طه (1)
Taa Haa |
مَا أَنزَلْنَا عَلَيْكَ الْقُرْآنَ لِتَشْقَىٰ (2)
Emme ole lähettänyt sinulle Koraania tehdäksemme sinua onnettomaksi |
إِلَّا تَذْكِرَةً لِّمَن يَخْشَىٰ (3)
vaan jotta se olisi kehoitus Jumalaa pelkääville |
تَنزِيلًا مِّمَّنْ خَلَقَ الْأَرْضَ وَالسَّمَاوَاتِ الْعُلَى (4)
Hänen lähettämänsä, joka on luonut taivaan korkeudet ja maan |
الرَّحْمَٰنُ عَلَى الْعَرْشِ اسْتَوَىٰ (5)
Hänelle, Armahtajalle, joka on noussut valtaistuimelleen |
لَهُ مَا فِي السَّمَاوَاتِ وَمَا فِي الْأَرْضِ وَمَا بَيْنَهُمَا وَمَا تَحْتَ الثَّرَىٰ (6)
kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja mitä on maan päällä, mitä on niiden välillä ja maan alla |
وَإِن تَجْهَرْ بِالْقَوْلِ فَإِنَّهُ يَعْلَمُ السِّرَّ وَأَخْفَى (7)
Siksi ei sinun tarvitse rukoilla kovalla äänellä; sillä Hän tietää yhtä hyvin salaisen ja kätketyn |
اللَّهُ لَا إِلَٰهَ إِلَّا هُوَ ۖ لَهُ الْأَسْمَاءُ الْحُسْنَىٰ (8)
Ei ole muita jumalia kuin Jumala; hänelle kuuluvat ihanimmat nimitykset |
وَهَلْ أَتَاكَ حَدِيثُ مُوسَىٰ (9)
Oletko kuullut kertomusta Mooseksesta |
إِذْ رَأَىٰ نَارًا فَقَالَ لِأَهْلِهِ امْكُثُوا إِنِّي آنَسْتُ نَارًا لَّعَلِّي آتِيكُم مِّنْهَا بِقَبَسٍ أَوْ أَجِدُ عَلَى النَّارِ هُدًى (10)
Kun hän näki tulen, hän lausui perheelleen: »Malttakaa! Minä totisesti näen tulen. Ehkä hankin siitä teille virikeliekin tai kenties saan sen kautta johdatuksen.» |
فَلَمَّا أَتَاهَا نُودِيَ يَا مُوسَىٰ (11)
Kun hän sitten lähestyi tulta, kuului ääni: »Oi Mooses |
إِنِّي أَنَا رَبُّكَ فَاخْلَعْ نَعْلَيْكَ ۖ إِنَّكَ بِالْوَادِ الْمُقَدَّسِ طُوًى (12)
Totisesti, Minä olen sinun Herrasi. Riisu kenkäsi, sillä olet pyhässä Tuwan laaksossa |
وَأَنَا اخْتَرْتُكَ فَاسْتَمِعْ لِمَا يُوحَىٰ (13)
Minä olen valinnut sinut, kuule siis, mitä sinulle ilmaistaan |
إِنَّنِي أَنَا اللَّهُ لَا إِلَٰهَ إِلَّا أَنَا فَاعْبُدْنِي وَأَقِمِ الصَّلَاةَ لِذِكْرِي (14)
Totisesti, Minä olen Jumala, eikä ole muuta jumalaa kuin Minä. Sentähden palvele Minua ja suorita rukouksesi pitäen Minut mielessäsi |
إِنَّ السَّاعَةَ آتِيَةٌ أَكَادُ أُخْفِيهَا لِتُجْزَىٰ كُلُّ نَفْسٍ بِمَا تَسْعَىٰ (15)
Totisesti, hetki lähestyy, Minä vedän sen esiin salasta, ja jokainen sielu saa palkan tekojensa mukaan |
فَلَا يَصُدَّنَّكَ عَنْهَا مَن لَّا يُؤْمِنُ بِهَا وَاتَّبَعَ هَوَاهُ فَتَرْدَىٰ (16)
Sentähden älä anna sellaisen, joka ei siihen usko ja seuraa vain himojaan, kääntää pois siitä huomiotasi, muuten joudut turmion omaksi |
وَمَا تِلْكَ بِيَمِينِكَ يَا مُوسَىٰ (17)
Mutta mitä sinulla on oikeassa kädessäsi, Mooses?» |
قَالَ هِيَ عَصَايَ أَتَوَكَّأُ عَلَيْهَا وَأَهُشُّ بِهَا عَلَىٰ غَنَمِي وَلِيَ فِيهَا مَآرِبُ أُخْرَىٰ (18)
Hän vastasi: »Se on sauvani. Siihen minä nojaudun ja sillä pudistelen lehtiä maahan lampaitani varten ja käytän sitä muihinkin tarkoituksiin.» |
قَالَ أَلْقِهَا يَا مُوسَىٰ (19)
Jumala sanoi: »Heitä se maahan, Mooses!» |
فَأَلْقَاهَا فَإِذَا هِيَ حَيَّةٌ تَسْعَىٰ (20)
Niin hän heitti sen maahan, ja katso, siitä tuli mateleva käärme |
قَالَ خُذْهَا وَلَا تَخَفْ ۖ سَنُعِيدُهَا سِيرَتَهَا الْأُولَىٰ (21)
Jumala sanoi: »Ota se käteesi äläkä pelkää! Me muutamme sen jälleen entiseen tilaansa |
وَاضْمُمْ يَدَكَ إِلَىٰ جَنَاحِكَ تَخْرُجْ بَيْضَاءَ مِنْ غَيْرِ سُوءٍ آيَةً أُخْرَىٰ (22)
Ja purista kätesi kainaloosi, niin se käy kokonaan valkeaksi, ei kuitenkaan taudin tartuttamaksi - tämä on toinen merkki |
لِنُرِيَكَ مِنْ آيَاتِنَا الْكُبْرَى (23)
Tämä siksi, että Me voisimme näyttää sinulle joitakin suurimpia merkkejämme |
اذْهَبْ إِلَىٰ فِرْعَوْنَ إِنَّهُ طَغَىٰ (24)
