إِذَا السَّمَاءُ انفَطَرَتْ (1)
Kun taivas rikki repeytyy |
وَإِذَا الْكَوَاكِبُ انتَثَرَتْ (2)
kun tähdet hajalle pirstoutuvat |
وَإِذَا الْبِحَارُ فُجِّرَتْ (3)
kun virrat tulvivat vuolaina |
وَإِذَا الْقُبُورُ بُعْثِرَتْ (4)
ja haudat avautuvat |
عَلِمَتْ نَفْسٌ مَّا قَدَّمَتْ وَأَخَّرَتْ (5)
saa jokainen sielu tietää, mitä on tehnyt ja mitä laiminlyönyt |
يَا أَيُّهَا الْإِنسَانُ مَا غَرَّكَ بِرَبِّكَ الْكَرِيمِ (6)
Oi, ihminen, mikä on vietellyt sinut jaloa Herraasi vastaan |
الَّذِي خَلَقَكَ فَسَوَّاكَ فَعَدَلَكَ (7)
joka on luonut sinut, tehnyt sinut täydelliseksi ja sopusuhtaiseksi |
فِي أَيِّ صُورَةٍ مَّا شَاءَ رَكَّبَكَ (8)
Haluamaansa muotoon Hän on sinut valanut |
كَلَّا بَلْ تُكَذِّبُونَ بِالدِّينِ (9)
Voi, te sanotte tuomiota valheeksi |
وَإِنَّ عَلَيْكُمْ لَحَافِظِينَ (10)
mutta totisesti on yläpuolellanne vartijoita |
كِرَامًا كَاتِبِينَ (11)
jaloja kirjoihin merkitsijöitä |
يَعْلَمُونَ مَا تَفْعَلُونَ (12)
jotka tuntevat tekonne |
إِنَّ الْأَبْرَارَ لَفِي نَعِيمٍ (13)
Totisesti saavat hurskaat osakseen taivaan autuuden |
وَإِنَّ الْفُجَّارَ لَفِي جَحِيمٍ (14)
ja totisesti joutuvat jumalattomat helvetin tuleen |
يَصْلَوْنَهَا يَوْمَ الدِّينِ (15)
he joutuvat sinne tuomion päivänä |
وَمَا هُمْ عَنْهَا بِغَائِبِينَ (16)
eivätkä he voi sitä mitenkään välttää |
وَمَا أَدْرَاكَ مَا يَوْمُ الدِّينِ (17)
Käsitätkö, mikä Tuomion päivä on |
ثُمَّ مَا أَدْرَاكَ مَا يَوْمُ الدِّينِ (18)
Vieläkin: käsitätkö, mikä Tuomion päivä on |
يَوْمَ لَا تَمْلِكُ نَفْسٌ لِّنَفْسٍ شَيْئًا ۖ وَالْأَمْرُ يَوْمَئِذٍ لِّلَّهِ (19)
Se on päivä, jona yksikään sielu ei mahda mitään toisen hyväksi. Herran on kaikki valta sinä päivänä |
