وَالْفَجْرِ (1)
Kautta päivänkoiton |
وَلَيَالٍ عَشْرٍ (2)
ja kymmenen yön |
وَالشَّفْعِ وَالْوَتْرِ (3)
kautta (juhlapäivien) luvun ja epäluvun |
وَاللَّيْلِ إِذَا يَسْرِ (4)
kautta yön, jolloin lähdetään (kotimatkalle) |
هَلْ فِي ذَٰلِكَ قَسَمٌ لِّذِي حِجْرٍ (5)
Eikö tässä kaikessa ole minkä nimeen vannoa, jos kuka sen tajuaa |
أَلَمْ تَرَ كَيْفَ فَعَلَ رَبُّكَ بِعَادٍ (6)
Etkö ole miettinyt sitä, mitä Herrasi teki Aadille |
إِرَمَ ذَاتِ الْعِمَادِ (7)
ja Aramin heimolle, jonka rakennuksia tukivat ylväät pilarit |
الَّتِي لَمْ يُخْلَقْ مِثْلُهَا فِي الْبِلَادِ (8)
sellaiset, joiden vertaisia ei rakennettu muissa kaupungeissa |
وَثَمُودَ الَّذِينَ جَابُوا الصَّخْرَ بِالْوَادِ (9)
(ja mitä tehtiin) Tamuudin kansalle, joka laaksossaan hakkasi asumuksensa suunnattomiin kallioihin |
وَفِرْعَوْنَ ذِي الْأَوْتَادِ (10)
ja faraolle, sotajoukkojen valtiaalle |
الَّذِينَ طَغَوْا فِي الْبِلَادِ (11)
noille kaikille,jotka harjoittivat irstaisuutta kaupungeissaan |
فَأَكْثَرُوا فِيهَا الْفَسَادَ (12)
ja saivat aikaan paljon pahaa |
فَصَبَّ عَلَيْهِمْ رَبُّكَ سَوْطَ عَذَابٍ (13)
Sentähden Herrasi lähetti heille kurituksen |
إِنَّ رَبَّكَ لَبِالْمِرْصَادِ (14)
totisesti Herrasi seuraa valppaasti teidänkin menoanne |
فَأَمَّا الْإِنسَانُ إِذَا مَا ابْتَلَاهُ رَبُّهُ فَأَكْرَمَهُ وَنَعَّمَهُ فَيَقُولُ رَبِّي أَكْرَمَنِ (15)
Kun ihmisen Herra koettelee häntä antamalla hänelle kunniaa ja osoittamalla hänelle hyvyyttä, niin hän sanoo: »Herra pitää minut kunniassa.» |
وَأَمَّا إِذَا مَا ابْتَلَاهُ فَقَدَرَ عَلَيْهِ رِزْقَهُ فَيَقُولُ رَبِّي أَهَانَنِ (16)
Mutta kun Hän koettelee häntä toisin, niukentaen hänen elatustaan, silloin hän sanoo: »Herra halveksii minua.» |
كَلَّا ۖ بَل لَّا تُكْرِمُونَ الْيَتِيمَ (17)
Ei, te ette pidä orpoa missään arvossa |
وَلَا تَحَاضُّونَ عَلَىٰ طَعَامِ الْمِسْكِينِ (18)
ettekä kehoita toisianne ruokkimaan köyhiä |
وَتَأْكُلُونَ التُّرَاثَ أَكْلًا لَّمًّا (19)
vaan te syötte olemattomiin kaikki heidän perintönsä ettekä mistään pidä väliä ahmiessanne |
وَتُحِبُّونَ الْمَالَ حُبًّا جَمًّا (20)
ja te rakastatte ylellisyyttä koko sydämestänne |
كَلَّا إِذَا دُكَّتِ الْأَرْضُ دَكًّا دَكًّا (21)
Ei, kun tärähdykset panevat maan luhistumaan |
وَجَاءَ رَبُّكَ وَالْمَلَكُ صَفًّا صَفًّا (22)
kun Herra ilmestyy enkeliparvien seuraamana |
وَجِيءَ يَوْمَئِذٍ بِجَهَنَّمَ ۚ يَوْمَئِذٍ يَتَذَكَّرُ الْإِنسَانُ وَأَنَّىٰ لَهُ الذِّكْرَىٰ (23)
ja paljastaa helvetin, sinä päivänä ihminen noudattaisi kehoitusta, mutta miksi hyödyksi on hänelle totteleminen enää |
يَقُولُ يَا لَيْتَنِي قَدَّمْتُ لِحَيَاتِي (24)
Hän sanoo: »Voi, jospa olisin huolehtinut tulevasta elämästäni!» |
فَيَوْمَئِذٍ لَّا يُعَذِّبُ عَذَابَهُ أَحَدٌ (25)
Mutta tuona päivänä ei kukaan rankaise niinkuin Hän |
وَلَا يُوثِقُ وَثَاقَهُ أَحَدٌ (26)
ei kukaan sido niinkuin Hän |
يَا أَيَّتُهَا النَّفْسُ الْمُطْمَئِنَّةُ (27)
Sinä levon löytänyt sielu |
ارْجِعِي إِلَىٰ رَبِّكِ رَاضِيَةً مَّرْضِيَّةً (28)
palaa Herrasi luo saadaksesi Hänestä lohtusi ja ollaksesi Hänelle otollinen |
فَادْخُلِي فِي عِبَادِي (29)
astu siis Minun palvelijoitteni joukkoon |
وَادْخُلِي جَنَّتِي (30)
Niin, astu autuuden tarhaan |