Lähde faraon luokse. Totisesti, hän on paisunut yli mittojensa.» |
قَالَ رَبِّ اشْرَحْ لِي صَدْرِي (25)
Mooses sanoi: »Herrani, vahvista mieltäni |
وَيَسِّرْ لِي أَمْرِي (26)
järjestä tehtäväni minulle helpoksi |
وَاحْلُلْ عُقْدَةً مِّن لِّسَانِي (27)
ja avaa kieleni siteet |
يَفْقَهُوا قَوْلِي (28)
jotta he ymmärtäisivät puheeni |
وَاجْعَل لِّي وَزِيرًا مِّنْ أَهْلِي (29)
Anna minulle avukseni joku perheestäni |
هَارُونَ أَخِي (30)
Aaron veljeni |
اشْدُدْ بِهِ أَزْرِي (31)
ja tue minua hänen kauttansa |
وَأَشْرِكْهُ فِي أَمْرِي (32)
sekä tee hänet osalliseksi tehtävääni |
كَيْ نُسَبِّحَكَ كَثِيرًا (33)
jotta voisimme suuresti Sinun kunniaasi kirkastaa |
وَنَذْكُرَكَ كَثِيرًا (34)
ja että voisimme Sinua alati muistaa |
إِنَّكَ كُنتَ بِنَا بَصِيرًا (35)
Totisesti, Sinä valvot meitä valppaasti.» |
قَالَ قَدْ أُوتِيتَ سُؤْلَكَ يَا مُوسَىٰ (36)
Jumala lausui: »Tapahtukoon sinulle, mitä pyydät, Mooses |
وَلَقَدْ مَنَنَّا عَلَيْكَ مَرَّةً أُخْرَىٰ (37)
Totisesti, jo kerran aikaisemmin Me olemme kohdistanut sinuun suosiomme |
إِذْ أَوْحَيْنَا إِلَىٰ أُمِّكَ مَا يُوحَىٰ (38)
kun käskimme äitiäsi näin sanoen |
أَنِ اقْذِفِيهِ فِي التَّابُوتِ فَاقْذِفِيهِ فِي الْيَمِّ فَلْيُلْقِهِ الْيَمُّ بِالسَّاحِلِ يَأْخُذْهُ عَدُوٌّ لِّي وَعَدُوٌّ لَّهُ ۚ وَأَلْقَيْتُ عَلَيْكَ مَحَبَّةً مِّنِّي وَلِتُصْنَعَ عَلَىٰ عَيْنِي (39)
Laske hänet vasuun ja aseta vasu veteen, niin että virta työntää hänet rannalle, jolloin eräs, joka on sekä Minun että hänen vihollisensa, nostaa hänet ylös.' Ja Minä olen osoittanut sinulle rakkauttani, jotta sinut, kasvatettaisiin silmieni edessä |
إِذْ تَمْشِي أُخْتُكَ فَتَقُولُ هَلْ أَدُلُّكُمْ عَلَىٰ مَن يَكْفُلُهُ ۖ فَرَجَعْنَاكَ إِلَىٰ أُمِّكَ كَيْ تَقَرَّ عَيْنُهَا وَلَا تَحْزَنَ ۚ وَقَتَلْتَ نَفْسًا فَنَجَّيْنَاكَ مِنَ الْغَمِّ وَفَتَنَّاكَ فُتُونًا ۚ فَلَبِثْتَ سِنِينَ فِي أَهْلِ مَدْيَنَ ثُمَّ جِئْتَ عَلَىٰ قَدَرٍ يَا مُوسَىٰ (40)
Kun sisareni kulki ohi ja sanoi: 'Näytänkö teille jonkun, joka hänestä huolehtii?' niin Me toimitimme sinut äitisi huostaan, jotta hänen silmänsä kirkastuisivat ja ettei hän enää murehtisi. Sinä tapoit erään miehen, mutta Me pelastimme sinut hädästä, Me karkaisimme sinua myös kurituksella. Senjälkeen sinä viivyit muutamia vuosia Midianin asukkaitten keskuudessa. Ja nyt saavuit käskystämme tänne, oi Mooses |
وَاصْطَنَعْتُكَ لِنَفْسِي (41)
Minä olen valinnut sinut Itseäni varten |
اذْهَبْ أَنتَ وَأَخُوكَ بِآيَاتِي وَلَا تَنِيَا فِي ذِكْرِي (42)
Menkää, sinä ja veljesi, viemään Minun merkkejäni ja pitäkää Minut herkeämättä mielessänne |
اذْهَبَا إِلَىٰ فِرْعَوْنَ إِنَّهُ طَغَىٰ (43)
Lähtekää kumpikin faraon luokse, sillä totisesti, hän on paisunut |
فَقُولَا لَهُ قَوْلًا لَّيِّنًا لَّعَلَّهُ يَتَذَكَّرُ أَوْ يَخْشَىٰ (44)
Puhukaa hänelle sitten sävyisästi, ehkä hän ottaa siitä vaarin tai kavahtaa.» |
قَالَا رَبَّنَا إِنَّنَا نَخَافُ أَن يَفْرُطَ عَلَيْنَا أَوْ أَن يَطْغَىٰ (45)
He sanoivat: »Herra, me pelkäämme, että hän kiihtyy pahasti meitä vastaan tai rikkoo Sinua vastaan.» |
قَالَ لَا تَخَافَا ۖ إِنَّنِي مَعَكُمَا أَسْمَعُ وَأَرَىٰ (46)
Jumala vastasi: »Alkää pelätkö, totisesti, Minä olen kanssanne. Minä kuulen ja minä näen |
فَأْتِيَاهُ فَقُولَا إِنَّا رَسُولَا رَبِّكَ فَأَرْسِلْ مَعَنَا بَنِي إِسْرَائِيلَ وَلَا تُعَذِّبْهُمْ ۖ قَدْ جِئْنَاكَ بِآيَةٍ مِّن رَّبِّكَ ۖ وَالسَّلَامُ عَلَىٰ مَنِ اتَّبَعَ الْهُدَىٰ (47)
Menkää sentähden yhdessä hänen eteensä ja sanokaa: 'Totisesti, me olemme Herrasi lähettiläitä. Lähetä siis Israelin lapset meidän mukanamme äläkä aiheuta heille kärsimyksiä. Olemme tulleet sinun luoksesi tuomaan tunnusmerkkejä Herraltasi. Rauha olkoon sille, joka seuraa johdatusta |
