الم (1)
Aliif, Laam, Miim. (Minä olen Jumala, parhain tietäjä) |
تَنزِيلُ الْكِتَابِ لَا رَيْبَ فِيهِ مِن رَّبِّ الْعَالَمِينَ (2)
Tämän Kirjan on ylhäältä lähettänyt maailmojen Herra, siitä ei ole epäilystä |
أَمْ يَقُولُونَ افْتَرَاهُ ۚ بَلْ هُوَ الْحَقُّ مِن رَّبِّكَ لِتُنذِرَ قَوْمًا مَّا أَتَاهُم مِّن نَّذِيرٍ مِّن قَبْلِكَ لَعَلَّهُمْ يَهْتَدُونَ (3)
Sanovatko he, että olet sen keksinyt? Ei, se on Herraltasi tullut totuus, jotta voisit varoittaa ihmisiä, joiden luokse ennen sinua ei ole saapunut varoittajaa, ja jotta he saisivat johdatuksen |
اللَّهُ الَّذِي خَلَقَ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضَ وَمَا بَيْنَهُمَا فِي سِتَّةِ أَيَّامٍ ثُمَّ اسْتَوَىٰ عَلَى الْعَرْشِ ۖ مَا لَكُم مِّن دُونِهِ مِن وَلِيٍّ وَلَا شَفِيعٍ ۚ أَفَلَا تَتَذَكَّرُونَ (4)
Juuri Jumala on luonut taivaat ja maan ja kaiken niiden välillä olevan kuudessa päivässä ja on yhä säilyttänyt lujan mahtinsa. Teillä ei ole muuta suojelijaa eikä auttajaa kuin Hän. Ettekö tätä ota varteen |
يُدَبِّرُ الْأَمْرَ مِنَ السَّمَاءِ إِلَى الْأَرْضِ ثُمَّ يَعْرُجُ إِلَيْهِ فِي يَوْمٍ كَانَ مِقْدَارُهُ أَلْفَ سَنَةٍ مِّمَّا تَعُدُّونَ (5)
Hän lähettää käskynsä ylhäältä avaruudesta maan päälle; sitten se kohoaa Hänen luokseen yhdessä päivässä, joka teidän laskujenne mukaan on tuhannen vuoden pituinen |
ذَٰلِكَ عَالِمُ الْغَيْبِ وَالشَّهَادَةِ الْعَزِيزُ الرَّحِيمُ (6)
Sellainen on Hän, joka tuntee sekä salatut että ilmeiset asiat, Hän on kaikkivaltias, kaikkein armollisin |
الَّذِي أَحْسَنَ كُلَّ شَيْءٍ خَلَقَهُ ۖ وَبَدَأَ خَلْقَ الْإِنسَانِ مِن طِينٍ (7)
Kaiken Hän on tehnyt parhaimmalla tavalla ja aloittanut luomalla ihmisen kosteasta savesta |
ثُمَّ جَعَلَ نَسْلَهُ مِن سُلَالَةٍ مِّن مَّاءٍ مَّهِينٍ (8)
Sitten Hän loi hänen siemenensä mitättömän näköisestä nesteestä |
ثُمَّ سَوَّاهُ وَنَفَخَ فِيهِ مِن رُّوحِهِ ۖ وَجَعَلَ لَكُمُ السَّمْعَ وَالْأَبْصَارَ وَالْأَفْئِدَةَ ۚ قَلِيلًا مَّا تَشْكُرُونَ (9)
Senjälkeen Hän täydensi hänet ja puhalsi häneen henkensä, ja Hän on antanut teille kuulon ja näön sekä sielun. Mutta niukasti te osoitatte kiitollisuutta |
وَقَالُوا أَإِذَا ضَلَلْنَا فِي الْأَرْضِ أَإِنَّا لَفِي خَلْقٍ جَدِيدٍ ۚ بَلْ هُم بِلِقَاءِ رَبِّهِمْ كَافِرُونَ (10)
He kyselevät: »Kuinka, senkö jälkeen kuin me maadumme tomuksi, meidät herätetään taas uuteen eloon?» Niin, he kieltävät Herransa tulemisen |
۞ قُلْ يَتَوَفَّاكُم مَّلَكُ الْمَوْتِ الَّذِي وُكِّلَ بِكُمْ ثُمَّ إِلَىٰ رَبِّكُمْ تُرْجَعُونَ (11)
Sano: »Kuoleman enkeli, joka teitä kaitsee, on maksava teille täyden palkkanne; sitten teidän on palattava Jumalan luokse.» |
