وَالْفَجْرِ (1) Kautta päivänkoiton |
وَلَيَالٍ عَشْرٍ (2) ja kymmenen yön |
وَالشَّفْعِ وَالْوَتْرِ (3) kautta (juhlapäivien) luvun ja epäluvun |
وَاللَّيْلِ إِذَا يَسْرِ (4) kautta yön, jolloin lähdetään (kotimatkalle) |
هَلْ فِي ذَٰلِكَ قَسَمٌ لِّذِي حِجْرٍ (5) Eikö tässä kaikessa ole minkä nimeen vannoa, jos kuka sen tajuaa |
أَلَمْ تَرَ كَيْفَ فَعَلَ رَبُّكَ بِعَادٍ (6) Etkö ole miettinyt sitä, mitä Herrasi teki Aadille |
إِرَمَ ذَاتِ الْعِمَادِ (7) ja Aramin heimolle, jonka rakennuksia tukivat ylväät pilarit |
الَّتِي لَمْ يُخْلَقْ مِثْلُهَا فِي الْبِلَادِ (8) sellaiset, joiden vertaisia ei rakennettu muissa kaupungeissa |
وَثَمُودَ الَّذِينَ جَابُوا الصَّخْرَ بِالْوَادِ (9) (ja mitä tehtiin) Tamuudin kansalle, joka laaksossaan hakkasi asumuksensa suunnattomiin kallioihin |
وَفِرْعَوْنَ ذِي الْأَوْتَادِ (10) ja faraolle, sotajoukkojen valtiaalle |
الَّذِينَ طَغَوْا فِي الْبِلَادِ (11) noille kaikille,jotka harjoittivat irstaisuutta kaupungeissaan |
فَأَكْثَرُوا فِيهَا الْفَسَادَ (12) ja saivat aikaan paljon pahaa |
فَصَبَّ عَلَيْهِمْ رَبُّكَ سَوْطَ عَذَابٍ (13) Sentähden Herrasi lähetti heille kurituksen |
إِنَّ رَبَّكَ لَبِالْمِرْصَادِ (14) totisesti Herrasi seuraa valppaasti teidänkin menoanne |
فَأَمَّا الْإِنسَانُ إِذَا مَا ابْتَلَاهُ رَبُّهُ فَأَكْرَمَهُ وَنَعَّمَهُ فَيَقُولُ رَبِّي أَكْرَمَنِ (15) Kun ihmisen Herra koettelee häntä antamalla hänelle kunniaa ja osoittamalla hänelle hyvyyttä, niin hän sanoo: »Herra pitää minut kunniassa.» |
وَأَمَّا إِذَا مَا ابْتَلَاهُ فَقَدَرَ عَلَيْهِ رِزْقَهُ فَيَقُولُ رَبِّي أَهَانَنِ (16) Mutta kun Hän koettelee häntä toisin, niukentaen hänen elatustaan, silloin hän sanoo: »Herra halveksii minua.» |
كَلَّا ۖ بَل لَّا تُكْرِمُونَ الْيَتِيمَ (17) Ei, te ette pidä orpoa missään arvossa |
وَلَا تَحَاضُّونَ عَلَىٰ طَعَامِ الْمِسْكِينِ (18) ettekä kehoita toisianne ruokkimaan köyhiä |
وَتَأْكُلُونَ التُّرَاثَ أَكْلًا لَّمًّا (19) vaan te syötte olemattomiin kaikki heidän perintönsä ettekä mistään pidä väliä ahmiessanne |
وَتُحِبُّونَ الْمَالَ حُبًّا جَمًّا (20) ja te rakastatte ylellisyyttä koko sydämestänne |
كَلَّا إِذَا دُكَّتِ الْأَرْضُ دَكًّا دَكًّا (21) Ei, kun tärähdykset panevat maan luhistumaan |
وَجَاءَ رَبُّكَ وَالْمَلَكُ صَفًّا صَفًّا (22) kun Herra ilmestyy enkeliparvien seuraamana |
وَجِيءَ يَوْمَئِذٍ بِجَهَنَّمَ ۚ يَوْمَئِذٍ يَتَذَكَّرُ الْإِنسَانُ وَأَنَّىٰ لَهُ الذِّكْرَىٰ (23) ja paljastaa helvetin, sinä päivänä ihminen noudattaisi kehoitusta, mutta miksi hyödyksi on hänelle totteleminen enää |
يَقُولُ يَا لَيْتَنِي قَدَّمْتُ لِحَيَاتِي (24) Hän sanoo: »Voi, jospa olisin huolehtinut tulevasta elämästäni!» |
فَيَوْمَئِذٍ لَّا يُعَذِّبُ عَذَابَهُ أَحَدٌ (25) Mutta tuona päivänä ei kukaan rankaise niinkuin Hän |
وَلَا يُوثِقُ وَثَاقَهُ أَحَدٌ (26) ei kukaan sido niinkuin Hän |
يَا أَيَّتُهَا النَّفْسُ الْمُطْمَئِنَّةُ (27) Sinä levon löytänyt sielu |
ارْجِعِي إِلَىٰ رَبِّكِ رَاضِيَةً مَّرْضِيَّةً (28) palaa Herrasi luo saadaksesi Hänestä lohtusi ja ollaksesi Hänelle otollinen |
فَادْخُلِي فِي عِبَادِي (29) astu siis Minun palvelijoitteni joukkoon |
وَادْخُلِي جَنَّتِي (30) Niin, astu autuuden tarhaan |