إِنَّا قَدْ أُوحِيَ إِلَيْنَا أَنَّ الْعَذَابَ عَلَىٰ مَن كَذَّبَ وَتَوَلَّىٰ (48)
Totisesti, meille on ilmoitettu, että rangaistus on varmaan kohtaava sitä, joka puhuu valhetta ja kääntyy pois.'» |
قَالَ فَمَن رَّبُّكُمَا يَا مُوسَىٰ (49)
Hän sanoi: »Oi Mooses, kuka onkaan teidän kummankin Herra?» |
قَالَ رَبُّنَا الَّذِي أَعْطَىٰ كُلَّ شَيْءٍ خَلْقَهُ ثُمَّ هَدَىٰ (50)
Hän vastasi: »Meidän Herramme on Hän, joka loi kaiken muotoihinsa ja sitten ylläpitää sitä kaitselmuksen kautta.» |
قَالَ فَمَا بَالُ الْقُرُونِ الْأُولَىٰ (51)
Hän sanoi:»Millainen onkaan aikaisempien sukupolvien olotila?» |
قَالَ عِلْمُهَا عِندَ رَبِّي فِي كِتَابٍ ۖ لَّا يَضِلُّ رَبِّي وَلَا يَنسَى (52)
Mooses vastasi: »Tiedot heistä ovat Herrani luona olevassa Kirjassa. Herrani ei erehdy eikä unohda |
الَّذِي جَعَلَ لَكُمُ الْأَرْضَ مَهْدًا وَسَلَكَ لَكُمْ فِيهَا سُبُلًا وَأَنزَلَ مِنَ السَّمَاءِ مَاءً فَأَخْرَجْنَا بِهِ أَزْوَاجًا مِّن نَّبَاتٍ شَتَّىٰ (53)
Hän on luonut maan teidän kehdoksenne ja aukonut siihen polkuja teitä varten; ja Hän lähettää teille sateen pilvistä.» Niin olemme myös verhonnut maan monenlaisilla kasveilla |
كُلُوا وَارْعَوْا أَنْعَامَكُمْ ۗ إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَآيَاتٍ لِّأُولِي النُّهَىٰ (54)
Syökää niitä itse ja ruokkikaa niillä karjaanne. Totisesti, tässä on merkkejä sellaisille, joilla on ymmärrystä |
۞ مِنْهَا خَلَقْنَاكُمْ وَفِيهَا نُعِيدُكُمْ وَمِنْهَا نُخْرِجُكُمْ تَارَةً أُخْرَىٰ (55)
Maasta me teidät loimme, maaksi teidät jälleen muutamme ja maasta Me vielä kerran teidät eloon herätämme |
وَلَقَدْ أَرَيْنَاهُ آيَاتِنَا كُلَّهَا فَكَذَّبَ وَأَبَىٰ (56)
Totisesti, Me näytimme hänelle kaikki merkkimme, mutta hän selitti ne vaiheeksi ja torjui ne |
قَالَ أَجِئْتَنَا لِتُخْرِجَنَا مِنْ أَرْضِنَا بِسِحْرِكَ يَا مُوسَىٰ (57)
Hän sanoi: »Oi Mooses, oletko tullut luoksemme karkoittaaksesi meidät taikakeinoillasi pois maastamme |
فَلَنَأْتِيَنَّكَ بِسِحْرٍ مِّثْلِهِ فَاجْعَلْ بَيْنَنَا وَبَيْنَكَ مَوْعِدًا لَّا نُخْلِفُهُ نَحْنُ وَلَا أَنتَ مَكَانًا سُوًى (58)
Siinä tapauksessa aiomme käyttää sinua vastaan samanlaista taikakeinoa. Ehdota siis määrähetki, josta emme poikkea, et sinä emmekä me, ja jolloin kohtaamme toisemme jollakin keskeisellä paikalla.» |
قَالَ مَوْعِدُكُمْ يَوْمُ الزِّينَةِ وَأَن يُحْشَرَ النَّاسُ ضُحًى (59)
Mooses lausui: »Määrähetki olkoon teidän juhlapäivänänne, jolloin kansa kokoontukoon jo aamulla.» |
فَتَوَلَّىٰ فِرْعَوْنُ فَجَمَعَ كَيْدَهُ ثُمَّ أَتَىٰ (60)
Senjälkeen farao vetäytyi pois, teki suunnitelmansa ja palasi takaisin |
قَالَ لَهُم مُّوسَىٰ وَيْلَكُمْ لَا تَفْتَرُوا عَلَى اللَّهِ كَذِبًا فَيُسْحِتَكُم بِعَذَابٍ ۖ وَقَدْ خَابَ مَنِ افْتَرَىٰ (61)
Mooses lausui heille: »Voi teitä! Älkää keksikö juonia Jumalaa vastaan, sillä Hän tuhoaa teidät rangaistuksellaan; totisesti ei ole toivomaansa menestystä sillä, joka juonia punoo.» |
فَتَنَازَعُوا أَمْرَهُم بَيْنَهُمْ وَأَسَرُّوا النَّجْوَىٰ (62)
Sitten he kiistelivät asiasta keskenänsä ja pitivät salaista neuvottelua |
قَالُوا إِنْ هَٰذَانِ لَسَاحِرَانِ يُرِيدَانِ أَن يُخْرِجَاكُم مِّنْ أَرْضِكُم بِسِحْرِهِمَا وَيَذْهَبَا بِطَرِيقَتِكُمُ الْمُثْلَىٰ (63)
Jotkut heistä sanoivat: »Nämä kaksi miestä ovat totisesti taikureita, jotka noituudellaan haluavat karkoittaa teidät pois maastanne ja hävittää teidän sivistyneet tapanne |
فَأَجْمِعُوا كَيْدَكُمْ ثُمَّ ائْتُوا صَفًّا ۚ وَقَدْ أَفْلَحَ الْيَوْمَ مَنِ اسْتَعْلَىٰ (64)