وَلَوْ تَرَىٰ إِذِ الْمُجْرِمُونَ نَاكِسُو رُءُوسِهِمْ عِندَ رَبِّهِمْ رَبَّنَا أَبْصَرْنَا وَسَمِعْنَا فَارْجِعْنَا نَعْمَلْ صَالِحًا إِنَّا مُوقِنُونَ (12)
Jospa voisit nähdä, miten syntiset seisovat Herransa edessä päät vaipuneina ja sanovat: »Oi Herra, me olemme nähneet sekä kuulleet, lähetä meidät siis takaisin, jotta voisimme tehdä hyvää, sillä totisesti, olemme päässeet varmuuteen.» |
وَلَوْ شِئْنَا لَآتَيْنَا كُلَّ نَفْسٍ هُدَاهَا وَلَٰكِنْ حَقَّ الْقَوْلُ مِنِّي لَأَمْلَأَنَّ جَهَنَّمَ مِنَ الْجِنَّةِ وَالنَّاسِ أَجْمَعِينَ (13)
Jos Me olisimme tahtonut, olisimme totisesti voinut antaa jokaiselle sielulle johdatuksensa, mutta sanani on käyvä toteen: »Totisesti, olen täyttävä helvetin dzinneillä ja ihmisillä sekaisin.» |
فَذُوقُوا بِمَا نَسِيتُمْ لِقَاءَ يَوْمِكُمْ هَٰذَا إِنَّا نَسِينَاكُمْ ۖ وَذُوقُوا عَذَابَ الْخُلْدِ بِمَا كُنتُمْ تَعْمَلُونَ (14)
»Maistakaa siis seurauksia, koska unohdatte tämän päivän saapumisen. Olemme maksanut teille palkan unohduksestanne, ja maistakaa nyt tuomio siitä, mitä olette tehneet.» |
إِنَّمَا يُؤْمِنُ بِآيَاتِنَا الَّذِينَ إِذَا ذُكِّرُوا بِهَا خَرُّوا سُجَّدًا وَسَبَّحُوا بِحَمْدِ رَبِّهِمْ وَهُمْ لَا يَسْتَكْبِرُونَ ۩ (15)
Vain ne uskovat merkkeihimme, jotka lankeavat maahan kunnioittaen, kun heitä niistä muistutetaan, ja julistavat Herransa kunniaa Häntä ylistäen, sekä ne, jotka eivät paisu ylpeydestä |
تَتَجَافَىٰ جُنُوبُهُمْ عَنِ الْمَضَاجِعِ يَدْعُونَ رَبَّهُمْ خَوْفًا وَطَمَعًا وَمِمَّا رَزَقْنَاهُمْ يُنفِقُونَ (16)
He nousevat vuoteistaan rukoillen Herraansa peläten ja toivoen, ja he antavat almuja siitä, mitä Me olemme heille suonut |
فَلَا تَعْلَمُ نَفْسٌ مَّا أُخْفِيَ لَهُم مِّن قُرَّةِ أَعْيُنٍ جَزَاءً بِمَا كَانُوا يَعْمَلُونَ (17)
Mutta yksikään sielu ei tiedä, mitä heille on tallessa sellaista, mikä on kirkastava heidän silmänsä, palkkana siitä, mitä ovat tehneet |
أَفَمَن كَانَ مُؤْمِنًا كَمَن كَانَ فَاسِقًا ۚ لَّا يَسْتَوُونَ (18)
Onko uskovainen sellaisen kaltainen, joka on tottelematon? He eivät voi olla samanvertaisia |
أَمَّا الَّذِينَ آمَنُوا وَعَمِلُوا الصَّالِحَاتِ فَلَهُمْ جَنَّاتُ الْمَأْوَىٰ نُزُلًا بِمَا كَانُوا يَعْمَلُونَ (19)
Niitä varten, jotka uskovat ja suorittavat hyviä tekoja, on ikuiset puutarhat palkkana siitä, mitä ovat tehneet |
وَأَمَّا الَّذِينَ فَسَقُوا فَمَأْوَاهُمُ النَّارُ ۖ كُلَّمَا أَرَادُوا أَن يَخْرُجُوا مِنْهَا أُعِيدُوا فِيهَا وَقِيلَ لَهُمْ ذُوقُوا عَذَابَ النَّارِ الَّذِي كُنتُم بِهِ تُكَذِّبُونَ (20)
