وَاللَّيْلِ إِذَا يَغْشَىٰ (1) Kautta verhoonsa vetäytyvän yön |
وَالنَّهَارِ إِذَا تَجَلَّىٰ (2) kautta kirkastuvan päivän |
وَمَا خَلَقَ الذَّكَرَ وَالْأُنثَىٰ (3) kautta ihmisen luomisen mieheksi ja naiseksi |
إِنَّ سَعْيَكُمْ لَشَتَّىٰ (4) totisesti ovat pyrkimyksemme erisuuntaisia |
فَأَمَّا مَنْ أَعْطَىٰ وَاتَّقَىٰ (5) Joka on antelias ja karttaa pahaa |
وَصَدَّقَ بِالْحُسْنَىٰ (6) sekä rakastaa hyvää |
فَسَنُيَسِّرُهُ لِلْيُسْرَىٰ (7) häntä autamme vähitellen saavuttamaan onnellisen päämäärän |
وَأَمَّا مَن بَخِلَ وَاسْتَغْنَىٰ (8) mutta toisin on sen, joka on kitsas, itseänsä täynnä |
وَكَذَّبَ بِالْحُسْنَىٰ (9) eikä hyveestä välitä |
فَسَنُيَسِّرُهُ لِلْعُسْرَىٰ (10) hänen annamme vähitellen joutua pahan valtaan |
وَمَا يُغْنِي عَنْهُ مَالُهُ إِذَا تَرَدَّىٰ (11) eikä hänen rikkautensa hyödytä häntä vähääkään, kun hänet tuhotaan |
إِنَّ عَلَيْنَا لَلْهُدَىٰ (12) Totisesti on Meistä lähtöisin ohjaus oikealle tielle |
وَإِنَّ لَنَا لَلْآخِرَةَ وَالْأُولَىٰ (13) Meidän on varmasti sekä tulevaisuus että menneisyys |
فَأَنذَرْتُكُمْ نَارًا تَلَظَّىٰ (14) sentähden olen varoittanut teitä leimuavasta tulesta |
لَا يَصْلَاهَا إِلَّا الْأَشْقَى (15) johon joutuvat vain pahat |
الَّذِي كَذَّبَ وَتَوَلَّىٰ (16) jotka vääristelevät totuutta ja kääntävät sille selkänsä |
وَسَيُجَنَّبُهَا الْأَتْقَى (17) Mutta Jumalaa pelkäävä pelastuu siitä |
الَّذِي يُؤْتِي مَالَهُ يَتَزَكَّىٰ (18) hän, joka antaa pois rikkautensa puhdistuakseen |
وَمَا لِأَحَدٍ عِندَهُ مِن نِّعْمَةٍ تُجْزَىٰ (19) eikä tee hyvää palkkion toivossa |
إِلَّا ابْتِغَاءَ وَجْهِ رَبِّهِ الْأَعْلَىٰ (20) vaan etsiäkseen Herransa, korkeimman, mielisuosiota |
وَلَسَوْفَ يَرْضَىٰ (21) Totisesti, hän on aikanaan saava palkintonsa |