حم (1)
(Haa, Miim) Ylistetty, kunnian Jumala |
عسق (2)
Kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala |
كَذَٰلِكَ يُوحِي إِلَيْكَ وَإِلَى الَّذِينَ مِن قَبْلِكَ اللَّهُ الْعَزِيزُ الْحَكِيمُ (3)
Näin antaa sinulle Jumala, mahtava, viisas, ilmoituksensa kuten antoi niillekin, jotka elivät ennen sinua |
لَهُ مَا فِي السَّمَاوَاتِ وَمَا فِي الْأَرْضِ ۖ وَهُوَ الْعَلِيُّ الْعَظِيمُ (4)
Hänen ovat taivaat ja maat; Hän on korkea, suuri |
تَكَادُ السَّمَاوَاتُ يَتَفَطَّرْنَ مِن فَوْقِهِنَّ ۚ وَالْمَلَائِكَةُ يُسَبِّحُونَ بِحَمْدِ رَبِّهِمْ وَيَسْتَغْفِرُونَ لِمَن فِي الْأَرْضِ ۗ أَلَا إِنَّ اللَّهَ هُوَ الْغَفُورُ الرَّحِيمُ (5)
Taivas on repeämäisillään ylhäältä saakka, ja enkelit kiittävät ja ylistävät Herraansa ja pyytävät anteeksiantoa niille, jotka ovat maan päällä; totisesti on Jumala armollinen, anteeksiantava |
وَالَّذِينَ اتَّخَذُوا مِن دُونِهِ أَوْلِيَاءَ اللَّهُ حَفِيظٌ عَلَيْهِمْ وَمَا أَنتَ عَلَيْهِم بِوَكِيلٍ (6)
Ja niitä, jotka Hänen sijaansa ottavat itselleen muita suojelijoita, Jumala vartioi, eivätkä he ole sinun valvontasi alaisia |
وَكَذَٰلِكَ أَوْحَيْنَا إِلَيْكَ قُرْآنًا عَرَبِيًّا لِّتُنذِرَ أُمَّ الْقُرَىٰ وَمَنْ حَوْلَهَا وَتُنذِرَ يَوْمَ الْجَمْعِ لَا رَيْبَ فِيهِ ۚ فَرِيقٌ فِي الْجَنَّةِ وَفَرِيقٌ فِي السَّعِيرِ (7)
Näin olemme sinulle ilmoittanut arabialaisen Koraanin, jotta varoittaisit pääkaupunkia ja sen ympärillä asuvia päivästä, jolloin kaikki kootaan yhteen ja jonka tulosta ei ole epäilystä; osa joutuu paratiisiin, osa helvetin tuleen |
وَلَوْ شَاءَ اللَّهُ لَجَعَلَهُمْ أُمَّةً وَاحِدَةً وَلَٰكِن يُدْخِلُ مَن يَشَاءُ فِي رَحْمَتِهِ ۚ وَالظَّالِمُونَ مَا لَهُم مِّن وَلِيٍّ وَلَا نَصِيرٍ (8)
Jos Jumala olisi tahtonut, niin olisi Hän totisesti tehnyt heistä yhden ainoan kansan, mutta Hän sulkee armoonsa kenet haluaa, eikä ole jumalattomilla oleva suojelijaa eikä auttajaa |
أَمِ اتَّخَذُوا مِن دُونِهِ أَوْلِيَاءَ ۖ فَاللَّهُ هُوَ الْوَلِيُّ وَهُوَ يُحْيِي الْمَوْتَىٰ وَهُوَ عَلَىٰ كُلِّ شَيْءٍ قَدِيرٌ (9)
Vai ovatko he Hänen lisäkseen varanneet itselleen muita suojelijoita? Vain Jumala on varjelija; Hän antaa kuolleille elämän, ja kaikki on Hänen vallassaan |
وَمَا اخْتَلَفْتُمْ فِيهِ مِن شَيْءٍ فَحُكْمُهُ إِلَى اللَّهِ ۚ ذَٰلِكُمُ اللَّهُ رَبِّي عَلَيْهِ تَوَكَّلْتُ وَإِلَيْهِ أُنِيبُ (10)
Ja mistä asiasta hyvänsä olettekin eri mieltä, sen ratkaisu on Jumalan kädessä; tämä on Jumala, Herrani, Häneen luotan ja Häneen turvaan yhä uudelleen |
