عَبَسَ وَتَوَلَّىٰ (1)
Hän (profeetta) rypisti otsaansa ja kääntyi pois |
أَن جَاءَهُ الْأَعْمَىٰ (2)
koska sokea mies tuli hänen luokseen |
وَمَا يُدْرِيكَ لَعَلَّهُ يَزَّكَّىٰ (3)
Mutta mistä sinä tiedät, eikö hän olisi halunnut tehdä parannusta |
أَوْ يَذَّكَّرُ فَتَنفَعَهُ الذِّكْرَىٰ (4)
tai ottaa opetuksesta vaarin, niin että se olisi koitunut hänen hyväkseen |
أَمَّا مَنِ اسْتَغْنَىٰ (5)
Mutta toisin menettelit rikkaan suhteen, joka ei luullut sinua tarvitsevansa |
فَأَنتَ لَهُ تَصَدَّىٰ (6)
häntä kunnioittavasti kohtelit |
وَمَا عَلَيْكَ أَلَّا يَزَّكَّىٰ (7)
vaikka et ollutkaan vastuussa hänen parannuksestaan |
وَأَمَّا مَن جَاءَكَ يَسْعَىٰ (8)
Mutta hänestä, joka tulee luoksesi kovassa tuskassa |
وَهُوَ يَخْشَىٰ (9)
ja pelossa |
فَأَنتَ عَنْهُ تَلَهَّىٰ (10)
hänestä et pidä väliä |
كَلَّا إِنَّهَا تَذْكِرَةٌ (11)
Totisesti tämä on kehoitus |
فَمَن شَاءَ ذَكَرَهُ (12)
ottakoon tämän varteen se, joka parhaan valitsee |
فِي صُحُفٍ مُّكَرَّمَةٍ (13)
Totisesti ovat tämän kirjoittaneet arvokkaille lehdille |
مَّرْفُوعَةٍ مُّطَهَّرَةٍ (14)
puhtaille ja yleville |
بِأَيْدِي سَفَرَةٍ (15)
jalojen ja hurskaitten |
كِرَامٍ بَرَرَةٍ (16)
kirjoittajien kädet |
قُتِلَ الْإِنسَانُ مَا أَكْفَرَهُ (17)
Voi ihmistä! Miten kiittämätön hän onkaan |
مِنْ أَيِّ شَيْءٍ خَلَقَهُ (18)
Mistä on Jumala hänet luonut |
مِن نُّطْفَةٍ خَلَقَهُ فَقَدَّرَهُ (19)
Pienestä elinidusta! Hän on luonut hänet ja kehittänyt hänet elinvoimaiseksi |
ثُمَّ السَّبِيلَ يَسَّرَهُ (20)
ja sitten raivannut hänelle tien, jota on helppo käydä |
ثُمَّ أَمَاتَهُ فَأَقْبَرَهُ (21)
Sitten antaa Hän hänen kuolla ja määrää leposijan |
ثُمَّ إِذَا شَاءَ أَنشَرَهُ (22)
ja aikanaan, oman päätöksensä mukaan, Hän herättää hänet kuolleista |
كَلَّا لَمَّا يَقْضِ مَا أَمَرَهُ (23)
Mutta ei ihminen ole noudattanut sitä, mitä Hän on käskenyt hänen tehdä |
فَلْيَنظُرِ الْإِنسَانُ إِلَىٰ طَعَامِهِ (24)
Ajatelkoon ihminen edes saamaansa ravintoa |
أَنَّا صَبَبْنَا الْمَاءَ صَبًّا (25)
Totisesti me lähetämme veden vuolaina virtoina |
ثُمَّ شَقَقْنَا الْأَرْضَ شَقًّا (26)
Me murramme hänelle maan kamaran |
فَأَنبَتْنَا فِيهَا حَبًّا (27)
ja annamme sen kasvaa viljaa |
وَعِنَبًا وَقَضْبًا (28)
rypäleitä ja yrttejä |
وَزَيْتُونًا وَنَخْلًا (29)
oliiveja ja palmuja |
وَحَدَائِقَ غُلْبًا (30)
tuuheita puutarhoja |
وَفَاكِهَةً وَأَبًّا (31)
hedelmiä ja laitumia |
مَّتَاعًا لَّكُمْ وَلِأَنْعَامِكُمْ (32)
elatukseksi teille ja karjallenne |
فَإِذَا جَاءَتِ الصَّاخَّةُ (33)
Mutta kun pasuunan mahtava pauhu kuuluu |
يَوْمَ يَفِرُّ الْمَرْءُ مِنْ أَخِيهِ (34)
sinä päivänä, jolloin mies pakenee veljensä luota |
وَأُمِّهِ وَأَبِيهِ (35)
äitinsä ja isänsä luota |
وَصَاحِبَتِهِ وَبَنِيهِ (36)
vaimonsa ja poikiensa luota |
لِكُلِّ امْرِئٍ مِّنْهُمْ يَوْمَئِذٍ شَأْنٌ يُغْنِيهِ (37)
tuona päivänä tulee jokaisen kohdalle asia, joka täyttää hänen mielensä kokonaan |
وُجُوهٌ يَوْمَئِذٍ مُّسْفِرَةٌ (38)
Toisten kasvot sinä päivänä kirkastuvat |
ضَاحِكَةٌ مُّسْتَبْشِرَةٌ (39)
hymyilevät ja säteilevät onnea |
وَوُجُوهٌ يَوْمَئِذٍ عَلَيْهَا غَبَرَةٌ (40)
toisten kasvoja sinä päivänä peittää tomu |
تَرْهَقُهَا قَتَرَةٌ (41)
ja verhoaa pimeys |
أُولَٰئِكَ هُمُ الْكَفَرَةُ الْفَجَرَةُ (42)
Nämä ovat uskottomia ja väärintekijöitä |