Senvuoksi saattakaa suunnitelmanne valmiiksi ja astukaa riveihin! Totisesti, onnellinen se, joka tänään voittaa |
قَالُوا يَا مُوسَىٰ إِمَّا أَن تُلْقِيَ وَإِمَّا أَن نَّكُونَ أَوَّلَ مَنْ أَلْقَىٰ (65)
He sanoivat: »Oi Mooses, heitätkö sinä, vai teemmekö me sen ensiksi |
قَالَ بَلْ أَلْقُوا ۖ فَإِذَا حِبَالُهُمْ وَعِصِيُّهُمْ يُخَيَّلُ إِلَيْهِ مِن سِحْرِهِمْ أَنَّهَا تَسْعَىٰ (66)
Hän vastasi: »Ei, heittäkää te!» Kun he niin tekivät, näytti hänestä, heidän taikuutensa voimasta, aivan kuin heidän köytensä ja sauvansa todella liikkuisivat |
فَأَوْجَسَ فِي نَفْسِهِ خِيفَةً مُّوسَىٰ (67)
Silloin Mooses tunsi pelkoa sydämessään |
قُلْنَا لَا تَخَفْ إِنَّكَ أَنتَ الْأَعْلَىٰ (68)
Me sanoimme: »Älä pelkää, sinä pääset varmasti voitolle |
وَأَلْقِ مَا فِي يَمِينِكَ تَلْقَفْ مَا صَنَعُوا ۖ إِنَّمَا صَنَعُوا كَيْدُ سَاحِرٍ ۖ وَلَا يُفْلِحُ السَّاحِرُ حَيْثُ أَتَىٰ (69)
Heitä maahan, mitä sinulla on oikeassa kädessäsi, ja se on nielevä kaiken, mitä he ovat tehneet. He ovat suorittaneet pelkän taikurin tempun, mutta taikuri ei ole koskaan menestyvä, minne tahansa hän meneekin.» |
فَأُلْقِيَ السَّحَرَةُ سُجَّدًا قَالُوا آمَنَّا بِرَبِّ هَارُونَ وَمُوسَىٰ (70)
Ja taikurit lankesivat maahan kunnioituksesta ja sanoivat: »Me uskomme Aaronin ja Mooseksen Herraan.» |
قَالَ آمَنتُمْ لَهُ قَبْلَ أَنْ آذَنَ لَكُمْ ۖ إِنَّهُ لَكَبِيرُكُمُ الَّذِي عَلَّمَكُمُ السِّحْرَ ۖ فَلَأُقَطِّعَنَّ أَيْدِيَكُمْ وَأَرْجُلَكُم مِّنْ خِلَافٍ وَلَأُصَلِّبَنَّكُمْ فِي جُذُوعِ النَّخْلِ وَلَتَعْلَمُنَّ أَيُّنَا أَشَدُّ عَذَابًا وَأَبْقَىٰ (71)
Silloin lausui farao: »Uskotteko te häneen ennenkuin minä annan teille luvan? Totisesti, hän on teidän mestarinne, joka on opettanut teille noituutta. Sentähden minä olen leikkaava teiltä käden ja jalan vastakkaisilta puolilta ja naulitseva teidät palmunrunkoon. Tctisesti, silloin tiedätte, kuka meistä on kurittamisessa ankarin ja sitkein.» |
قَالُوا لَن نُّؤْثِرَكَ عَلَىٰ مَا جَاءَنَا مِنَ الْبَيِّنَاتِ وَالَّذِي فَطَرَنَا ۖ فَاقْضِ مَا أَنتَ قَاضٍ ۖ إِنَّمَا تَقْضِي هَٰذِهِ الْحَيَاةَ الدُّنْيَا (72)
He vastasivat: »Emme voi todellakaan asettaa sinua korkeammalle kuin sen, mikä meille on ilmaistu selvin tunnusmerkein, emmekä Hänen yläpuolelleen, joka meidät on luonut. Pane siis päätöksesi täytäntöön, kuten aiot. Sinun määräyksesi ulottuvat vain tämän maailman elämään |
إِنَّا آمَنَّا بِرَبِّنَا لِيَغْفِرَ لَنَا خَطَايَانَا وَمَا أَكْرَهْتَنَا عَلَيْهِ مِنَ السِّحْرِ ۗ وَاللَّهُ خَيْرٌ وَأَبْقَىٰ (73)
Totisesti, me uskomme Herraamme, että Hän voi antaa anteeksi syntimme ja noituuden, mihin sinä meidät pakotit. Jumala on paras ja pysyvin.» |
إِنَّهُ مَن يَأْتِ رَبَّهُ مُجْرِمًا فَإِنَّ لَهُ جَهَنَّمَ لَا يَمُوتُ فِيهَا وَلَا يَحْيَىٰ (74)
Totisesti, joka saapuu Herransa eteen synnin tilassa, häntä varten on helvetti. Siellä hän ei voi kuolla eikä liioin elää |
وَمَن يَأْتِهِ مُؤْمِنًا قَدْ عَمِلَ الصَّالِحَاتِ فَأُولَٰئِكَ لَهُمُ الدَّرَجَاتُ الْعُلَىٰ (75)
Mutta joka saapuu Hänen eteensä uskovaisena, hyviä töitä suoritettuaan, hän kuuluu niihin, joita varten on korkein kunnia |
جَنَّاتُ عَدْنٍ تَجْرِي مِن تَحْتِهَا الْأَنْهَارُ خَالِدِينَ فِيهَا ۚ وَذَٰلِكَ جَزَاءُ مَن تَزَكَّىٰ (76)
ikuiset puutarhat, joiden kautta joet virtaavat ja joissa he saavat alati asua. Tällaisen palkinnon saa se, joka tekee parannuksen |
وَلَقَدْ أَوْحَيْنَا إِلَىٰ مُوسَىٰ أَنْ أَسْرِ بِعِبَادِي فَاضْرِبْ لَهُمْ طَرِيقًا فِي الْبَحْرِ يَبَسًا لَّا تَخَافُ دَرَكًا وَلَا تَخْشَىٰ (77)
Totisesti, Me annoimme Moosekselle näin kuuluvan käskyn: »Lähde matkaan palvelijaini kanssa yöaikaan ja avaa heille kuiva tie meren halki. Älä pelkää, että sinut saavutetaan, vaan kulje säikkymättä eteenpäin |
