنسَانُ لِيَفْجُرَ أَمَامَهُ (5)
Ihminen tuudittaa itsensä epäuskoon tulevan elämän suhteen |
يَسْأَلُ أَيَّانَ يَوْمُ الْقِيَامَةِ (6)
Hän kysyy: »Milloin ylösnousemuksen päivä koittaa?» |
فَإِذَا بَرِقَ الْبَصَرُ (7)
Mutta kun se päivä sumentaa hänen näkönsä |
وَخَسَفَ الْقَمَرُ (8)
ja kuu pimenee |
وَجُمِعَ الشَّمْسُ وَالْقَمَرُ (9)
kun aurinko ja kuu yhdessä sammuvat |
يَقُولُ الْإِنسَانُ يَوْمَئِذٍ أَيْنَ الْمَفَرُّ (10)
sinä päivänä ihminen on sanova: »Missä on paikka, mihin voisin paeta?» |
كَلَّا لَا وَزَرَ (11)
Ei! Ei ole pakopaikkaa |
إِلَىٰ رَبِّكَ يَوْمَئِذٍ الْمُسْتَقَرُّ (12)
Sinä päivänä on ainoa turvapaikka Jumalan luona |
يُنَبَّأُ الْإِنسَانُ يَوْمَئِذٍ بِمَا قَدَّمَ وَأَخَّرَ (13)
Sinä päivänä julistetaan ihmiselle, mitä hän on tehnyt ja mitä laiminlyönyt |
بَلِ الْإِنسَانُ عَلَىٰ نَفْسِهِ بَصِيرَةٌ (14)
Ihminen joutuu todistuskappaleeksi omaa itseään vastaan |
وَلَوْ أَلْقَىٰ مَعَاذِيرَهُ (15)
vaikkapa hän miten latelisi puolustelujaan |
لَا تُحَرِّكْ بِهِ لِسَانَكَ لِتَعْجَلَ بِهِ (16)
Älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä (Koraania) ennen aikojaan |
إِنَّ عَلَيْنَا جَمْعَهُ وَقُرْآنَهُ (17)
Totisesti Me huolehdimme sen kokoonpanosta ja julkilukemisesta |
فَإِذَا قَرَأْنَاهُ فَاتَّبِعْ قُرْآنَهُ (18)
Seuraa siis sitä järjestystä, missä Me sen saatamme julki |
ثُمَّ إِنَّ عَلَيْنَا بَيَانَهُ (19)
Sillä Meistähän sen tulkintakin on lähtevä |
كَلَّا بَلْ تُحِبُّونَ الْعَاجِلَةَ (20)
Ei, te ihmiset rakastatte nykyistä elämäänne |
وَتَذَرُونَ الْآخِرَةَ (21)
ja lyötte laimin tulevan elämän |
وُجُوهٌ يَوْمَئِذٍ نَّاضِرَةٌ (22)
Sinä päivänä säteilevät muutamien kasvot |
إِلَىٰ رَبِّهَا نَاظِرَةٌ (23)
katsoen kohti Herraa |
وَوُجُوهٌ يَوْمَئِذٍ بَاسِرَةٌ (24)
ja sinä päivänä synkkenevät toisten ilmeet |
تَظُنُّ أَن يُفْعَلَ بِهَا فَاقِرَةٌ (25)
kun he tietävät, että jotakin tuhoisaa heille tapahtuu |
كَلَّا إِذَا بَلَغَتِ التَّرَاقِيَ (26)
Ei, kun sydän nousee kurkkuun |
وَقِيلَ مَنْ ۜ رَاقٍ (27)
ja kysytään: »Kuka taikuri nyt pystyy (kaiken torjumaan)?» |
وَظَنَّ أَنَّهُ الْفِرَاقُ (28)
Ja ihminen uskoo, että hänen lähtönsä hetki on tullut |
وَالْتَفَّتِ السَّاقُ بِالسَّاقِ (29)
ja toinen isku tyrmää hänet toisensa jälkeen |
إِلَىٰ رَبِّكَ يَوْمَئِذٍ الْمَسَاقُ (30)
sinä päivänä käy hänen tiensä kohti Herraa |
فَلَا صَدَّقَ وَلَا صَلَّىٰ (31)
Sillä hän ei uskonut eikä rukoillut |
وَلَٰكِن كَذَّبَ وَتَوَلَّىٰ (32)
vaan sanoi totuutta valheeksi ja käänsi sille selkänsä |
ثُمَّ ذَهَبَ إِلَىٰ أَهْلِهِ يَتَمَطَّىٰ (33)
käyden sitten korskeana omiensa luo |
أَوْلَىٰ لَكَ فَأَوْلَىٰ (34)
Voi sinua, voi |
ثُمَّ أَوْلَىٰ لَكَ فَأَوْلَىٰ (35)
Ja vielä! Voi sinua, voi |
أَيَحْسَبُ الْإِنسَانُ أَن يُتْرَكَ سُدًى (36)
Luuleeko ihminen, että hänen sallitaan kuljeksia ilman määränpäätä |
أَلَمْ يَكُ نُطْفَةً مِّن مَّنِيٍّ يُمْنَىٰ (37)
Eikö hän (aikanaan) ollut pieni siemenestä kylvetty itu |
ثُمَّ كَانَ عَلَقَةً فَخَلَقَ فَسَوَّىٰ (38)
Sitten tuli hänestä hyytynyttä verta; Jumalahan loi hänet ja teki hänet täydelliseksi |
فَجَعَلَ مِنْهُ الزَّوْجَيْنِ الذَّكَرَ وَالْأُنثَىٰ (39)
sekä muodosti kaksi sukupuolta, miehen ja naisen |
أَلَيْسَ ذَٰلِكَ بِقَادِرٍ عَلَىٰ أَن يُحْيِيَ الْمَوْتَىٰ (40)
Eikö Hän kykene herättämään henkiin kuolleita |
