| وَالْعَادِيَاتِ ضَبْحًا (1) Kautta korskuvien sotaratsujen |
| فَالْمُورِيَاتِ قَدْحًا (2) joiden kavioniskuista säkenöi tulta |
| فَالْمُغِيرَاتِ صُبْحًا (3) jotka riuhtoutuvat hyökkäykseen aamulla |
| فَأَثَرْنَ بِهِ نَقْعًا (4) nostattavat tomupilven ilmaan |
| فَوَسَطْنَ بِهِ جَمْعًا (5) ja syöksyvät sotalaumojen joukkoon |
| إِنَّ الْإِنسَانَ لِرَبِّهِ لَكَنُودٌ (6) totisesti, ihminen on kiittämätön Herraansa kohtaan |
| وَإِنَّهُ عَلَىٰ ذَٰلِكَ لَشَهِيدٌ (7) hänen on itsensä myönnettävä se |
| وَإِنَّهُ لِحُبِّ الْخَيْرِ لَشَدِيدٌ (8) Miten ahnaasti hän himoitseekaan maallista tavaraa |
| ۞ أَفَلَا يَعْلَمُ إِذَا بُعْثِرَ مَا فِي الْقُبُورِ (9) Eikö hän tiedä, että tulee hetki, jolloin kaikki haudoista herätetään |
| وَحُصِّلَ مَا فِي الصُّدُورِ (10) jolloin päivänvaloon tulee kaikki, mikä oli poven kätkössä |
| إِنَّ رَبَّهُم بِهِمْ يَوْمَئِذٍ لَّخَبِيرٌ (11) Sinä päivänä heidän Herransa totisesti tuomitsee heidät tietonsa mukaan |