فَأَتْبَعَهُمْ فِرْعَوْنُ بِجُنُودِهِ فَغَشِيَهُم مِّنَ الْيَمِّ مَا غَشِيَهُمْ (78)
Mutta farao ajoi heitä sotajoukkoineen takaa, ja silloin meri peitti heidät alleen, hukuttaen kaikki |
وَأَضَلَّ فِرْعَوْنُ قَوْمَهُ وَمَا هَدَىٰ (79)
Sillä farao johti kansansa harhaan eikä opastanut sitä oikealle tielle |
يَا بَنِي إِسْرَائِيلَ قَدْ أَنجَيْنَاكُم مِّنْ عَدُوِّكُمْ وَوَاعَدْنَاكُمْ جَانِبَ الطُّورِ الْأَيْمَنَ وَنَزَّلْنَا عَلَيْكُمُ الْمَنَّ وَالسَّلْوَىٰ (80)
»Oi Israelin lapset! Totisesti, Me pelastimme teidät vihollisistanne ja teimme kanssanne liiton vuoren oikealla puolella sekä lähetimme teille mannaa ja peltopyitä |
كُلُوا مِن طَيِّبَاتِ مَا رَزَقْنَاكُمْ وَلَا تَطْغَوْا فِيهِ فَيَحِلَّ عَلَيْكُمْ غَضَبِي ۖ وَمَن يَحْلِلْ عَلَيْهِ غَضَبِي فَقَدْ هَوَىٰ (81)
Syökää kaikkea hyvää, mitä olemme ravinnoksenne suonut, mutta älkää menkö hillittömyyksiin, ettei vihani lankea päällenne, sillä ketä minun vihani kohtaa, hän totisesti hukkuu |
وَإِنِّي لَغَفَّارٌ لِّمَن تَابَ وَآمَنَ وَعَمِلَ صَالِحًا ثُمَّ اهْتَدَىٰ (82)
Mutta Minä olen peräti anteeksiantavainen sitä kohtaan, joka kääntyy ja uskoo sekä tekee hyvää ja pysyy jatkuvasti oikealla tiellä |
۞ وَمَا أَعْجَلَكَ عَن قَوْمِكَ يَا مُوسَىٰ (83)
»Mutta miksi olet kiirehtinyt pois kansasi luota,oi Mooses?» |
قَالَ هُمْ أُولَاءِ عَلَىٰ أَثَرِي وَعَجِلْتُ إِلَيْكَ رَبِّ لِتَرْضَىٰ (84)
Hän vastasi: »He seuraavat jälkiäni, ja minä kiiruhdan luoksesi, oi Herra, jotta olisit minuun tyytyväinen.» |
قَالَ فَإِنَّا قَدْ فَتَنَّا قَوْمَكَ مِن بَعْدِكَ وَأَضَلَّهُمُ السَّامِرِيُّ (85)
Silloin Herra lausui: »Totisesti, olemme koetellut kansaasi sinun poistuttuasi, sillä Saamiri on johdattanut sen harhaan.» |
فَرَجَعَ مُوسَىٰ إِلَىٰ قَوْمِهِ غَضْبَانَ أَسِفًا ۚ قَالَ يَا قَوْمِ أَلَمْ يَعِدْكُمْ رَبُّكُمْ وَعْدًا حَسَنًا ۚ أَفَطَالَ عَلَيْكُمُ الْعَهْدُ أَمْ أَرَدتُّمْ أَن يَحِلَّ عَلَيْكُمْ غَضَبٌ مِّن رَّبِّكُمْ فَأَخْلَفْتُم مَّوْعِدِي (86)
Silloin Mooses palasi kansansa luokse täynnä kiivautta ja murhetta. Hän sanoi: »Oi kansani, eikö Herranne antanut teille ihanan lupauksen? Näyttikö sovittu aika teistä liian pitkältä? Vai toivoitteko Herran vihan lankeavan päällenne, koska rikoitte minulle tekemänne lupauksen |
قَالُوا مَا أَخْلَفْنَا مَوْعِدَكَ بِمَلْكِنَا وَلَٰكِنَّا حُمِّلْنَا أَوْزَارًا مِّن زِينَةِ الْقَوْمِ فَقَذَفْنَاهَا فَكَذَٰلِكَ أَلْقَى السَّامِرِيُّ (87)
He vastasivat: »Me emme rikkoneet lupausta omasta tahdostamme, vaan meidät pakotettiin kantamaan raskaat taakat kansan koristeita ja heittämään ne tuleen, ja Saamiri teki samoin.» |
فَأَخْرَجَ لَهُمْ عِجْلًا جَسَدًا لَّهُ خُوَارٌ فَقَالُوا هَٰذَا إِلَٰهُكُمْ وَإِلَٰهُ مُوسَىٰ فَنَسِيَ (88)
Siten Saamiri valmisti heille (kulta)vasikan, josta lähti kumea ääni. Ja he sanoivat: »Tämä on teidän jumalanne ja Mooseksen jumala, mutta hän on sen unohtanut.» |
أَفَلَا يَرَوْنَ أَلَّا يَرْجِعُ إِلَيْهِمْ قَوْلًا وَلَا يَمْلِكُ لَهُمْ ضَرًّا وَلَا نَفْعًا (89)
Eivätkö he huomanneet, että se ei puhunut heille ainoatakaan sanaa, ja ettei sillä ollut valtaa tehdä heille vahinkoa eikä hyvääkään |
وَلَقَدْ قَالَ لَهُمْ هَارُونُ مِن قَبْلُ يَا قَوْمِ إِنَّمَا فُتِنتُم بِهِ ۖ وَإِنَّ رَبَّكُمُ الرَّحْمَٰنُ فَاتَّبِعُونِي وَأَطِيعُوا أَمْرِي (90)
Tosin oli Aaron jo aikaisemmin heille puhunut: »Oi kansani! Näin olette hankkineet itsellenne koettelemuksen. Mutta totisesti, Herranne on kaikkein armollisin, sentähden seuratkaa minua ja totelkaa käskyäni.» |