فَاطِرُ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ ۚ جَعَلَ لَكُم مِّنْ أَنفُسِكُمْ أَزْوَاجًا وَمِنَ الْأَنْعَامِ أَزْوَاجًا ۖ يَذْرَؤُكُمْ فِيهِ ۚ لَيْسَ كَمِثْلِهِ شَيْءٌ ۖ وَهُوَ السَّمِيعُ الْبَصِيرُ (11)
Hän on taivaan ja maan Luoja; Hän määräsi teille aviopuolisoita keskuudestanne ja myös eläimille parinsa, siten lisääntyäksenne. Ei ole mitään Hänen vertaistaan; Hän on kuuleva, näkevä |
لَهُ مَقَالِيدُ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ ۖ يَبْسُطُ الرِّزْقَ لِمَن يَشَاءُ وَيَقْدِرُ ۚ إِنَّهُ بِكُلِّ شَيْءٍ عَلِيمٌ (12)
Hänelle kuuluvat taivaan ja maan aarteet; Hän jakelee elatusta runsaasti tai niukasti tahtonsa mukaan. Hän on totisesti kaikkitietävä |
۞ شَرَعَ لَكُم مِّنَ الدِّينِ مَا وَصَّىٰ بِهِ نُوحًا وَالَّذِي أَوْحَيْنَا إِلَيْكَ وَمَا وَصَّيْنَا بِهِ إِبْرَاهِيمَ وَمُوسَىٰ وَعِيسَىٰ ۖ أَنْ أَقِيمُوا الدِّينَ وَلَا تَتَفَرَّقُوا فِيهِ ۚ كَبُرَ عَلَى الْمُشْرِكِينَ مَا تَدْعُوهُمْ إِلَيْهِ ۚ اللَّهُ يَجْتَبِي إِلَيْهِ مَن يَشَاءُ وَيَهْدِي إِلَيْهِ مَن يُنِيبُ (13)
Hän on teille määrännyt saman uskonnon, jonka Hän asetti Nooalle, saman, jonka Me olemme ilmoittanut sinulle ja määrännyt Aabrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle ja joka kuuluu: »Pysykää kuuliaisina uskonnollenne ja välttäkää hajaannusta.» Vaikeaa on epäuskoisille se, mihin sinä heitä kehoitat; Jumala valitsee kenet haluaa ja ohjaa luoksensa sen, joka usein kääntyy Hänen puoleensa |
وَمَا تَفَرَّقُوا إِلَّا مِن بَعْدِ مَا جَاءَهُمُ الْعِلْمُ بَغْيًا بَيْنَهُمْ ۚ وَلَوْلَا كَلِمَةٌ سَبَقَتْ مِن رَّبِّكَ إِلَىٰ أَجَلٍ مُّسَمًّى لَّقُضِيَ بَيْنَهُمْ ۚ وَإِنَّ الَّذِينَ أُورِثُوا الْكِتَابَ مِن بَعْدِهِمْ لَفِي شَكٍّ مِّنْهُ مُرِيبٍ (14)
Eivätkä he hajaantuneet ennen kuin vasta sitten, kun tieto oli tullut heidän osakseen, ja he tekivät sen keskinäisestä kateudesta. Ja ellei Herraltasi jo olisi tullut tietoa määräajasta, olisi totisesti tuomio langetettu heille, mutta ne, joille Kirjoitus heidän jälkeensä annettiin perinnöksi, ovat levottomia ja epäilevät sitä |
فَلِذَٰلِكَ فَادْعُ ۖ وَاسْتَقِمْ كَمَا أُمِرْتَ ۖ وَلَا تَتَّبِعْ أَهْوَاءَهُمْ ۖ وَقُلْ آمَنتُ بِمَا أَنزَلَ اللَّهُ مِن كِتَابٍ ۖ وَأُمِرْتُ لِأَعْدِلَ بَيْنَكُمُ ۖ اللَّهُ رَبُّنَا وَرَبُّكُمْ ۖ لَنَا أَعْمَالُنَا وَلَكُمْ أَعْمَالُكُمْ ۖ لَا حُجَّةَ بَيْنَنَا وَبَيْنَكُمُ ۖ اللَّهُ يَجْمَعُ بَيْنَنَا ۖ وَإِلَيْهِ الْمَصِيرُ (15)