Mutta jotka ovat olleet tottelemattomia, niiden asuinsijana on oleva tuli. Aina kun he haluavat päästä sieltä pois, heidät palautetaan takaisin ja heille sanotaan: »Maistakaa nyt tulen tuskaa, jota väititte valheeksi.» |
وَلَنُذِيقَنَّهُم مِّنَ الْعَذَابِ الْأَدْنَىٰ دُونَ الْعَذَابِ الْأَكْبَرِ لَعَلَّهُمْ يَرْجِعُونَ (21)
Totisesti, Me annamme heidän ennen tulevaa, ankaraa tuomiota maistaa lievempää rangaistusta, jotta he kääntyisivät hyvään |
وَمَنْ أَظْلَمُ مِمَّن ذُكِّرَ بِآيَاتِ رَبِّهِ ثُمَّ أَعْرَضَ عَنْهَا ۚ إِنَّا مِنَ الْمُجْرِمِينَ مُنتَقِمُونَ (22)
Kuka onkaan väärämielisempi kuin se, joka saadessaan muistutuksen Herransa merkeistä kääntää niille selkänsä? Totisesti, kirouksemme kohtaa syntisiä |
وَلَقَدْ آتَيْنَا مُوسَى الْكِتَابَ فَلَا تَكُن فِي مِرْيَةٍ مِّن لِّقَائِهِ ۖ وَجَعَلْنَاهُ هُدًى لِّبَنِي إِسْرَائِيلَ (23)
Totisesti, Me annoimme Kirjan Moosekselle - älä epäile sitä! - ja annoimme sen johdatukseksi Israelin lapsille |
وَجَعَلْنَا مِنْهُمْ أَئِمَّةً يَهْدُونَ بِأَمْرِنَا لَمَّا صَبَرُوا ۖ وَكَانُوا بِآيَاتِنَا يُوقِنُونَ (24)
Me määräsimme heidän joukostaan myös johtajia, jotka johdattivat kansaa Meidän käskymme mukaan niin kauan kuin he siitä kiinni pitivät ja olivat varmoja merkeistämme |
إِنَّ رَبَّكَ هُوَ يَفْصِلُ بَيْنَهُمْ يَوْمَ الْقِيَامَةِ فِيمَا كَانُوا فِيهِ يَخْتَلِفُونَ (25)
Totisesti, Hän, sinun Herrasi, on ylösnousemuksen päivänä tuomiollaan ratkaiseva heidän välillään olleet kiistat |
أَوَلَمْ يَهْدِ لَهُمْ كَمْ أَهْلَكْنَا مِن قَبْلِهِم مِّنَ الْقُرُونِ يَمْشُونَ فِي مَسَاكِنِهِمْ ۚ إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَآيَاتٍ ۖ أَفَلَا يَسْمَعُونَ (26)
Eivätkö he näe johdatusta siinä, että ennen heitä olemme tuhonnut monia sukupolvia, joiden asuinsijoilla he nyt kuljeskelevat? Totisesti, tässä on merkkejä. Eivätkö he mitään kuule |
أَوَلَمْ يَرَوْا أَنَّا نَسُوقُ الْمَاءَ إِلَى الْأَرْضِ الْجُرُزِ فَنُخْرِجُ بِهِ زَرْعًا تَأْكُلُ مِنْهُ أَنْعَامُهُمْ وَأَنفُسُهُمْ ۖ أَفَلَا يُبْصِرُونَ (27)
Eivätkö he havaitse, miten Me langetamme sateen kuivuneeseen maahan ja sen avulla kasvatamme viljaa, jota he itse sekä heidän karjansa syövät? Eivätkö he mitään näe |
وَيَقُولُونَ مَتَىٰ هَٰذَا الْفَتْحُ إِن كُنتُمْ صَادِقِينَ (28)
Ja he sanovat: »Milloin tämä ratkaisu tapahtuu, jos kerran puhutte totta?» |
قُلْ يَوْمَ الْفَتْحِ لَا يَنفَعُ الَّذِينَ كَفَرُوا إِيمَانُهُمْ وَلَا هُمْ يُنظَرُونَ (29)
Vastaa: »Tuomion päivänä, jolloin usko ei vähääkään hyödytä niitä, jotka nyt ovat uskottomia, eikä heille anneta armon aikaa.» |
فَأَعْرِضْ عَنْهُمْ وَانتَظِرْ إِنَّهُم مُّنتَظِرُونَ (30)
Käänny siis pois heistä ja odota! Totisesti, he saavat odottaa sinun lainasi |