قَالُوا لَن نَّبْرَحَ عَلَيْهِ عَاكِفِينَ حَتَّىٰ يَرْجِعَ إِلَيْنَا مُوسَىٰ (91)
He vastasivat: »Emme lakkaa sitä palvelemasta, ennen kuin Mooses palaa luoksemme.» |
قَالَ يَا هَارُونُ مَا مَنَعَكَ إِذْ رَأَيْتَهُمْ ضَلُّوا (92)
Mooses lausui: »Oi Aaron! Kun näit heidän joutuvan harhaannukseen |
أَلَّا تَتَّبِعَنِ ۖ أَفَعَصَيْتَ أَمْرِي (93)
mikä esti sinua seuraamasta minua? Etkö tottele käskyäni?» |
قَالَ يَا ابْنَ أُمَّ لَا تَأْخُذْ بِلِحْيَتِي وَلَا بِرَأْسِي ۖ إِنِّي خَشِيتُ أَن تَقُولَ فَرَّقْتَ بَيْنَ بَنِي إِسْرَائِيلَ وَلَمْ تَرْقُبْ قَوْلِي (94)
Hän vastasi: »Oi äitini poika! Älä tartu partaani äläkä päähäni. Pelkäsin todella sinun sanovan: 'Olet aikaansaanut hajaannusta Israelin lasten keskuudessa odottamatta minun ratkaisuani.'» |
قَالَ فَمَا خَطْبُكَ يَا سَامِرِيُّ (95)
Mooses sanoi: »Miten on sinun laitasi, oi Saamiri?» |
قَالَ بَصُرْتُ بِمَا لَمْ يَبْصُرُوا بِهِ فَقَبَضْتُ قَبْضَةً مِّنْ أَثَرِ الرَّسُولِ فَنَبَذْتُهَا وَكَذَٰلِكَ سَوَّلَتْ لِي نَفْسِي (96)
Hän vastasi: »Minä näin, mitä he eivät nähneet; otin pölyä lähettilään jalanjäljistä, mutta sitten heitin sen pois. Tämä näytti parhaalta mielestäni.» |
قَالَ فَاذْهَبْ فَإِنَّ لَكَ فِي الْحَيَاةِ أَن تَقُولَ لَا مِسَاسَ ۖ وَإِنَّ لَكَ مَوْعِدًا لَّن تُخْلَفَهُ ۖ وَانظُرْ إِلَىٰ إِلَٰهِكَ الَّذِي ظَلْتَ عَلَيْهِ عَاكِفًا ۖ لَّنُحَرِّقَنَّهُ ثُمَّ لَنَنسِفَنَّهُ فِي الْيَمِّ نَسْفًا (97)
Mooses lausui: »Mene matkaasi, osasi on tässä elämässä sanoa: 'Älkää minuun koskeko!' Totisesti, sinua varten on määrähetki, jota et voi välttää. Katso jumalaasi, jota niin kauan palvelit, Me poltamme sen ja sitten sirotamme tuhkan mereen.» |
إِنَّمَا إِلَٰهُكُمُ اللَّهُ الَّذِي لَا إِلَٰهَ إِلَّا هُوَ ۚ وَسِعَ كُلَّ شَيْءٍ عِلْمًا (98)
Jumalanne on ainoa Jumala: Hänen rinnallaan ei ole muuta jumalaa. Hän sulkee tietoonsa kaikki asiat |
كَذَٰلِكَ نَقُصُّ عَلَيْكَ مِنْ أَنبَاءِ مَا قَدْ سَبَقَ ۚ وَقَدْ آتَيْنَاكَ مِن لَّدُنَّا ذِكْرًا (99)
Näin olemme kertonut sinulle siitä, mitä aikaisemmin on tapahtunut, ja olemme antanut sinulle muistutuksen Itsestämme |
مَّنْ أَعْرَضَ عَنْهُ فَإِنَّهُ يَحْمِلُ يَوْمَ الْقِيَامَةِ وِزْرًا (100)
joka kääntyy pois, saa ylösnousemuksen päivänä kantaa taakkansa |
خَالِدِينَ فِيهِ ۖ وَسَاءَ لَهُمْ يَوْمَ الْقِيَامَةِ حِمْلًا (101)
Ikuisesti he saavat sitä tehdä, ja surkea on heidän kuormansa oleva ylösnousemuksen päivänä |
يَوْمَ يُنفَخُ فِي الصُّورِ ۚ وَنَحْشُرُ الْمُجْرِمِينَ يَوْمَئِذٍ زُرْقًا (102)
Sinä päivänä puhalletaan pasuunoihin, ja Me kokoamme syntiset sokaistuina |
يَتَخَافَتُونَ بَيْنَهُمْ إِن لَّبِثْتُمْ إِلَّا عَشْرًا (103)
Hiljaa he silloin puhuvat toisillensa ja sanovat: »Olette viipyneet vain kymmenen (päivää).» |
نَّحْنُ أَعْلَمُ بِمَا يَقُولُونَ إِذْ يَقُولُ أَمْثَلُهُمْ طَرِيقَةً إِن لَّبِثْتُمْ إِلَّا يَوْمًا (104)
Me tiedämme parhaiten, mitä he sanovat, kun lujauskoisin heistä lausuu: »Ette ole viipyneet kuin päivän.» |
وَيَسْأَلُونَكَ عَنِ الْجِبَالِ فَقُلْ يَنسِفُهَا رَبِّي نَسْفًا (105)
Ja he tekevät sinulle kysymyksiä vuorista. Vastaa: »Herrani on hajoittava ne perustuksiaan myöten.» |
فَيَذَرُهَا قَاعًا صَفْصَفًا (106)
Niiden paikalle Hän jättää aution erämaan |
لَّا تَرَىٰ فِيهَا عِوَجًا وَلَا أَمْتًا (107)
jossa et ole näkevä kohokohtaa etkä kukkulaa |
يَوْمَئِذٍ يَتَّبِعُونَ الدَّاعِيَ لَا عِوَجَ لَهُ ۖ وَخَشَعَتِ الْأَصْوَاتُ لِلرَّحْمَٰنِ فَلَا تَسْمَعُ إِلَّا هَمْسًا (108)
Sinä päivänä he seuraavat kutsujaa, joka kulkee suoraa tietä. Silloin heidän äänensäkin vaimentuvat laupeimman Jumalan edessä, niin että voit kuulla vain hiljaista sorinaa |