Kehoita siis edelleenkin heitä oikeaan uskoon ja käy vakaana oikeaa tietä, niinkuin sinua on käsketty, äläkä noudata heidän alhaisia toiveitaan, vaan sano: »Minä uskon siihen, mitä Jumala on Kirjoituksessa ilmoittanut, ja minut on määrätty jakamaan teille oikeutta. Jumala on meidän ja teidän Herranne. Meillä on oleva tekomme ja teillä tekonne. Riita ei ole tarpeen välillämme; Jumala kokoaa meidät, ja Hänen tykönänsä on matkamme pää.» |
وَالَّذِينَ يُحَاجُّونَ فِي اللَّهِ مِن بَعْدِ مَا اسْتُجِيبَ لَهُ حُجَّتُهُمْ دَاحِضَةٌ عِندَ رَبِّهِمْ وَعَلَيْهِمْ غَضَبٌ وَلَهُمْ عَذَابٌ شَدِيدٌ (16)
Jotka kiistelevät Jumalasta senjälkeen, kun kuuliaisuutta on osoitettu Hänelle, heidän väitteensä on mitätön heidän Herransa edessä, heitä kohtaa viha ja odottaa ankara kuritus |
اللَّهُ الَّذِي أَنزَلَ الْكِتَابَ بِالْحَقِّ وَالْمِيزَانَ ۗ وَمَا يُدْرِيكَ لَعَلَّ السَّاعَةَ قَرِيبٌ (17)
Jumala lähetti Kirjoituksen, totuuden sanoman ja vaa'an, sekä myös tiedon, että hetki on ehkä lähellä |
يَسْتَعْجِلُ بِهَا الَّذِينَ لَا يُؤْمِنُونَ بِهَا ۖ وَالَّذِينَ آمَنُوا مُشْفِقُونَ مِنْهَا وَيَعْلَمُونَ أَنَّهَا الْحَقُّ ۗ أَلَا إِنَّ الَّذِينَ يُمَارُونَ فِي السَّاعَةِ لَفِي ضَلَالٍ بَعِيدٍ (18)
Ne, jotka eivät usko siihen, tahtoisivat jouduttaa sitä, ja ne, jotka uskovat, pelkäävät sitä, sillä he tietävät, että se on totuus. Totisesti erehtyvät ne suuresti, jotka uppiniskaisina väittelevät tuosta hetkestä |
اللَّهُ لَطِيفٌ بِعِبَادِهِ يَرْزُقُ مَن يَشَاءُ ۖ وَهُوَ الْقَوِيُّ الْعَزِيزُ (19)
Jumala on lempeä palvelijoitaan kohtaan, Hän antaa ravintoa kenelle tahtoo; Hän on voimakas, mahtava |
مَن كَانَ يُرِيدُ حَرْثَ الْآخِرَةِ نَزِدْ لَهُ فِي حَرْثِهِ ۖ وَمَن كَانَ يُرِيدُ حَرْثَ الدُّنْيَا نُؤْتِهِ مِنْهَا وَمَا لَهُ فِي الْآخِرَةِ مِن نَّصِيبٍ (20)
Sille, joka toivoo saavansa nauttia sadon tulevassa elämässä. Me annamme sen runsaana, ja sille, joka haluaa tämän maailman voittoa, annamme sen, mutta tämän jälkeisessä elämässä ei hänellä ole osuutta |
أَمْ لَهُمْ شُرَكَاءُ شَرَعُوا لَهُم مِّنَ الدِّينِ مَا لَمْ يَأْذَن بِهِ اللَّهُ ۚ وَلَوْلَا كَلِمَةُ الْفَصْلِ لَقُضِيَ بَيْنَهُمْ ۗ وَإِنَّ الظَّالِمِينَ لَهُمْ عَذَابٌ أَلِيمٌ (21)
Vai onko heillä Meidän sijaisiamme, jotka ovat määränneet heille jonkin uskonnon, jota Jumala ei ole asettanut? Ilman tuomion sanomaa olisi päätös heidän suhteensa totisesti jo tehty, ja toden totta, jumalattomien rangaistus on oleva tuskallinen |
