عَبَسَ وَتَوَلَّىٰ (1) Hän (profeetta) rypisti otsaansa ja kääntyi pois |
أَن جَاءَهُ الْأَعْمَىٰ (2) koska sokea mies tuli hänen luokseen |
وَمَا يُدْرِيكَ لَعَلَّهُ يَزَّكَّىٰ (3) Mutta mistä sinä tiedät, eikö hän olisi halunnut tehdä parannusta |
أَوْ يَذَّكَّرُ فَتَنفَعَهُ الذِّكْرَىٰ (4) tai ottaa opetuksesta vaarin, niin että se olisi koitunut hänen hyväkseen |
أَمَّا مَنِ اسْتَغْنَىٰ (5) Mutta toisin menettelit rikkaan suhteen, joka ei luullut sinua tarvitsevansa |
فَأَنتَ لَهُ تَصَدَّىٰ (6) häntä kunnioittavasti kohtelit |
وَمَا عَلَيْكَ أَلَّا يَزَّكَّىٰ (7) vaikka et ollutkaan vastuussa hänen parannuksestaan |
وَأَمَّا مَن جَاءَكَ يَسْعَىٰ (8) Mutta hänestä, joka tulee luoksesi kovassa tuskassa |
وَهُوَ يَخْشَىٰ (9) ja pelossa |
فَأَنتَ عَنْهُ تَلَهَّىٰ (10) hänestä et pidä väliä |
كَلَّا إِنَّهَا تَذْكِرَةٌ (11) Totisesti tämä on kehoitus |
فَمَن شَاءَ ذَكَرَهُ (12) ottakoon tämän varteen se, joka parhaan valitsee |
فِي صُحُفٍ مُّكَرَّمَةٍ (13) Totisesti ovat tämän kirjoittaneet arvokkaille lehdille |
مَّرْفُوعَةٍ مُّطَهَّرَةٍ (14) puhtaille ja yleville |
بِأَيْدِي سَفَرَةٍ (15) jalojen ja hurskaitten |
كِرَامٍ بَرَرَةٍ (16) kirjoittajien kädet |
قُتِلَ الْإِنسَانُ مَا أَكْفَرَهُ (17) Voi ihmistä! Miten kiittämätön hän onkaan |
مِنْ أَيِّ شَيْءٍ خَلَقَهُ (18) Mistä on Jumala hänet luonut |
مِن نُّطْفَةٍ خَلَقَهُ فَقَدَّرَهُ (19) Pienestä elinidusta! Hän on luonut hänet ja kehittänyt hänet elinvoimaiseksi |
ثُمَّ السَّبِيلَ يَسَّرَهُ (20) ja sitten raivannut hänelle tien, jota on helppo käydä |
ثُمَّ أَمَاتَهُ فَأَقْبَرَهُ (21) Sitten antaa Hän hänen kuolla ja määrää leposijan |
ثُمَّ إِذَا شَاءَ أَنشَرَهُ (22) ja aikanaan, oman päätöksensä mukaan, Hän herättää hänet kuolleista |
كَلَّا لَمَّا يَقْضِ مَا أَمَرَهُ (23) Mutta ei ihminen ole noudattanut sitä, mitä Hän on käskenyt hänen tehdä |
فَلْيَنظُرِ الْإِنسَانُ إِلَىٰ طَعَامِهِ (24) Ajatelkoon ihminen edes saamaansa ravintoa |
أَنَّا صَبَبْنَا الْمَاءَ صَبًّا (25) Totisesti me lähetämme veden vuolaina virtoina |
ثُمَّ شَقَقْنَا الْأَرْضَ شَقًّا (26) Me murramme hänelle maan kamaran |
فَأَنبَتْنَا فِيهَا حَبًّا (27) ja annamme sen kasvaa viljaa |
وَعِنَبًا وَقَضْبًا (28) rypäleitä ja yrttejä |
وَزَيْتُونًا وَنَخْلًا (29) oliiveja ja palmuja |
وَحَدَائِقَ غُلْبًا (30) tuuheita puutarhoja |
وَفَاكِهَةً وَأَبًّا (31) hedelmiä ja laitumia |
مَّتَاعًا لَّكُمْ وَلِأَنْعَامِكُمْ (32) elatukseksi teille ja karjallenne |
فَإِذَا جَاءَتِ الصَّاخَّةُ (33) Mutta kun pasuunan mahtava pauhu kuuluu |
يَوْمَ يَفِرُّ الْمَرْءُ مِنْ أَخِيهِ (34) sinä päivänä, jolloin mies pakenee veljensä luota |
وَأُمِّهِ وَأَبِيهِ (35) äitinsä ja isänsä luota |
وَصَاحِبَتِهِ وَبَنِيهِ (36) vaimonsa ja poikiensa luota |
لِكُلِّ امْرِئٍ مِّنْهُمْ يَوْمَئِذٍ شَأْنٌ يُغْنِيهِ (37) tuona päivänä tulee jokaisen kohdalle asia, joka täyttää hänen mielensä kokonaan |
وُجُوهٌ يَوْمَئِذٍ مُّسْفِرَةٌ (38) Toisten kasvot sinä päivänä kirkastuvat |
ضَاحِكَةٌ مُّسْتَبْشِرَةٌ (39) hymyilevät ja säteilevät onnea |
وَوُجُوهٌ يَوْمَئِذٍ عَلَيْهَا غَبَرَةٌ (40) toisten kasvoja sinä päivänä peittää tomu |
تَرْهَقُهَا قَتَرَةٌ (41) ja verhoaa pimeys |
أُولَٰئِكَ هُمُ الْكَفَرَةُ الْفَجَرَةُ (42) Nämä ovat uskottomia ja väärintekijöitä |