يَوْمَئِذٍ لَّا تَنفَعُ الشَّفَاعَةُ إِلَّا مَنْ أَذِنَ لَهُ الرَّحْمَٰنُ وَرَضِيَ لَهُ قَوْلًا (109)
Sinä päivänä ei kenenkään puoltopuheesta ole hyötyä, ellei laupein Jumala häntä hyväksy tai mielisty hänen sanoihinsa |
يَعْلَمُ مَا بَيْنَ أَيْدِيهِمْ وَمَا خَلْفَهُمْ وَلَا يُحِيطُونَ بِهِ عِلْمًا (110)
Hän tietää, mitä heillä on edessään ja mitä takanaan, mutta heidän tietonsa ei tätä käsitä |
۞ وَعَنَتِ الْوُجُوهُ لِلْحَيِّ الْقَيُّومِ ۖ وَقَدْ خَابَ مَنْ حَمَلَ ظُلْمًا (111)
Ja kaikki kasvot nöyrtyvät ikuisesti elävän, ikuisesti pysyvän edessä. Ja turmioon joutuu se, joka vääryyttä harjoittaa |
وَمَن يَعْمَلْ مِنَ الصَّالِحَاتِ وَهُوَ مُؤْمِنٌ فَلَا يَخَافُ ظُلْمًا وَلَا هَضْمًا (112)
Mutta ken tekee hyvää ja on uskovainen, hänen ei tarvitse pelätä vääryyttä eikä ansionsa menetystä |
وَكَذَٰلِكَ أَنزَلْنَاهُ قُرْآنًا عَرَبِيًّا وَصَرَّفْنَا فِيهِ مِنَ الْوَعِيدِ لَعَلَّهُمْ يَتَّقُونَ أَوْ يُحْدِثُ لَهُمْ ذِكْرًا (113)
Tällä tavoin me olemme lähettänyt maan päälle arabiankielisen Koraanin ja selittänyt eri tavoin niitä seikkoja, joilla heitä on uhattu, jotta he hartautta harjoittaisivat tai tulisivat ymmärtäväisiksi |
فَتَعَالَى اللَّهُ الْمَلِكُ الْحَقُّ ۗ وَلَا تَعْجَلْ بِالْقُرْآنِ مِن قَبْلِ أَن يُقْضَىٰ إِلَيْكَ وَحْيُهُ ۖ وَقُل رَّبِّ زِدْنِي عِلْمًا (114)
Ylevä korkeudessaan on Jumala, Kuningas, Totuus. Mutta, Muhammed, älä pidä kiirettä Koraanin suhteen, ennen kuin se täydellisesti on sinulle ilmoitettu. Sano: »Herra, avarra minua tiedossa!» |
وَلَقَدْ عَهِدْنَا إِلَىٰ آدَمَ مِن قَبْلُ فَنَسِيَ وَلَمْ نَجِدْ لَهُ عَزْمًا (115)
Totisesti, jo aikaisemmin Me annoimme käskymme Aadamille, mutta hän unohti sen, emmekä havainnut hänessä lujaa kestävyyttä |
وَإِذْ قُلْنَا لِلْمَلَائِكَةِ اسْجُدُوا لِآدَمَ فَسَجَدُوا إِلَّا إِبْلِيسَ أَبَىٰ (116)
Kun sanomme enkeleille: »Kumartakaa ihmistä (Aadamia)», niin he kumarsivat muut paitsi Iblis (saatana), tämä kieltäytyi |
فَقُلْنَا يَا آدَمُ إِنَّ هَٰذَا عَدُوٌّ لَّكَ وَلِزَوْجِكَ فَلَا يُخْرِجَنَّكُمَا مِنَ الْجَنَّةِ فَتَشْقَىٰ (117)
Senvuoksi sanoimme: »Oi ihminen (Aadam), totisesti, tämä on sinun ja vaimosi vihollinen. Älä anna hänen karkoittaa teitä puutarhasta (paratiisista), sillä silloin tulet onnettomaksi |
إِنَّ لَكَ أَلَّا تَجُوعَ فِيهَا وَلَا تَعْرَىٰ (118)
Totisesti, puutarhassa sinun ei tarvitse nähdä nälkää eikä olla vaatteita vailla |
وَأَنَّكَ لَا تَظْمَأُ فِيهَا وَلَا تَضْحَىٰ (119)
Eikä sinun tarvitse olla janoissasi eikä auringonpaahteessa.» |
فَوَسْوَسَ إِلَيْهِ الشَّيْطَانُ قَالَ يَا آدَمُ هَلْ أَدُلُّكَ عَلَىٰ شَجَرَةِ الْخُلْدِ وَمُلْكٍ لَّا يَبْلَىٰ (120)
Silloin saatana vietteli heidät sanoen: »Oi ihminen (Aadam), näytänkö sinulle kuolemattomuuden puun ja kuningaskunnan, joka ei häviä?» |
فَأَكَلَا مِنْهَا فَبَدَتْ لَهُمَا سَوْآتُهُمَا وَطَفِقَا يَخْصِفَانِ عَلَيْهِمَا مِن وَرَقِ الْجَنَّةِ ۚ وَعَصَىٰ آدَمُ رَبَّهُ فَغَوَىٰ (121)
Niin kumpikin söi siitä, jolloin heidän alastomuutensa ilmeni heille ja he alkoivat peitellä itseään puutarhan lehdillä. Siten ihminen (Aadam) oli tottelematon Herralleen ja lankesi syntiin |
ثُمَّ اجْتَبَاهُ رَبُّهُ فَتَابَ عَلَيْهِ وَهَدَىٰ (122)
Mutta senjälkeen hänen Herransa valitsi hänet jälleen, kääntyi hänen puoleensa ja antoi hänelle johdatuksensa |
قَالَ اهْبِطَا مِنْهَا جَمِيعًا ۖ بَعْضُكُمْ لِبَعْضٍ عَدُوٌّ ۖ فَإِمَّا يَأْتِيَنَّكُم مِّنِّي هُدًى فَمَنِ اتَّبَعَ هُدَايَ فَلَا يَضِلُّ وَلَا يَشْقَىٰ (123)
Hän lausui: »Lähtekää kumpikin täältä maan päälle, ja teistä tulee toistenne viholliset. Kun lähetän teille johdatukseni, niin se, joka sitä seuraa, ei joudu harhaan eikä tule onnettomaksi |