تَرَى الظَّالِمِينَ مُشْفِقِينَ مِمَّا كَسَبُوا وَهُوَ وَاقِعٌ بِهِمْ ۗ وَالَّذِينَ آمَنُوا وَعَمِلُوا الصَّالِحَاتِ فِي رَوْضَاتِ الْجَنَّاتِ ۖ لَهُم مَّا يَشَاءُونَ عِندَ رَبِّهِمْ ۚ ذَٰلِكَ هُوَ الْفَضْلُ الْكَبِيرُ (22)
Sinä olet näkevä, kuinka jumalattomat pelkäävät sitä, mitä ovat ansainneet, mutta sen täytyy langeta heidän osalleen. Ne, jotka uskovat ja tekevät hyvää, pääsevät paratiisin kedoille ja saavat Herransa luona, mitä tahtovat; tämä on suuri armo |
ذَٰلِكَ الَّذِي يُبَشِّرُ اللَّهُ عِبَادَهُ الَّذِينَ آمَنُوا وَعَمِلُوا الصَّالِحَاتِ ۗ قُل لَّا أَسْأَلُكُمْ عَلَيْهِ أَجْرًا إِلَّا الْمَوَدَّةَ فِي الْقُرْبَىٰ ۗ وَمَن يَقْتَرِفْ حَسَنَةً نَّزِدْ لَهُ فِيهَا حُسْنًا ۚ إِنَّ اللَّهَ غَفُورٌ شَكُورٌ (23)
Tämä on se hyvä sanoma, minkä Jumala antaa palvelijoilleen, niille, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja. Sano: »En pyydä teiltä siitä muuta palkkaa kuin rakkautta heimolaisianne kohtaan.» Sille, joka ansaitsee hyvää, annamme sitä runsain määrin; totisesti on Jumala anteeksiantava, kiitollinen |
أَمْ يَقُولُونَ افْتَرَىٰ عَلَى اللَّهِ كَذِبًا ۖ فَإِن يَشَإِ اللَّهُ يَخْتِمْ عَلَىٰ قَلْبِكَ ۗ وَيَمْحُ اللَّهُ الْبَاطِلَ وَيُحِقُّ الْحَقَّ بِكَلِمَاتِهِ ۚ إِنَّهُ عَلِيمٌ بِذَاتِ الصُّدُورِ (24)
Vai sanovatko he: »Hän on sepittänyt valheita Jumalasta?» Mutta jos Jumala tahtoo, Hän voi tehdä sydämesi kärsivälliseksi. Jumala pyyhkii pois valheen ja lujittaa totuuden sanoillaan; totisesti Hän tietää kaikki ajatuksenne |
وَهُوَ الَّذِي يَقْبَلُ التَّوْبَةَ عَنْ عِبَادِهِ وَيَعْفُو عَنِ السَّيِّئَاتِ وَيَعْلَمُ مَا تَفْعَلُونَ (25)
Hän ottaa vastaan palvelijainsa katumuksen ja antaa anteeksi pahat teot, ja Hän tietää, mitä te teette |
وَيَسْتَجِيبُ الَّذِينَ آمَنُوا وَعَمِلُوا الصَّالِحَاتِ وَيَزِيدُهُم مِّن فَضْلِهِ ۚ وَالْكَافِرُونَ لَهُمْ عَذَابٌ شَدِيدٌ (26)
Hän kuulee niiden rukoukset, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja, ja jakaa heille runsaasti armoaan, mutta uskottomat saavat ankaran rangaistuksen |
۞ وَلَوْ بَسَطَ اللَّهُ الرِّزْقَ لِعِبَادِهِ لَبَغَوْا فِي الْأَرْضِ وَلَٰكِن يُنَزِّلُ بِقَدَرٍ مَّا يَشَاءُ ۚ إِنَّهُ بِعِبَادِهِ خَبِيرٌ بَصِيرٌ (27)
Ja jos Jumala jakaisi palvelijoilleen runsaammin ravintoa, nämä varmasti pöyhistyisivät, mutta Hän lähettää sitä hyväksi näkemänsä määrän. Totisesti, Hän on kaikki näkevä ja tuntee palvelijansa |
وَهُوَ الَّذِي يُنَزِّلُ الْغَيْثَ مِن بَعْدِ مَا قَنَطُوا وَيَنشُرُ رَحْمَتَهُ ۚ وَهُوَ الْوَلِيُّ الْحَمِيدُ (28)
