وَاللَّيْلِ إِذَا يَغْشَىٰ (1)
Kautta verhoonsa vetäytyvän yön |
وَالنَّهَارِ إِذَا تَجَلَّىٰ (2)
kautta kirkastuvan päivän |
وَمَا خَلَقَ الذَّكَرَ وَالْأُنثَىٰ (3)
kautta ihmisen luomisen mieheksi ja naiseksi |
إِنَّ سَعْيَكُمْ لَشَتَّىٰ (4)
totisesti ovat pyrkimyksemme erisuuntaisia |
فَأَمَّا مَنْ أَعْطَىٰ وَاتَّقَىٰ (5)
Joka on antelias ja karttaa pahaa |
وَصَدَّقَ بِالْحُسْنَىٰ (6)
sekä rakastaa hyvää |
فَسَنُيَسِّرُهُ لِلْيُسْرَىٰ (7)
häntä autamme vähitellen saavuttamaan onnellisen päämäärän |
وَأَمَّا مَن بَخِلَ وَاسْتَغْنَىٰ (8)
mutta toisin on sen, joka on kitsas, itseänsä täynnä |
وَكَذَّبَ بِالْحُسْنَىٰ (9)
eikä hyveestä välitä |
فَسَنُيَسِّرُهُ لِلْعُسْرَىٰ (10)
hänen annamme vähitellen joutua pahan valtaan |
وَمَا يُغْنِي عَنْهُ مَالُهُ إِذَا تَرَدَّىٰ (11)
eikä hänen rikkautensa hyödytä häntä vähääkään, kun hänet tuhotaan |
إِنَّ عَلَيْنَا لَلْهُدَىٰ (12)
Totisesti on Meistä lähtöisin ohjaus oikealle tielle |
وَإِنَّ لَنَا لَلْآخِرَةَ وَالْأُولَىٰ (13)
Meidän on varmasti sekä tulevaisuus että menneisyys |
فَأَنذَرْتُكُمْ نَارًا تَلَظَّىٰ (14)
sentähden olen varoittanut teitä leimuavasta tulesta |
لَا يَصْلَاهَا إِلَّا الْأَشْقَى (15)
johon joutuvat vain pahat |
الَّذِي كَذَّبَ وَتَوَلَّىٰ (16)
jotka vääristelevät totuutta ja kääntävät sille selkänsä |
وَسَيُجَنَّبُهَا الْأَتْقَى (17)
Mutta Jumalaa pelkäävä pelastuu siitä |
الَّذِي يُؤْتِي مَالَهُ يَتَزَكَّىٰ (18)
hän, joka antaa pois rikkautensa puhdistuakseen |
وَمَا لِأَحَدٍ عِندَهُ مِن نِّعْمَةٍ تُجْزَىٰ (19)
eikä tee hyvää palkkion toivossa |
إِلَّا ابْتِغَاءَ وَجْهِ رَبِّهِ الْأَعْلَىٰ (20)
vaan etsiäkseen Herransa, korkeimman, mielisuosiota |
وَلَسَوْفَ يَرْضَىٰ (21)
Totisesti, hän on aikanaan saava palkintonsa |
