عَمَّ يَتَسَاءَلُونَ (1)
Mitä he kyselevät toinen toiseltaan |
عَنِ النَّبَإِ الْعَظِيمِ (2)
Suurta sanomaako |
الَّذِي هُمْ فِيهِ مُخْتَلِفُونَ (3)
josta he ovat eri mieltä |
كَلَّا سَيَعْلَمُونَ (4)
Ei, pian he saavat sen tietää |
ثُمَّ كَلَّا سَيَعْلَمُونَ (5)
Vieläkin: ei! He tulevat sen pian kokemaan |
أَلَمْ نَجْعَلِ الْأَرْضَ مِهَادًا (6)
Emmekö ole luonut maan lakeudeksi |
وَالْجِبَالَ أَوْتَادًا (7)
ja vuoret tukipilareiksi |
وَخَلَقْنَاكُمْ أَزْوَاجًا (8)
Me olemme luonut teidät parittain |
وَجَعَلْنَا نَوْمَكُمْ سُبَاتًا (9)
ja säätänyt unen teille virkistykseksi |
وَجَعَلْنَا اللَّيْلَ لِبَاسًا (10)
yön Me loimme teille verhoksi |
وَجَعَلْنَا النَّهَارَ مَعَاشًا (11)
ja päivän Me annoimme elatuksen hankkimiseen |
وَبَنَيْنَا فَوْقَكُمْ سَبْعًا شِدَادًا (12)
Yläpuolellenne olemme asettanut seitsemän vahvaa henkivaltaa |
وَجَعَلْنَا سِرَاجًا وَهَّاجًا (13)
ja laittanut valoa säteilevän lampun |
وَأَنزَلْنَا مِنَ الْمُعْصِرَاتِ مَاءً ثَجَّاجًا (14)
raskaista pilvistä Me lähetämme vuolaita virtoja |
لِّنُخْرِجَ بِهِ حَبًّا وَنَبَاتًا (15)
kasvattaaksemme viljan ja kasvit |
وَجَنَّاتٍ أَلْفَافًا (16)
sekä tiheinä vihannoivat puutarhat |
إِنَّ يَوْمَ الْفَصْلِ كَانَ مِيقَاتًا (17)
Totisesti tuomion päivä on määrätty |
يَوْمَ يُنفَخُ فِي الصُّورِ فَتَأْتُونَ أَفْوَاجًا (18)
päivä, jona puhalletaan pasuunaan ja te nousette joukoittain |
وَفُتِحَتِ السَّمَاءُ فَكَانَتْ أَبْوَابًا (19)
päivä, jolloin taivas aukeaa ja siihen ilmenee joukko portteja |
وَسُيِّرَتِ الْجِبَالُ فَكَانَتْ سَرَابًا (20)
jolloin vuoret siirtyvät paikoiltaan ja muuttuvat kuin varjoiksi |
إِنَّ جَهَنَّمَ كَانَتْ مِرْصَادًا (21)
Totisesti, helvetti silloin omaansa odottaa |
لِّلطَّاغِينَ مَآبًا (22)
se on määränpää syntisiä varten |
لَّابِثِينَ فِيهَا أَحْقَابًا (23)
he viruvat siellä vuosikausia |
لَّا يَذُوقُونَ فِيهَا بَرْدًا وَلَا شَرَابًا (24)
saamatta nauttia viileätä juomaa |
إِلَّا حَمِيمًا وَغَسَّاقًا (25)
heidän juomansa on kiehuvaa tai jääkylmää |
جَزَاءً وِفَاقًا (26)
se on palkka, joka vastaa heidän syntejänsä |
إِنَّهُمْ كَانُوا لَا يَرْجُونَ حِسَابًا (27)
He eivät totisesti uskoneet joutuvansa teoistaan tilille |
وَكَذَّبُوا بِآيَاتِنَا كِذَّابًا (28)
vaan sanoivat julistustamme valheeksi, totuutta vääristellen |
وَكُلَّ شَيْءٍ أَحْصَيْنَاهُ كِتَابًا (29)
Mutta meillä on kaikki merkittynä muistiin |
فَذُوقُوا فَلَن نَّزِيدَكُمْ إِلَّا عَذَابًا (30)
»Maistakaa siis! Me emme lisää teille muuta kuin kuritusta.» |
إِنَّ لِلْمُتَّقِينَ مَفَازًا (31)
Totisesti odottaa voitto niitä, jotka pelkäävät Jumalaa |
حَدَائِقَ وَأَعْنَابًا (32)
heidän ovat hedelmä- ja viinitarhat |
وَكَوَاعِبَ أَتْرَابًا (33)
nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä |
وَكَأْسًا دِهَاقًا (34)
ja puhdasta viiniä täydet pikarit |
لَّا يَسْمَعُونَ فِيهَا لَغْوًا وَلَا كِذَّابًا (35)
Ei heille siellä turhuutta puhuta eikä valheita jutella |
جَزَاءً مِّن رَّبِّكَ عَطَاءً حِسَابًا (36)
Se on Herrasi antama palkka, ansioiden mukainen lahja |
رَّبِّ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ وَمَا بَيْنَهُمَا الرَّحْمَٰنِ ۖ لَا يَمْلِكُونَ مِنْهُ خِطَابًا (37)
Herran, jonka ovat taivaat ja maa ja kaikki niiden välisessä avaruudessa, laupiaan Armahtajan, jota he eivät rohkene puhutella |
يَوْمَ يَقُومُ الرُّوحُ وَالْمَلَائِكَةُ صَفًّا ۖ لَّا يَتَكَلَّمُونَ إِلَّا مَنْ أَذِنَ لَهُ الرَّحْمَٰنُ وَقَالَ صَوَابًا (38)
Sinä päivänä, jolloin henki ja enkelit seisovat riveissä, eivät muut saa puhua kuin se, jonka Laupias sallii ja joka lausuu totuuden |
ذَٰلِكَ الْيَوْمُ الْحَقُّ ۖ فَمَن شَاءَ اتَّخَذَ إِلَىٰ رَبِّهِ مَآبًا (39)
Tuo päivä on totuuden päivä, ja se, joka parhaimman valitsee, turvautuu Herraan |
إِنَّا أَنذَرْنَاكُمْ عَذَابًا قَرِيبًا يَوْمَ يَنظُرُ الْمَرْءُ مَا قَدَّمَتْ يَدَاهُ وَيَقُولُ الْكَافِرُ يَا لَيْتَنِي كُنتُ تُرَابًا (40)
Totisesti olemme varoittanut teitä lähestyvästä kurituksesta, päivästä, jolloin ihminen saa nähdä, mikä on hänen kättensä työ, ja epäuskoinen huudahtaa: »Ah, jospa olisin maan tomua!» |