Hän lähettää sateen, kun he ovat käyneet epätoivoisiksi, ja levittää armoaan. Hän on suojelija, ylistetty |
وَمِنْ آيَاتِهِ خَلْقُ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ وَمَا بَثَّ فِيهِمَا مِن دَابَّةٍ ۚ وَهُوَ عَلَىٰ جَمْعِهِمْ إِذَا يَشَاءُ قَدِيرٌ (29)
Hänen tunnusmerkkejään ovat taivaan ja maan luominen ja ne elävät olennot, jotka Hän asetti kumpaankin. Hänellä on myös valta koota ne yhteen milloin tahtoo |
وَمَا أَصَابَكُم مِّن مُّصِيبَةٍ فَبِمَا كَسَبَتْ أَيْدِيكُمْ وَيَعْفُو عَن كَثِيرٍ (30)
Mikä tahansa vaiva teitä kohtaakin, se tapahtuu kättenne töiden ansiosta; ja kuitenkin antaa Hän anteeksi paljon |
وَمَا أَنتُم بِمُعْجِزِينَ فِي الْأَرْضِ ۖ وَمَا لَكُم مِّن دُونِ اللَّهِ مِن وَلِيٍّ وَلَا نَصِيرٍ (31)
Te ette voi paeta eikä teillä paitsi Jumalaa ole muuta suojelijaa eikä auttajaa |
وَمِنْ آيَاتِهِ الْجَوَارِ فِي الْبَحْرِ كَالْأَعْلَامِ (32)
Hänen merkkejään ovat merellä laivat, jotka ovat kuin vuoria |
إِن يَشَأْ يُسْكِنِ الرِّيحَ فَيَظْلَلْنَ رَوَاكِدَ عَلَىٰ ظَهْرِهِ ۚ إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَآيَاتٍ لِّكُلِّ صَبَّارٍ شَكُورٍ (33)
Jos Hän tahtoo, Hän vaimentaa tuulen, niin että laivat seisovat liikkumattomina meren pinnalla. Totisesti tässä on merkkejä jokaiselle, joka on kärsivällinen ja kiitollinen |
أَوْ يُوبِقْهُنَّ بِمَا كَسَبُوا وَيَعْفُ عَن كَثِيرٍ (34)
Tai Hän antaa niiden hukkua ansionsa mukaan; mutta Hän antaa anteeksi paljon |
وَيَعْلَمَ الَّذِينَ يُجَادِلُونَ فِي آيَاتِنَا مَا لَهُم مِّن مَّحِيصٍ (35)
Ja ne, jotka väittelevät ilmoituksistamme, tietäkööt, että heillä ei ole mitään turvapaikkaa |
فَمَا أُوتِيتُم مِّن شَيْءٍ فَمَتَاعُ الْحَيَاةِ الدُّنْيَا ۖ وَمَا عِندَ اللَّهِ خَيْرٌ وَأَبْقَىٰ لِلَّذِينَ آمَنُوا وَعَلَىٰ رَبِّهِمْ يَتَوَكَّلُونَ (36)
Kaikki, mitä teille siis on annettu, on vain tämän maallisen elämän aarteita; mutta se, mikä odottaa Jumalan tykönä, on parempaa ja kestävämpää niille, jotka uskovat ja turvaavat Herraansa |
وَالَّذِينَ يَجْتَنِبُونَ كَبَائِرَ الْإِثْمِ وَالْفَوَاحِشَ وَإِذَا مَا غَضِبُوا هُمْ يَغْفِرُونَ (37)
niille, jotka karttavat pahoja syntejä ja riettautta ja vihastuessaan antavat anteeksi |
وَالَّذِينَ اسْتَجَابُوا لِرَبِّهِمْ وَأَقَامُوا الصَّلَاةَ وَأَمْرُهُمْ شُورَىٰ بَيْنَهُمْ وَمِمَّا رَزَقْنَاهُمْ يُنفِقُونَ (38)
