| لَا أُقْسِمُ بِيَوْمِ الْقِيَامَةِ (1) Kutsun todistajaksi ylösnousemuksen päivän
 | 
| وَلَا أُقْسِمُ بِالنَّفْسِ اللَّوَّامَةِ (2) kutsun todistajaksi omantunnon soimaavan äänen
 | 
| أَيَحْسَبُ الْإِنسَانُ أَلَّن نَّجْمَعَ عِظَامَهُ (3) »Luuleeko ihminen, että Me emme kerran voi koota hänen luitaan
 | 
| بَلَىٰ قَادِرِينَ عَلَىٰ أَن نُّسَوِّيَ بَنَانَهُ (4) Kyllä, Me kykenemme uusimaan täydellisesti hänen sormensakin.»
 | 
| بَلْ يُرِيدُ الْإِنسَانُ لِيَفْجُرَ أَمَامَهُ (5) Ihminen tuudittaa itsensä epäuskoon tulevan elämän suhteen
 | 
| يَسْأَلُ أَيَّانَ يَوْمُ الْقِيَامَةِ (6) Hän kysyy: »Milloin ylösnousemuksen päivä koittaa?»
 | 
| فَإِذَا بَرِقَ الْبَصَرُ (7) Mutta kun se päivä sumentaa hänen näkönsä
 | 
| وَخَسَفَ الْقَمَرُ (8) ja kuu pimenee
 | 
| وَجُمِعَ الشَّمْسُ وَالْقَمَرُ (9) kun aurinko ja kuu yhdessä sammuvat
 | 
| يَقُولُ الْإِنسَانُ يَوْمَئِذٍ أَيْنَ الْمَفَرُّ (10) sinä päivänä ihminen on sanova: »Missä on paikka, mihin voisin paeta?»
 | 
| كَلَّا لَا وَزَرَ (11) Ei! Ei ole pakopaikkaa
 | 
| إِلَىٰ رَبِّكَ يَوْمَئِذٍ الْمُسْتَقَرُّ (12) Sinä päivänä on ainoa turvapaikka Jumalan luona
 | 
| يُنَبَّأُ الْإِنسَانُ يَوْمَئِذٍ بِمَا قَدَّمَ وَأَخَّرَ (13) Sinä päivänä julistetaan ihmiselle, mitä hän on tehnyt ja mitä laiminlyönyt
 | 
| بَلِ الْإِنسَانُ عَلَىٰ نَفْسِهِ بَصِيرَةٌ (14) Ihminen joutuu todistuskappaleeksi omaa itseään vastaan
 | 
| وَلَوْ أَلْقَىٰ مَعَاذِيرَهُ (15) vaikkapa hän miten latelisi puolustelujaan
 | 
| لَا تُحَرِّكْ بِهِ لِسَانَكَ لِتَعْجَلَ بِهِ (16) Älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä (Koraania) ennen aikojaan
 | 
| إِنَّ عَلَيْنَا جَمْعَهُ وَقُرْآنَهُ (17) Totisesti Me huolehdimme sen kokoonpanosta ja julkilukemisesta
 | 
| فَإِذَا قَرَأْنَاهُ فَاتَّبِعْ قُرْآنَهُ (18) Seuraa siis sitä järjestystä, missä Me sen saatamme julki
 | 
| ثُمَّ إِنَّ عَلَيْنَا بَيَانَهُ (19) Sillä Meistähän sen tulkintakin on lähtevä
 | 
| كَلَّا بَلْ تُحِبُّونَ الْعَاجِلَةَ (20) Ei, te ihmiset rakastatte nykyistä elämäänne
 | 
| وَتَذَرُونَ الْآخِرَةَ (21) ja lyötte laimin tulevan elämän
 | 
| وُجُوهٌ يَوْمَئِذٍ نَّاضِرَةٌ (22) Sinä päivänä säteilevät muutamien kasvot
 | 
| إِلَىٰ رَبِّهَا نَاظِرَةٌ (23) katsoen kohti Herraa
 | 
| وَوُجُوهٌ يَوْمَئِذٍ بَاسِرَةٌ (24) ja sinä päivänä synkkenevät toisten ilmeet
 | 
| تَظُنُّ أَن يُفْعَلَ بِهَا فَاقِرَةٌ (25) kun he tietävät, että jotakin tuhoisaa heille tapahtuu
 | 
| كَلَّا إِذَا بَلَغَتِ التَّرَاقِيَ (26) Ei, kun sydän nousee kurkkuun
 | 
| وَقِيلَ مَنْ ۜ رَاقٍ (27) ja kysytään: »Kuka taikuri nyt pystyy (kaiken torjumaan)?»
 | 
| وَظَنَّ أَنَّهُ الْفِرَاقُ (28) Ja ihminen uskoo, että hänen lähtönsä hetki on tullut
 | 
| وَالْتَفَّتِ السَّاقُ بِالسَّاقِ (29) ja toinen isku tyrmää hänet toisensa jälkeen
 | 
| إِلَىٰ رَبِّكَ يَوْمَئِذٍ الْمَسَاقُ (30) sinä päivänä käy hänen tiensä kohti Herraa
 | 
| فَلَا صَدَّقَ وَلَا صَلَّىٰ (31) Sillä hän ei uskonut eikä rukoillut
 | 
| وَلَٰكِن كَذَّبَ وَتَوَلَّىٰ (32) vaan sanoi totuutta valheeksi ja käänsi sille selkänsä
 | 
| ثُمَّ ذَهَبَ إِلَىٰ أَهْلِهِ يَتَمَطَّىٰ (33) käyden sitten korskeana omiensa luo
 | 
| أَوْلَىٰ لَكَ فَأَوْلَىٰ (34) Voi sinua, voi
 | 
| ثُمَّ أَوْلَىٰ لَكَ فَأَوْلَىٰ (35) Ja vielä! Voi sinua, voi
 | 
| أَيَحْسَبُ الْإِنسَانُ أَن يُتْرَكَ سُدًى (36) Luuleeko ihminen, että hänen sallitaan kuljeksia ilman määränpäätä
 | 
| أَلَمْ يَكُ نُطْفَةً مِّن مَّنِيٍّ يُمْنَىٰ (37) Eikö hän (aikanaan) ollut pieni siemenestä kylvetty itu
 | 
| ثُمَّ كَانَ عَلَقَةً فَخَلَقَ فَسَوَّىٰ (38) Sitten tuli hänestä hyytynyttä verta; Jumalahan loi hänet ja teki hänet täydelliseksi
 | 
| فَجَعَلَ مِنْهُ الزَّوْجَيْنِ الذَّكَرَ وَالْأُنثَىٰ (39) sekä muodosti kaksi sukupuolta, miehen ja naisen
 | 
| أَلَيْسَ ذَٰلِكَ بِقَادِرٍ عَلَىٰ أَن يُحْيِيَ الْمَوْتَىٰ (40) Eikö Hän kykene herättämään henkiin kuolleita
 |