وَمَنْ أَعْرَضَ عَن ذِكْرِي فَإِنَّ لَهُ مَعِيشَةً ضَنكًا وَنَحْشُرُهُ يَوْمَ الْقِيَامَةِ أَعْمَىٰ (124)
Mutta joka kääntää selkänsä Minun varoitukselleni, hänen on eläminen ahdingossa, ja sokeana hän herää ylösnousemuksen päivään.» |
قَالَ رَبِّ لِمَ حَشَرْتَنِي أَعْمَىٰ وَقَدْ كُنتُ بَصِيرًا (125)
Hän on sanova: »Herra, miksi herätit minut sokeana, vaikka aikaisemmin olin näkevä?» |
قَالَ كَذَٰلِكَ أَتَتْكَ آيَاتُنَا فَنَسِيتَهَا ۖ وَكَذَٰلِكَ الْيَوْمَ تُنسَىٰ (126)
Herra vastaa: »Niin on. Sinä sait merkkimme, mutta ylenkatsoit ne, ja juuri senvuoksi Me nyt hylkäämme sinut.» |
وَكَذَٰلِكَ نَجْزِي مَنْ أَسْرَفَ وَلَمْ يُؤْمِن بِآيَاتِ رَبِّهِ ۚ وَلَعَذَابُ الْآخِرَةِ أَشَدُّ وَأَبْقَىٰ (127)
Tällä tavoin me palkitsemme sitä, joka on hillitön eikä usko Herransa ilmoituksiin. Tulevan päivän kuritus on vielä raskaampi ja jatkuvampi |
أَفَلَمْ يَهْدِ لَهُمْ كَمْ أَهْلَكْنَا قَبْلَهُم مِّنَ الْقُرُونِ يَمْشُونَ فِي مَسَاكِنِهِمْ ۗ إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَآيَاتٍ لِّأُولِي النُّهَىٰ (128)
Eivätkö he tiedä, että olemme tuhonnut niin monta ennen heitä elänyttä sukupolvea, joiden asuinsijoilla he kuljeskelevat? Totisesti tässä on merkkejä niille, joilla on ymmärrystä |
وَلَوْلَا كَلِمَةٌ سَبَقَتْ مِن رَّبِّكَ لَكَانَ لِزَامًا وَأَجَلٌ مُّسَمًّى (129)
Ellei Herrasi sana olisi edellä käynyt, olisi heidän tuhonsa jo tullut, mutta heidän hetkensä on määrätty |
فَاصْبِرْ عَلَىٰ مَا يَقُولُونَ وَسَبِّحْ بِحَمْدِ رَبِّكَ قَبْلَ طُلُوعِ الشَّمْسِ وَقَبْلَ غُرُوبِهَا ۖ وَمِنْ آنَاءِ اللَّيْلِ فَسَبِّحْ وَأَطْرَافَ النَّهَارِ لَعَلَّكَ تَرْضَىٰ (130)
Siksi kestä kärsivällisesti mitä he puhuvat, ja ylistä Herraasi kiittämällä Häntä ennen auringonnousua ja ennen sen laskua, ja yön hetkinä ylistä Häntä samoin kuin päivän tunteina, jotta tulisit hyvälle mielelle |
وَلَا تَمُدَّنَّ عَيْنَيْكَ إِلَىٰ مَا مَتَّعْنَا بِهِ أَزْوَاجًا مِّنْهُمْ زَهْرَةَ الْحَيَاةِ الدُّنْيَا لِنَفْتِنَهُمْ فِيهِ ۚ وَرِزْقُ رَبِّكَ خَيْرٌ وَأَبْقَىٰ (131)
Älä käännä silmiäsi tämän maailman elämän loistoa kohti, josta olemme antanut muutamien nauttia, voidaksemme heitä koetella. Sillä Herrasi antimet ovat paremmat ja pysyvämmät |
وَأْمُرْ أَهْلَكَ بِالصَّلَاةِ وَاصْطَبِرْ عَلَيْهَا ۖ لَا نَسْأَلُكَ رِزْقًا ۖ نَّحْنُ نَرْزُقُكَ ۗ وَالْعَاقِبَةُ لِلتَّقْوَىٰ (132)
Velvoita kansaasi rukoilemaan ja ole myös itse siinä uuttera. Me emme pyydä sinulta huolenpitoa. Me pidämme huolen sinusta. Ja hurskauden loppu on hyvä |
وَقَالُوا لَوْلَا يَأْتِينَا بِآيَةٍ مِّن رَّبِّهِ ۚ أَوَلَمْ تَأْتِهِم بَيِّنَةُ مَا فِي الصُّحُفِ الْأُولَىٰ (133)
He sanovat: »Miksi hän ei tuo meille merkkiä Herraltansa?» Eikö heille todella ole jo annettu selvä vahvistus aikaisempien kirjoituksien suhteen |
وَلَوْ أَنَّا أَهْلَكْنَاهُم بِعَذَابٍ مِّن قَبْلِهِ لَقَالُوا رَبَّنَا لَوْلَا أَرْسَلْتَ إِلَيْنَا رَسُولًا فَنَتَّبِعَ آيَاتِكَ مِن قَبْلِ أَن نَّذِلَّ وَنَخْزَىٰ (134)
Ja jos olisimme saattanut heidät jonkin vitsauksen alaisiksi ennen profeetan tuloa, he olisivat sanoneet: »Herra, miksi et lähettänyt luoksemme sananjulistajaa, jotta olisimme voineet seurata käskyäsi, ennenkuin meidät masennettiin ja häväistiin?» |
قُلْ كُلٌّ مُّتَرَبِّصٌ فَتَرَبَّصُوا ۖ فَسَتَعْلَمُونَ مَنْ أَصْحَابُ الصِّرَاطِ السَّوِيِّ وَمَنِ اهْتَدَىٰ (135)
Vastaa heille: »Kaikki odottavat, sentähden odottakaa tekin, sillä pian tulette tietämään, ketkä ovat oikean tien kulkijoita ja ketkä ovat saaneet johdatuksen.» |