jotka täyttävät Herransa tahdon, rukoillen lakkaamatta, joilla on tapana neuvotella keskenään ja jotka jakelevat siitä, mitä Me olemme heille antanut |
وَالَّذِينَ إِذَا أَصَابَهُمُ الْبَغْيُ هُمْ يَنتَصِرُونَ (39)
Ja niille, jotka puolustautuvat, kun jokin suuri vääryys kohtaa heitä |
وَجَزَاءُ سَيِّئَةٍ سَيِّئَةٌ مِّثْلُهَا ۖ فَمَنْ عَفَا وَأَصْلَحَ فَأَجْرُهُ عَلَى اللَّهِ ۚ إِنَّهُ لَا يُحِبُّ الظَّالِمِينَ (40)
Pahan palkka olkoon samankaltainen rangaistus, mutta jos joku antaa anteeksi ja tekee parannuksen, hän on saava palkkansa Jumalalta; totisesti, Hän ei rakasta jumalattomia |
وَلَمَنِ انتَصَرَ بَعْدَ ظُلْمِهِ فَأُولَٰئِكَ مَا عَلَيْهِم مِّن سَبِيلٍ (41)
Ja jos joku puolustaa itseään, kun häntä sorretaan, niin ei ole mitään syytä soimata häntä siitä |
إِنَّمَا السَّبِيلُ عَلَى الَّذِينَ يَظْلِمُونَ النَّاسَ وَيَبْغُونَ فِي الْأَرْضِ بِغَيْرِ الْحَقِّ ۚ أُولَٰئِكَ لَهُمْ عَذَابٌ أَلِيمٌ (42)
Tuomittakoon vain niitä, jotka sortavat ihmisiä ja väärämielisyydessään kapinoitsevat maan päällä; näillä on oleva tuskallinen rangaistus |
وَلَمَن صَبَرَ وَغَفَرَ إِنَّ ذَٰلِكَ لَمِنْ عَزْمِ الْأُمُورِ (43)
Jos joku on kärsivällinen ja anteeksiantavainen, niin on hän totisesti menetellyt oikein |
وَمَن يُضْلِلِ اللَّهُ فَمَا لَهُ مِن وَلِيٍّ مِّن بَعْدِهِ ۗ وَتَرَى الظَّالِمِينَ لَمَّا رَأَوُا الْعَذَابَ يَقُولُونَ هَلْ إِلَىٰ مَرَدٍّ مِّن سَبِيلٍ (44)
Ja kenet Jumala päästää harhaan, sillä ei ole suojelijaa. Ja sinä saat nähdä, kuinka jumalattomat, kun he näkevät kurituksensa, sanovat: »Onko mahdollisuutta pelastua?» |
وَتَرَاهُمْ يُعْرَضُونَ عَلَيْهَا خَاشِعِينَ مِنَ الذُّلِّ يَنظُرُونَ مِن طَرْفٍ خَفِيٍّ ۗ وَقَالَ الَّذِينَ آمَنُوا إِنَّ الْخَاسِرِينَ الَّذِينَ خَسِرُوا أَنفُسَهُمْ وَأَهْلِيهِمْ يَوْمَ الْقِيَامَةِ ۗ أَلَا إِنَّ الظَّالِمِينَ فِي عَذَابٍ مُّقِيمٍ (45)
Sinä saat myös nähdä, miten heidät tuodaan esiin, nöyryytyksen masentamina ja katse maahan painuneena. Mutta uskovaiset sanovat: »Totisesti, kadotettuja ovat ne, jotka hukkaavat omat ja perheensä sielut ylösnousemuksen päivänä. Toden totta, jumalattomien on saatava ikuinen rangaistus |
وَمَا كَانَ لَهُم مِّنْ أَوْلِيَاءَ يَنصُرُونَهُم مِّن دُونِ اللَّهِ ۗ وَمَن يُضْلِلِ اللَّهُ فَمَا لَهُ مِن سَبِيلٍ (46)
Eikä heillä ole ystäviä, jotka heitä auttaisivat Jumalan sijasta, sillä kenet Jumala saattaa eksyksiin, hän ei löydä tietä |
اسْتَجِيبُوا لِرَبِّكُم مِّن قَبْلِ أَن يَأْتِيَ يَوْمٌ لَّا مَرَدَّ لَهُ مِنَ اللَّهِ ۚ مَا لَكُم مِّن مَّلْجَإٍ يَوْمَئِذٍ وَمَا لَكُم مِّن نَّكِيرٍ (47)
Kuunnelkaa Herraamme, ennenkuin tulee päivä, josta ei ole oleva pelastusta. Tuona päivänä ei teillä ole pakopaikkaa eikä kieltämisen mahdollisuutta |
فَإِنْ أَعْرَضُوا فَمَا أَرْسَلْنَاكَ عَلَيْهِمْ حَفِيظًا ۖ إِنْ عَلَيْكَ إِلَّا الْبَلَاغُ ۗ وَإِنَّا إِذَا أَذَقْنَا الْإِنسَانَ مِنَّا رَحْمَةً فَرِحَ بِهَا ۖ وَإِن تُصِبْهُمْ سَيِّئَةٌ بِمَا قَدَّمَتْ أَيْدِيهِمْ فَإِنَّ الْإِنسَانَ كَفُورٌ (48)
Mutta jos he kääntyvät pois, niin Me emme ole lähettänyt sinua heidän valvojakseen; sinun tehtäväsi on vain julistaa ilmoitusta. Ja totisesti, kun annamme ihmisen kokea armoamme, hän iloitsee siitä, mutta jos häntä kättensä töiden tähden kohtaa jokin onnettomuus, tulee hänestä kiittämätön |
لِّلَّهِ مُلْكُ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ ۚ يَخْلُقُ مَا يَشَاءُ ۚ يَهَبُ لِمَن يَشَاءُ إِنَاثًا وَيَهَبُ لِمَن يَشَاءُ الذُّكُورَ (49)
Jumalan on valta taivaassa ja maan päällä; Hän luo mitä tahtoo, tahtonsa mukaan suo Hän jollekulle tyttäriä, toiselle poikia |
أَوْ يُزَوِّجُهُمْ ذُكْرَانًا وَإِنَاثًا ۖ وَيَجْعَلُ مَن يَشَاءُ عَقِيمًا ۚ إِنَّهُ عَلِيمٌ قَدِيرٌ (50)
Tai Hän antaa molempia, poikia sekä tyttäriä, Hän saattaa myös hedelmättömäksi kenet tahtoo. Totisesti Hänellä on tieto ja valta |
۞ وَمَا كَانَ لِبَشَرٍ أَن يُكَلِّمَهُ اللَّهُ إِلَّا وَحْيًا أَوْ مِن وَرَاءِ حِجَابٍ أَوْ يُرْسِلَ رَسُولًا فَيُوحِيَ بِإِذْنِهِ مَا يَشَاءُ ۚ إِنَّهُ عَلِيٌّ حَكِيمٌ (51)
Yhdellekään kuolevaiselle ei sovi, että Jumala puhuu hänelle muutoin kuin ilmoituksen kautta tai verhon takaa tai lähettämällä sanansaattajan, joka Hänen luvallaan ilmoittaa Hänen tahtonsa; Hän on totisesti korkea, viisas |
وَكَذَٰلِكَ أَوْحَيْنَا إِلَيْكَ رُوحًا مِّنْ أَمْرِنَا ۚ مَا كُنتَ تَدْرِي مَا الْكِتَابُ وَلَا الْإِيمَانُ وَلَٰكِن جَعَلْنَاهُ نُورًا نَّهْدِي بِهِ مَن نَّشَاءُ مِنْ عِبَادِنَا ۚ وَإِنَّكَ لَتَهْدِي إِلَىٰ صِرَاطٍ مُّسْتَقِيمٍ (52)
Näin ilmitoimme sinulle pyhän Kirjoituksen käskymme mukaan. Sinä et tiennyt, mitä Kirja oli, etkä mitä usko oli, mutta Me asetimme sen valoksi, jonka avulla voit johtaa sitä palvelijoistamme, jonka otolliseksi näemme; totisesti, sinä näytät pääsyn oikealle polulle |
صِرَاطِ اللَّهِ الَّذِي لَهُ مَا فِي السَّمَاوَاتِ وَمَا فِي الْأَرْضِ ۗ أَلَا إِلَى اللَّهِ تَصِيرُ الْأُمُورُ (53)
Jumalan polulle, Jumalan, jolle kuuluu kaikki, mitä on taivaissa ja maassa. Totisesti, Jumalan luokse kaikki lopulta palaa |
